torstaina, marraskuuta 30, 2006

haluan kuulla joululahjatoiveita

Hei olisi tosi kivaa, jos kaikki hihkuisivat joululahjatoiveitaan blogeissaan kuten Janne on tehnyt. Kuitenkin toisten ihmisten toiveet ovat niin käsittämättömiä, että ikinä ei voi tietää, mistä ne oikeasti ilahtuisivat. Se olisi minulle tosi avartavaa, koska koen ymmärtäväni toisista ihmisistä ainakin yhtä vähän kuin Veloena. En esimerkiksi tiedä, tunnenko ketään muuta, joka ilahtuisi Xboxista, mutta koska senkaltaisia laitteistoja ostetaan niin useaan kotitalouteen kuin niitä ostetaan, olisi äärimmäisen epätodennäköistä että en tuntisi ketään potentiaalista Xboxin ostajaa. Yllättäkää minut!

Meijulla oli jo yksi hyvä joululahjaehdotus, mutta haluaisin kuulla myös joululahjatoiveita.

Toivoisin, että ensi vuodeksi vanhempani eivät enää tilaisi minulle sitä karmeaa Voi Hyvin -lehteä, jonka hyvinvointijutut saavat minut voimaan pahoin, varsinkin, kun niiden ennen ihan ok ruokasivuistakaan ei enää ole kasvisruokia kun noin viidesosa, eikä sekään siis ole enää syy koskea koko lehteen.

keskiviikkona, marraskuuta 29, 2006

irl-maailman heikko käytettävyys

Googlasin äsken hakusanalla "ict-talo vessa". Kokeilin myös kuvahakua. Seuraavaksi kokeilen katsella silmillä ympärilleni.

Thaimaa, OLPC, consumer talk, Zune, yhdyskuntarakenteen hajautuminen ja muu sälä

Biafra ja Finlandia

Jos olisin vanhempieni ikäinen (tai vielä vähän vanhempi, nekin olivat ala-asteikäisiä keskeisten tapahtumien aikana), niin olisinko automaattisesti tiennyt, että Biafran (1967-1970) kansallislaulu, Land Of The Rising Sun, oli Sibeliuksen Finlandia? Käsittämätöntä, että Biafran nälkälapsilla ja Suomella on oikeasti niin vahva yhteys, että sekä Suomessa että Biafrassa kaikkien ihmisten patrioottiset tunteet aktivoituvat samasta melodiasta.

Meillä on omat assosiaatiomme Finlandiasta, talvisodat, sibeliukset ja kolin vaaramaisemat, mutta emme tiedä mitään siitä, että mitkä kuvat ja tilanteet biafralaiset assosioivat Finlandiaan. Onko Finlandiaa ikinä käännetty toiselle viralliselle kielelle, igboksi, vai onko se vain englanniksi? Miten paljon Finlandiaa soitetaan siellä nyt kun Biafraa ei virallisesti ole olemassa? Merkitseekö Finlandia eri asioita vanhoille kuin nuorille biafralaisille? Hämmentävää.

lauantaina, marraskuuta 25, 2006

Langattomuus ja terveyshäiriöt

Mahtavaa, vanhempien painostuksesta brittiläisten koulujen langattomia verkkoja voidaan ryhtyä purkamaan. Todellakin, voisin ymmärtää tätä, jos olisi aprillipäivä tai joku, mutta muuten tunnen vain syvää hämmennystä. Suosittelisin lämpimästi kasvattamaan lapset pimeissä lyijyseinäisissä kammioissa, jos säteilyltä todellakin halutaan välttyä.

Stowe School, the Buckinghamshire public school, also removed part of its wireless network after a teacher became ill. Michael Bevington, a classics teacher for 28 years at the school, said that he had such a violent reaction to the network that he was too ill to teach.

“I felt a steadily widening range of unpleasant effects whenever I was in the classroom,” he said. “First came a thick headache, then pains throughout the body, sudden flushes, pressure behind the eyes, sudden skin pains and burning sensations, along with bouts of nausea. Over the weekend, away from the classroom, I felt completely normal.”


Todellakin, elämme kummallisessa maailmassa, jos koulun langaton verkko on ainoa asia, joista syitä tämänkaltaisille oireille osataan etsiä.

torstaina, marraskuuta 23, 2006

Kulutuskapula ja Noormarkun pingviinikoulu

Pääministeri on tänään palkinnut tietoyhteiskunnan parhaita käytäntöjä. Parhaat innovaatiot -sarjassa voitokkain oli Kulutuskapula, jonka ideana on, että kuluttajat voivat pakkauksista löytyvien viivakoodien avulla käydä Kulutuskapulassa hakemassa tuotteisiin liittyvää taustatietoa. Idea on hieno, mutta ylläpito kuulostaa aika haastavalta, kun listattavia tuotenimikkeitä ja viivakoodeja olisi ainakin satoja tuhansia erilaisia. Itse tykkään enemmän esimerkiksi Wizen lähestymistavasta. Wize kerää kuluttajien kommentteja eri verkkokauppojen sivuilta; sieltä, mihin kuluttajilla on eniten painetta kommentteja tuottaa. Tuotetietoa on toki myös Wizen omilla sivuilla, mutta pyrkimys yhdistää monille saiteille pirstaloitunut tuotekeskustelu on erittäin kannatettava. Sinänsä kyllä kovasti symppaan Kulutuskapulaakin ja olen tosi iloinen siitä, että se tuli tällä tavalla tunnustetuksi.

Noormarkun kunta sai kunniamaininnan tehokkuus-sarjassa hankkeestaan Pingviini pulpettiin. Nyt., jossa on kehitetty kouluille tehokas ja toimiva ratkaisu atk-laitteiston ylläpitoon. Kysymys ei itse asiassa ole erityisen suurista tai mullistavista asioista, vain siitä, että ohjelmistoja ei ylläpidetä jokaisella päätteellä erikseen, vaan keskitetysti yhdellä palvelimella. Jokaisella oppilaalla on oma henkilökohtainen työpöytä ja siihen liittyvät asetukset. Taloudellisesti ratkaisu on erittäin kannattava, koska laitevaatimukset ovat merkittävästi vähäisemmät, lisenssimaksut poistuivat kokonaan ja ylläpitohenkilöstön palkkakustannukset hupenivat murto-osaan.

On pakko sanoa, että nautin suunnattomasti ajatuksesta, että tulee olemaan lapsia, joille tekstinkäsittely ei tarkoita Wordia ja Internet Internet Exploreria (huom! versiossa 7 myös tabit, omg).

tiistaina, marraskuuta 21, 2006

Oranssi: Asuntoja vasara käteen -periaatteella

Hyvinvointiyksilöistä yhteiskunnissa

Tänään olen Sitran järjestämässä Aleksin ja Roopen Yksilön ääni -raportin julkistamistilaisuudessa. Hyvinvointiyhteiskunta ei ole havainnut muutosta, mikä on syntynyt yhteisöllistymisessä ja yksilöllistymisessä, eikä niiden tarjoamia mahdollisuuksia ole hyödynnetty. Monia oleellisia hyvinvointipalveluja tarjotaan vapaasti organisoituneiden yhteisöjen kautta. Joissain tapauksissa jopa ilman, että käyttäjät mieltävät ne palveluiksi, kokien vaan tekevänsä itse omaa kivaa juttua.

Kirjan ensimmäinen esimerkki tästä on Kuukuppikunta, jonka sopivuudesta Sitran julkaisuun oli hieman keskusteltu, mutta jonka Antti Hautamäen vaimo oli sitten kirjan luettuaan todennut erinomaisen sopivaksi. Kuukuppikunnan Myrtti on myös paikalla kertomassa yhteisöllistymisestä ja yhteisöjen muodostumisesta.

Kommenttipuheenvuoroissa on ilmaistu iloa siitä, että tällaiseen aiheeseen on tartuttu ja että vihdoinkin yhteiskunnassa tapahtunutta yksilöllistymiskehitystä yritetään yhdistää olemassaoleviin rakenteisiin ja etsiä uusia mahdollisuuksia.

Lataa pdf:na Aleksin ja Roopen raportti Yksilön ääni – Hyvinvointivaltio yhteisöjen ajalla. Siinä kerrotaan, että mikä on Yhteiskunta2.0 ja miten siihen päästään. Valtion tehtäväksi tulee tuottaa verkosto niille yksilöille, jotka eivät kykene sitä sitä itse tuottamaan.

Paljastan vielä Aleksin ja Roopen määrittelemät hyvinvointivaltion kymmenen dilemmaa, koska ne ovat tosi kiinnostavat:


  1. Elovena-kaurapuuro vaihtuu energiajuomiin, hedelmiin ja megahampurilaisiin. Elintapojen moninaistuminen ja kulutuksen yksilöllistyminen.
  2. Lasissa on vain yksi kolmasosa jäljellä. Ilmastonmuutos ja energiantuotannon kriisit.
  3. Asiantuntijoiden ylivalta tukehduttaa politiikan. Edustuksellisen demokratian kriisi.
  4. Kyllä Wikipedia tietää! Informaation demokratisoituminen ja ihmisten välisten verkostojen nousu.
  5. Tupakka tappaa – mutta tämänhän me jo tiesimmekin. Terveysvalistuksen ja sääntelyn tehon heikkeneminen.
  6. Keilaamme jälleen yhdessä. Muutokset yhteiskunnallisessa osallistumisessa ja yhteisessä hyvässä.
  7. Nälästä ja puutteesta liikalihavuuteen ja anoreksiaan. Väärien elämäntapavalintojen mahdollisuuksien kasvu ja hyvinvointi henkilökohtaisena elämäntapana.
  8. 1900-luvulla kansalainen halusi äänioikeuden, nyt hän haluaa äänen. Itsensä toteuttamisen tarpeen ja massatuotannon kasvava ristiriita.
  9. Työ ei riitä. Työn puute ja muutos.
  10. Me ja muut. Superdiversifikaatio ja syrjäytymisen helppous.


Jännittävää, että loppukeskustelussa ajauduttiin perustulokeskusteluun. Todettiin muun muassa, että käsityksemme hyvinvointiyhteiskunnasta on toistaiseksi vielä liian yksinkertaistettu.

lauantaina, marraskuuta 18, 2006

One Laptop Per Child ja Lönnrot

One Laptop Per Child -hankkeeseen kohdistuu hyvää kritiikkiä Marketwatchin suunnalta. On oleellista pohtia kehityksen ja avun prioriteetteja, ja on totta, että toimeentulon rajoilla keikkuvien yksilöiden hyvinvointiin voidaan vaikuttaa aika monin keinoin tehokkaammin kuin kannettavilla tietokoneilla. Eri asia on, että kuinka paljon sellaiset keinot edistävät kehitystä ja että voidaanko sellaista varsinaisesti nimittää kehitysavuksi.

Kehityksen tavoitteena voidaan kai kuitenkin pitää talouden ja kulttuurin ulkopuolella olevien ihmisten integroimista globaaliin talouteen ja -kommunikaatioon. Minusta tähän ei ole mahdollisuutta ilman vahvaa tiedonvälitysinfraa, jonka oleellinen osa nämä kannettavat tietokoneet olisivat. Ainakin minun mieleeni (ach, idealistin mieleeni jäävät aina juuri tällaiset kohtaukset) ovat jääneet vahvasti ne kertomukset Lönnrotista, jossa hän käyttää aamun ensimmäiset ja illan viimeiset tunnit opiskeluun räätäli-isänsä apulaisena toimimisen töidensä ohella, oppii ruotsia ja pääsee ylioppilaaksi. Säätyrajojen ylittäminen oli mahdollista, koska hän pystyi tasa-arvoisesti käyttämään senaikaista tiedon valtamediaa, kirjaa. Lönnrotin panos Suomen kehittymiselle itsetietoiseksi ja tasa-arvoiseksi hyvinvointivaltioksi ei ollut ihan mitätön.

Ehkä minua kovasti liikuttaneen Lönnrot-esimerkin vuoksi symppaan nytkin vielä vahvasti tuota 100 dollarin kannettava -hanketta. Juuri Lönnrotin kaltaiset yksilöt voivat viedä kehitystä eteenpäin, jos heillä on siihen välineet, ja siksi niitä on tuotettava.

keskiviikkona, marraskuuta 15, 2006

Piratismi tappaa sankarit

Kalahari.netin piratisminvastaisen kampanjan kuvitusta:







Nämä surulliset kuvat via Adverbox. Maailma tarvitsee sankarinsa.

lauantaina, marraskuuta 11, 2006

Prinsessa Marie ja muut Freudin naiset

Haluaisin vielä mainita, että tänään klo 23.15 tulee toinen osa minisarjasta Prinsessa Marie (Mariena upea Catherine Deneuve!), joka kertoo Marie Bonapartesta ja hänen suhteestaan Freudiin. En ikinä ole aikaansaanut sitä paksua oranssia Peter Gayn kirjoittamaa Freud-elämänkertaa, mutta koska useat muutenkin Freudin elämän sivuhenkilöt ovat olleet kiinnostavia ja heihin liittyvään materiaaliin tulee usein törmättyä, tulee Freudin elämään jatkuvasti kaikenlaisia näkökulmia näiden kautta.

Suomeksi prinsessa Mariesta on voinut lukea ainakin Mirja Rutasen kirjasta Mitä nainen tahtoo, joka kertoo kolmesta Freudin tärkeästä naisesta. Yksi on prinsessa Marie, kaksi muuta ovat Lou Andreas Salomé ja Sabina Spielrein. Siitä on kauan, kun olen tämän lukenut, mutta kaikki kolme ovat jääneet mieleen kiinnostavina hahmoina. Nyt muuten epäilen, että ehkä Anna Freudistakin, Freudin nuorimmasta tyttärestä ja ansioituneesta psykoanalyytikosta (jolle Freud teki analyysia, vaikka lähisukulaistensa analysoiminen on analyytikkokulttuurissa ankarasti kielletty), oli artikkeli tässä kirjassa, mutta en tosiaan kykene enää muistamaan.

Kaikki ovat myös menestyksekkäästi harjoittaneet vastaanottoa sekä kehittäneet psykoanalyysia eteenpän. Prinsessa Marie sekä Lou Salomé kirjoittivat naisen seksuaalisuudesta ja Sabina Spielrein skitsofreniasta. Sabina Spielreinista on myös hiljattain tehty elokuva, Ich hiess Sabina Spielrein.

Sen lisäksi, että nuo hahmot itsessään ovat kiinnostavia, sivuavat näiden elämät monien muiden kiinnostavien hahmojen elämää: Nietzchen, Rilken, Paul Reen, Jungin, Pigetin. Kuvassa Lou Salomé Nietzchen ja Paul Reen kanssa, Lou piiska kädessä, Nietzche ja Paul Ree valjastettuna kärryjen eteen hevosiksi. Tällaisista leikeistä Lou tykkäsi suunnattomasti.

Lou Salome, Nietzche ja Paul Ree



Mutta siis, kohta ykköseltä Prinsessa Marien kakkososa.

You take the (RED)TM pill and you stay in Wonderland

Punainen iPod on tullut vastaan jo useassakin paikassa, mutta nyt vasta hoksasin koko kampanjan laajuuden (via Electronic House). Applen lisäksi kampanjassa ovat mukana Gap, Motorola, Emporio Armani, Converse ja American Express. (RED)TM-kampanjan sivut ovat täällä ja lisäksi kampanjalla on Bloggerissa oma blogi.

Paitsi että kampanjan käytössä ovat näiden megaorganisaatioiden parhaat markkinointivoimat, on siinä onnistuttu tekemään myös hyvä siivu word-of-mouthia. Lainaus joinred.blogspot.comista:


14 year-old Kiri from San Francisco had a great idea -- she and her mom bought 35 (RED) beaded pins from Gap and created (RED) bracelets. Kiri writes, "The bracelets (pictured) are now a total hit at my school! Everyone wants one, and unlike us kids spending our money on stupid video games and stuff, we are now being in style and helping our world out."


Kampanjan alullepanijat olivat Bono ja Bobby Shiver, Arnold Swartzeneggerin käly ja John Kennedyn veljenpoika, molemmat syvällä showbisneksessa.

Kampanjan manifesti alkaa mahtipontisesti:
All things being equal. They are not.
Manifesti kertoo myös selkeästi olevansa 2000-luvulla:
(RED) is not a charity. It is simply a business model. You buy (RED) stuff. We get the money, but the pills and distribute them. They take the pills, stay alive, and continue to take care of their families and contribute socialy and economically in their communities.If they don't get the pills, they die. We don't want them to die. We want to give them the pills. And we can. And you can. And it's easy. All you have to do is upgrade your choice.


Indymedialla on tietenkin oma versionsa, jossa revitellään kaikilla suuryhtiö- ja epäoikeudenmukaisuuskliseillä (mikä oli tosicoolia ehkä kymmenen vuotta sitten): We want to give them the pills. And we can. And you can. And it’s easy. Of course we could just give them the pills, but let's not be simplistic (unprofitable).

Tiedän aivan liian monta hyvää hanketta, jotka eivät voi toimia rahoituksen puuttuessa, mutta toimijat ovat liian mielikuvituksettomia, idealistisia tai molempia kyetäkseen rakentavaan yhteistyöhön minkään yrityksen kanssa, joten en erityisemmin kykene arvostamaan Indymedian näkemystä.

(RED)-kampanjalla kerätyt varat menevät The Global Fundille, jonka tavoitteena on taistella AIDSIA, malariaa ja tuberkuloosia vastaan. (RED)-kampanjan sivustolla ei kuitenkaan näy yhden ainoan isosilmäisen aidsorvon kuvaa ja The Global Fundin nimi löytyy vain sille erikseen varatulta sivulta (johon toki on linkki sivuston päävalikosta). Juuri näin.

Kampanja on huomioitu myös varainhankinta.netin uutisissa, kuten asiaankuuluvaa onkin.

perjantaina, marraskuuta 10, 2006

human development report 2007

Uusi Human Development report on julkistettu eilen Cape Townissa, eikä se ilmeisesti ollut kovin iloinen paperi, kun tiedetään, että vuosituhattavoitteiden saavuttamiseen on enää yhdeksän vuotta aikaa. Raporttia ei vielä löytynyt netistä, mutta se ilmestynee tälle sivulle, aikaisempien vuosien raporttien joukkoon, piakkoin.


Vielä UNDP:n sivuilta bongattu havainnollinen esitys jätevedenpuhdistuksen ja lapsikuolleisuuden yhteydestä. Alempi graafi on kiinnostavampi kuin ylempi.

torstaina, marraskuuta 09, 2006

Nairobi- ja ilmastosälää


  • Maailman energia-asioista vastaavilla ministereillä on varmaan näinä päivinä aika kivaa, kun kaikki virkamiehet ja NGO-tyypit ovat kiinni Nairobissa. Ministeri Pekkarinenkin vaan ajelee Washingtonissa vetyautolla.
  • Fonin tukiasemia on onnistuttu puukottamaan auki. Slashdotin artikkelissa useita närkästyneitä Fon-symppareita kommentoimassa. Olen kyllä ihan yhtä närkästynyt, Fon on ihan megacool idea enkä voi tajuta tyyppejä, joilla on into aina tuhota ja rikkoa kaikkien muiden juttuja.
  • Lotassa piilee ympäristöaktivisti. NRJssä käytetään kertakäyttömukeja ja Lotta ei voi sietää.
  • Imagen Meri Louekarikin on havainnut Bogotán.
  • Päivän Uratie kirjoittaa luovien kaupunkien elinvoimaisuudesta. San Josea, Piilaakson kylmää ydintä käytetään esimerkkinä kaupungista, jonka kiinnostavuus kaupunkina oli asukkaille nolla ja joka it-kuplan puhjettua menettikin kymmeniätuhansia asukkaita, kun mikään ei sitonut heitä kaupunkiin. Uratie kirjoittaa: Metropolisoitumisesta on tulossa maailmanluokan megatrendi ja kansantalouden kasvu ja kehitys on riippuvainen metropolien kehityksestä. Hmm hmm, megapolisoituminen olisi kyllä parempi ilmaisu minusta.
  • Eduskunnan uudet sivut. Huomattavasti paremmat kuin ne edelliset.
  • Ilmastopolitiikkablogi on niin tykki. Tuuli bloggaa Nairobista, jossa todettiin, että Yhdysvaltojen presidentinvaalit ovat post-Kioto-neuvottelujen kannalta liian myöhään ja että Kioton jatkokauden suunnittelu on joka tapauksessa tehtävä ilman Yhdysvaltoja.
  • Jonas främjar tvåspråkighet på Klimatpolitikbloggen.
  • WWF Canadan aika hyvä video: Ignoring global warming, taustamusiikki Fred Rogers: Won't You Be My Neighbor.

vielä uuden sukupolven ympäristöpolitiikasta

Kuten Välittäjä jo surkeilikin, veti Pertti Salolainen Uuden sukupolven ympäristöpolitiikka -tilaisuudessa koko yleisölle pahasti jauhot suuhun pateettisella heitollaan siitä, miten ihmiskunta on menossa ensimmäisessä luokassa kohti helvettiä.

Ehkä minäkin helpommin vajoaisin tuollaiseen, jos minulla olisi yhtään enemmän ymmärrystä ekologiasta ja edes jonkinlainen vakuuttuneisuus henkilökohtaisen luontosuhteen olemassaolosta. Ehkä, jos minullakin olisi ollut tilaisuus omakohtaisesti seurata jonkin ekosysteemin muutosta avuttomana sivusta, mutta eipä ole ollut.

Minusta on itsestäänselvää, että ihmiskunnan levittäytyessä luonto joutuu väistymään tieltä, sille ei voida mitään. Valinnat, joita on tehtävä, ovat (1) mikä on kokonaismäärä säilytettävää luontoa ja (2) että missä se olisi viisainta säilyttää. Itse asiassa on vähän säälittävää, että kaikki luonnonsuojelukeskustelu on niin nimbyilyä ja että suurin osa puuhaajien energiasta kuluu yksittäisten alueiden suojeluun, eikä luonnolle säästetyn pinta-alan sijoittelun optimointiin. Kuitenkin, luonnonsuojelun nimbypiirteestä johtuen hävittyjä taisteluita ja suuria turhautumisen ja pettymyksen tunteita on varmaan jouduttu kokemaan paljon, mikä ei ehkä edistä objektiivisen kokonaiskuvan muodostamista globaalista ympäristön tilasta.

Vaikkakin tiedetään, että korkealla biodiversiteetilla on myönteinen puskurivaikutus elinympäristöjen sopeutumiselle, sekä hiilen, typen ja fosforin kiertoa vakauttava vaikutus, ei silti kukaan ole ikinä määritellyt rajaa sille, että mikä määrä biodiversiteettiä on riittävästi. Yksittäisten elinympäristöjen tuhoutumista voi olla ollut tosi surullista seurata, mutta mitä jos globaalilla tasolla ollaan yhä kaukana mistään kriittisistä biodiversiteetin alarajoista ja kaikki tähänastinen itkeminen on ollut turhaa? Asiat voivat tietenkin tapahtua pitkällä aikajänteellä ja kaikenlaiset jo aiheutetut tuhot voivat tulla viiveellä, mutta todellakin aion olla eri mieltä Pertti Salolaisen kanssa siitä, että maailma olisi jo menetetty.

Linkitän vielä Nikon erinomaiseen pohdintaan Stefan Wallinin esittämästä henkilökohtaisen päästökaupan ideasta.

tiistaina, marraskuuta 07, 2006

Uuden sukupolven ympäristöpolitiikka

Olen tilaisuudessa, jossa Stefan Wallin (bloggaa!), Pertti Salolainen, Helena Valve ja Aleksi Neuvonen puhuvat uuden sukupolven ympäristöpolitiikasta.

Uuden sukupolven ympäristöpolitiikan on kyettävä vaikuttamaan globaalin tason ilmiöihin, joihin perinteisellä, kansallisella politiikalla ei olla voitu vaikuttaa. EU on ylikansallinen toimija, joilla on mahdollisuus vaikuttaa myös globaalilla tasolla, toisin kuin kansallisilla parlamenteilla.

Stefan Wallin väläytti hauskaa ideaa henkilökohtaisesta päästökaupasta, järjestelmästä, jossa yksilöt maksaisivat haittamaksuja harjoittamastaan ympäristölle vahingollisesta toiminnasta. Eräänlaista pakollista vapaaehtoista lentomaksua siis. Tällaisessa kyllä byrokratia helposti muodostuu yhtä raskaaksi kuin alv-järjestelmässä - yrityksille ei vastaavaa, joka alihankkijatason kohdalla kumuloituvaa, maksutaakkaa voi asettaa. Aleksi ehdotti välittömästi tästä Stefanille vaaliteemaa - taas yksi syy lisää odottaa vaalihuuman nousua.

Pertti Salolainen avasi oman puheenvuoronsa WWF:n eilen julkistaman tiedotteen kautta. Uutisiin taisi yltää lähinnä heitto vesivoiman lisärakentamisen lyhytnäköisyydestä, mutta löytyipä tekstistä myös WWF:n Nairobi-tavoitteet, joita siis kaikki maailman tahot viime viikkoina ovat väsänneet:


  • Päästövähennystavoitteita kasvatettava tuntuvasti ja ne on liitettävä osaksi Kioton jatkokautta
  • Adaptaatiorahastosta sovittava
  • Puhtaan kehityksen mekanismeille löydyttävä lisää rahaa


Myös Pertin kertomukset EU-neuvottelujen alkuvaiheista ja WWF:n toiminnasta olivat viihdyttäviä, yleisön kommentteja siihen tullee vielä myöhemmin. Helena Valve aloitti ottamalla esimerkkejä maatalouspolitiikasta ja painotti kovasti sitä, miten maatalouspolitiikka on oleellista ympäristönäkökulmasta. Tietenkin, tietenkin.Ympäristöpolitiikkaa on yhtä vähän olemassa kuin ympäristötekniikkaa: kaikki politiikka, jolla on vaikutuksia ympäristön tilaan, on ympäristöpolitiikkaa ja kaikki tekniikka, jolla on vaikutusta ympäristön tilaan, on ympäristötekniikkaa.

Helena valve puhuu osallistumisesta ja vaikuttamismahdollisuuksista, mutta nyt loppuu verkkoaika, iik.

maanantaina, lokakuuta 30, 2006

Anna Kortelainen: Rakkautta sattumalta ja muita kirjoituksia

Kun kuulin, että Anna Kortelaista oli pyydetty puhumaan Helsingin Megapolis-tapahtumaan (jossa se sitten olikin ihan tykki), kävin kirjastosta hakemassa hänen Rakkautta sattumalta -kirjansa. Oikeastaan yritin hankkia Päivä naisten paratiisissa, mutta sitä ei ollut saatavilla. Nyt vihdoin, pidennettyäni laina-aikaa kirjaston sietokyvyn rajoille, myös luin sen.

Anna Kortelainen kirjoittaa hyvin opiskeluajan nautinnollisuudesta, tyttärensä barbeista, nuoruudensa kesätyöstään jäätelönmyyjänä, Catherine M:n seksuaalielämästä, prostituutiosta, kirjakaupoista ja tietenkin Virginiesta. Ehkä eniten kuitenkin pidin barbitarinasta, jossa Anna suostui barbinhankintaan, vaikka periaatteessa pitää barbikulttuuria vastenmielisenä. Kiidän nyt viemään kirjaa takaisin kirjastoon, mutta määräisin kyllä mielelläni Anna Kortelaista sopivina annoksina kelle vaan.

Turun YORK 26.10.2006: Suvi Innilä ja Turun kulttuuripääkaupunkius

Turun york-tilaisuutta oli kivaa puuhata eikä jälkeenpäinkään erityisemmin hävettänyt olla tehnyt se. Tunnelmaltaan tilaisuus oli miellyttävä ja rullaava, suureksi osaksi sen ansiosta että puhujat olivat mielenkiintoisia ja riittävän erilaisia. Olisin ehkä enemmän kaivannut yhteyttä globaaleihin ympäristöongelmiin, mutta ehkä ensi kerralla sitten. Globaalius kyllä jossain määrin oli edustettuna sen Erkan tekemän maapalloanimaation kautta, joka pyöri taustalla, mutta silti olisi ehkä pitänyt onnistua luomaan vielä vahvempia yhteyksiä globaaliin ympäristön tilaan, kun kerran aikaisemmassa työstämisessä olemme löytäneet aika hyviäkin pointteja.

Meillähän ei ollut läsnä yhtään globaalin kaupungistumisen asiantuntijaa tai arkkitehtia, joiden näkökulma olisi väistämättä hinannut illan teemoja vähän ratkaisullisemmalle tasolle, mutta hyvä näinkin. Kaupunkien ja kaupunkilaisten monimuotoisuutta tuli ainakin käsiteltyä hyvin perusteellisesti.

Tilaisuuden tosiaan aloitti Suvi Innilä Turun Kulttuuripääkaupunkihankkeen edustajana. Helsingin ollessa kulttuuripääkaupunkina vuonna 2000 Dodo toteutti Dodon mittakaavassa melko suuren Kaupunkilaiset Utopiat -hankkeen, jossa käsiteltiin kaupunkeja, kaupunkilaisuutta ja kaupunkien mahdollisuuksia vähän samassa hengessä kuin torstaina Aboa Vetuksessa. Itse olen vahvasti sitä mieltä, että kulttuuripääkaupunkius ja ylipäätänsä mikä tahansa imagonravistus kulttuuripääkaupunkiuden hengessä tekee mille tahansa kaupungille tosi hyvää.

Kaupunkeja pitäisi noin yleensäkin viedä vahvemmin meijumpaan suuntaan, virikkeellisemmiksi, vapaammiksi, luovemmiksi, mahdollistavammiksi ja yllätyksellisemmiksi. Kaupungin pitää näyttää kaupunkilaisilta ja niiltä asioilta mitä kaupungissa tehdään. Kuivat ja persoonattomat ympäristöt eivät kannusta ketään ihmistä mihinkään luovuuteen tai rohkeuteen, ei mihinkään sellaiseen, mikä on kaiken liiketaloudellisen ja voittoa tuottavan toiminnan perusta, mihinkään sellaiseen, mikä tuottaa onnistumisen ja hyvän itseyden kokemuksia tai mihinkään sellaiseen, mikä kannustaa viestimään ja vuorovaikuttamaan muiden ihmisten kansa.

Kannatan kulttuuripääkaupunkihanketta lämpimästi, koska sillä on välillisesti mahdollisuuksia viedä Turku kestävämpään ja parempaan suuntaan ohjaamalla epäsuorasti kaupunkilaisia käyttämään resursseja rakentavasti ja kehittämään omia viestintä- ja vuorovaikutustaitojaan. Samoilla periaatteilla haluaisin nähdä myös maailman suuria megapoliksia - Mumbaita, Lagosia, Jakartaa, New Mexicoa, Shanghaita - rakennettavan. Kaupunkien toimivuus ja viihtyvyys estää myös kaupunkirakenteen hajautumista nurmijärviksi ja kirkkonummiksi, exurbeiksi, joka on kuitenkin yksi vahingollisimmista asioista mitä maailman urbanisoitumiskehityksessä voi tapahtua. (Painotan, että minulla ei ole mitään Nurmijärveä tai nurmijärveläisiä vastaan, mutta silti Helsingistä Nurmijärvelle muuttaminen on useissa tapauksissa suuri ympäristörikos.)

Toivon kovasti, että Turun kulttuuripääkaupunkihanke onnistuu toimimaan yhteistyössä turkulaisten taiteilijoiden kanssa niin, että Turun parhaat ja luovimmat voimat eivät jää hyödyntämättä hyviä ja viisaita päämääriä edistettäessä.

En kannata kulttuuripääkaupunkihanketta millään lentävien hollantilaisten motiiveilla. Voin kertoa, että olin hiljattain katsomassa suurmusikaalia Turun kaupunginteatterissa ja että se oli niin mitäänsanomaton, että lähdin väliajalla kotiin. Näyttelijöitä oli puettu glitteriin, niitä nostettiin jatkuvasti erilaisilla köysillä ja hisseillä ympäri lavan (joka myös pyöri joka suuntaan), taustatanssijoita oli paljon ja orkesteri oli suuri, mutta mitään erityisen teatterillista lavalla ei kyllä tapahtunut. Kulttuurin nimissä voitaisiin itse asiassa sulkea koko Kaupunginteatterin suuri lava kulttuuripääkaupunkivuodeksi ja keskittyä kulttuuriin, jota tehdään koko ajan out there.

Mutta siis, kaikenkaikkiaan Suvi Innilän esitys ja läsnäolo avasi aika hyvin niitä motiiveja, jotka kulttuuripääkaupunkihankkeen taustalla ovat. Jatkan myöhemmin vielä muista yorkin osioista ja puhujista.

keskiviikkona, lokakuuta 25, 2006

york-juttuja

En ehkä ikinä ole linkittänyt yhtä aika keskeistä tekstiä, jonka kautta itse jotenkin hoksasin tämän koko ympäristöongelmat ratkaistaan kaupungeissa -jutun. Olkaa hyvä: NYC is the Greenest City in America.

Yhdyskuntien ympäristövaikutukset jäävät yleensä pahasti näkymättömiin ja niistä on vaikea saada tietoa. Jätehuolto ja energiantuotanto tapahtuu jossain kaukana yhdyskunnista ja erilaiset materia- ja energiavirrat kulkevat suureksi osaksi rakennuksien sisällä, maan alla tai öisin. Wienin energialaitoksella on ollut harvinaisen rohkea lähestymistapa tähän ja he integroivat oman toimintansa vahvasti osaksi kaupunkilaisten elämää piirrättämällä voimalaitoksensa karkkiväreillä cernit-massasta. Ei ihan, mutta siltä se näyttää. Voimalaitos on tuotu lähelle keskustaa, eikä piilotettu puskiin, kuten tapana on.

Vähän samaa ajattelua on harjoitettu Nürnbergissa, missä lähelle kaupungin keskustaa (yritin katsoa kartasta, Hintere Marktstrasse ei näyttänyt olevan aivan älyttömän kaukana) on rakennettu moderni jätteenpolttolaitos. Paitsi että päästörajoituksiin näytetään pääsevän hyvällä marginaalilla, on myös laitoksen arkkitehtuuri aika vaikuttavaa. Keskimääräinen minkä-tahansa-polttolaitos ei normaalisti näytä tuolta ikinä ja jätteenpolttolaitokset kaikkein vähiten.

Hienoja esimerkkejä on myös Bogota, jonka rohkea liikennejärjestelmä olisi edistyksellinen jopa Euroopassa. Liikennejärjestelmän perusta on TransMilenio, pikabussijärjestelmä, jossa busseille on varattu omat erilliset kaistat ja bussiin astuminen tapahtuu erityisten laiturien kautta. Ehdottomasti kyllä kiinnostava tapa simuloida raideliikennettä (tai monia raideliikenteen ominaisuuksia) ilman raiteita.

Oikeastaan Bogota otti mallia Curitibasta, joka on Nikon suosikkiaihe ja asiantuntemuksen alue. Curitiba on demografinen omituisuus, koska niillä edellytyksillä, mitä sillä on, ei vaan pitäisi voida aikaansaada niin fiksuja ratkaisuja. (Niko, bloggaa tästä ja kerro, että miksi sun mielestä Curitibasta on tullut sellainen, koska newsletterissä vaan kyselit että miksimiksi. Kyllä sulla joku ajatus siitä on kuitenkin.)

Kaupunkien uudesta roolista globaalissa demokratiassa kertoo ehkä jotain jo sekin, miten Yhdysvalloissa muutamien suurten kaupunginjohtajat/pormestarit ottavat aktiivista roolia ilmastonmuutoksen torjumisessa, vaikkakin liittovaltiotasolta siihen ei tule velvoitetta. Globaali kaupunginjohtajien verkosto näyttää järjestäytyvän myös aika vauhdikkaasti.

Kaupunkiteema ei tunnu yhtään tyhjältä tai loppunpureskellulta, vieläkään. Hyviä esimerkkejä kaikenlaisista fiksuista käytännöistä olisi varmaan paljonkin. Tallinnan ystävyyskaupunki Portland on ollut edistyksellinen urbaanin elämänmuodon ja asukastiheyden edistämispyrkimyksissään ja varmaan moni muukin kaupunki aika monessakin muussa asiassa, mutta ne eivät ole asioita, joista mitenkään kovin helposti kuulisi missään. Luulen, että erilaisilla tahoilla on taipumus kyllä kerätä kaikenlaisia best practices -koosteita erilaisista asioista, mutta ei niitä kovin usein mihinkään jakoon kyllä tule. Kaikkia hyviä esimerkkejä minäkin keräisin niin mielelläni, mutta heikostipa niitä tulee vastaan.

Toivottavasti torstaina Aboa Vetuksessa sitten paljon.

tiistaina, lokakuuta 24, 2006

sankari-insinööri pelastaa bloggerin





Jos jokin maailmassa herättää luottamusta, niin se, että insinööri on hälytetty apuun ja hoitaa asiaa. Ou jee. Oli ilmeisesti kuitenkin aikaansaava insinööri, koska tilanne laukesi alle vartissa ja ihan selvästi olen juuri bloggaamassa aiheesta ilman mitään ongelmaa. Alkuperäinen blogattava aihe kyllä haihtui jo päästä.