lauantaina, marraskuuta 18, 2006

One Laptop Per Child ja Lönnrot

One Laptop Per Child -hankkeeseen kohdistuu hyvää kritiikkiä Marketwatchin suunnalta. On oleellista pohtia kehityksen ja avun prioriteetteja, ja on totta, että toimeentulon rajoilla keikkuvien yksilöiden hyvinvointiin voidaan vaikuttaa aika monin keinoin tehokkaammin kuin kannettavilla tietokoneilla. Eri asia on, että kuinka paljon sellaiset keinot edistävät kehitystä ja että voidaanko sellaista varsinaisesti nimittää kehitysavuksi.

Kehityksen tavoitteena voidaan kai kuitenkin pitää talouden ja kulttuurin ulkopuolella olevien ihmisten integroimista globaaliin talouteen ja -kommunikaatioon. Minusta tähän ei ole mahdollisuutta ilman vahvaa tiedonvälitysinfraa, jonka oleellinen osa nämä kannettavat tietokoneet olisivat. Ainakin minun mieleeni (ach, idealistin mieleeni jäävät aina juuri tällaiset kohtaukset) ovat jääneet vahvasti ne kertomukset Lönnrotista, jossa hän käyttää aamun ensimmäiset ja illan viimeiset tunnit opiskeluun räätäli-isänsä apulaisena toimimisen töidensä ohella, oppii ruotsia ja pääsee ylioppilaaksi. Säätyrajojen ylittäminen oli mahdollista, koska hän pystyi tasa-arvoisesti käyttämään senaikaista tiedon valtamediaa, kirjaa. Lönnrotin panos Suomen kehittymiselle itsetietoiseksi ja tasa-arvoiseksi hyvinvointivaltioksi ei ollut ihan mitätön.

Ehkä minua kovasti liikuttaneen Lönnrot-esimerkin vuoksi symppaan nytkin vielä vahvasti tuota 100 dollarin kannettava -hanketta. Juuri Lönnrotin kaltaiset yksilöt voivat viedä kehitystä eteenpäin, jos heillä on siihen välineet, ja siksi niitä on tuotettava.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

tässä linkki puheeseen jossa yhdistetään one laptop per child muuhun kehitykseen:
http://www.youtube.com/watch?v=NorfgQlEJv8
löytyi tästä blogista:
http://blogs.onenw.org/jon/

"Eben Moglen’s keynote address at Plone Conference 2006, “Software and Community in the Early 21st Century” was hands-down the most inspiring speech I’ve ever heard in my life.


In just over an hour, he traced the connections between the free software movement, the One Laptop Per Child project, and the past three hundred years of modern industrial economic development, and placed our work into the larger context of the ongoing journey towards freedom and equality for all people. There was hardly a dry eye in the standing-room-only house when he was done."

Tea kirjoitti...

Kiitos, katson tuon myöhemmin, kuulostaa tosi hyvältä.