Libya on ensimmäinen maa maailmassa, joka ostaa kaikille koululaisilleen kannettavat (ja kammettavat, hih) tietokoneet. Tässä ajassa ei oikeasti enää riitä, että osaa lukea ja laskea eteen annettuja tekstejä, vaan on osattava myös hankkia ja käsitellä tietoa. Olen vakuuttunut siitä, että tietokoneenkäyttötaitoiset lapset ovat vahvassa etulyöntiasemassa tietokoneenkäyttötaidottomiin verrattuina, enkä puhu vain työmarkkinoista vaan maailmankuvasta ja aktiivisesta kansalaisuudesta.
On hauskaa havaita, että One Laptop Per Child -hankeen (josta siis olen aikaisemminkin kirjoittanut) käytössä on domain laptop.org. Jo lähitulevaisuudessa tulee olemaan miljoonia lapsia, jolle käsite tietokone tarkoittaa sellaista vihreää, kevyttä ja kammettavaa laitetta, jolla on kaksi antennia ja joka selvästi muistuttaa Shrekiä. Lisäksi se maksaa alle sata dollaria. Tähän tavoitteeseen ei ihan vielä olla päästy, mutta lähestulkoon - tällä hetkellä valmistuskustannukset taitavat olla noin 150 dollaria.
Nyt en ehdi sanoa mitään enempää, koska alkaa kirjallisuuspiiri ja Lispector. Vauvau.
torstaina, lokakuuta 12, 2006
jokaiselle libyalaiselle lapselle oma kammettava
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
2 kommenttia:
Mielenkiintoista, että Libya on tässä edelläkävijänä. Gaddafilla on toki halua näyttää maailmalle Libyan suuruutta (vähän kuten Castrolla ja Chavezilla omien maidensa sillä erotuksella, että Castro joutuu tekemään sen Chavezin rahoilla).
Mutta entä sitten kun kaikki Libyan lapset pääsevät Internetiin ja googlaavat tietoa siitä, kuinka muualla maailmassa on. Näinköhän Gaddafin omalaatuinen diktatuuri sitä kestää? Vapaa tiedonvälitys kun on autoritaarisille johtajille myrkkyä.
Voi siis käydä niin, että Gaddafi rahoittaa oman viraltapanonsa. Tai sitten tarvitaan toinen iso investointi nettisensurointiin Kiinan ja Saudi-Arabian tyyliin.
Mietin tätä itsekin eilen vielä sen jälkeen kun olin tämän kirjoittanut ja tulin ajatelleeksi, että tietokoneet ja tietoverkot assosioituvat vähemmän kehittyneissä maissa ehkä vahvemmin edistykseen, tekonologiaan ja rahaan kuin tasa-arvoon, demokratiaan ja vapaaseen tiedonvälitykseen. Ehkä Libyan hallinto ei ole kyennyt hahmottamaan näitä riskejä kovinkaan hyvin, en tiedä.
Laptop.orgissakin puhutaan oikeastaan vain oppimistyökalusta, eikä mitään tietoverkoista tai demokratiasta. Vahvin ilmaisu siihen suuntaan, minkä OLPC:n omilta sivuilta löysin on tämä: Our goal: to provide children around the world with new opportunities to explore, experiment and express themselves. Tiedotuksellisesti varmaan ihan fiksu valinta kyllä olla niin kovin korostamatta vapaata tiedonvälitystä ja muita vaarallisia asioita.
Toinen mahdollinen maa olisi ollut Brasilia, joka varmaan tulee mukaan aivan pian. Ilmeisesti myös Nigeria, Argentiina ja Thaimaa ovat melko pitkällä neuvotteluissa, mutta Libya nyt vaan ehti ensin.
Lähetä kommentti