Mahtavaa, vanhempien painostuksesta brittiläisten koulujen langattomia verkkoja voidaan ryhtyä purkamaan. Todellakin, voisin ymmärtää tätä, jos olisi aprillipäivä tai joku, mutta muuten tunnen vain syvää hämmennystä. Suosittelisin lämpimästi kasvattamaan lapset pimeissä lyijyseinäisissä kammioissa, jos säteilyltä todellakin halutaan välttyä.
Stowe School, the Buckinghamshire public school, also removed part of its wireless network after a teacher became ill. Michael Bevington, a classics teacher for 28 years at the school, said that he had such a violent reaction to the network that he was too ill to teach.
“I felt a steadily widening range of unpleasant effects whenever I was in the classroom,” he said. “First came a thick headache, then pains throughout the body, sudden flushes, pressure behind the eyes, sudden skin pains and burning sensations, along with bouts of nausea. Over the weekend, away from the classroom, I felt completely normal.”
Todellakin, elämme kummallisessa maailmassa, jos koulun langaton verkko on ainoa asia, joista syitä tämänkaltaisille oireille osataan etsiä.
Tekstit
3 kommenttia:
Hei!
Kiva, kun kävit blogissani.
Jatketaan juttujamme...
María
Se minulle tästä aiheesta tulee mieleen, että miten meidän pitäisi käyttää ns. varovaisuusperiaatetta. Kuinka paljon tutkimusta on tarpeeksi tutkimusta esim. siitä, että kännykkään puhuminen ei pehmennä aivoja? Milloin saavutetut hyödyt ovat niin suuria, että mahdolliset riskit kannattaa ottaa?
Varovaisuusperiaatekysymys on hyvä asettaa kaikenlaisissa tilanteissa, mutta se on silti eri asia, kuin seurausten kuvitteleminen ja hysterisoiminen. En katso olevani erityisen pätevä arvioimaan säteilyn fysiologisia vaikutuksia, mutta kuvittelisin nyt kuitenkin, että tutkimattomia terveysvaikutuksia ei voi olla millään muulla alueella kuin pitkällä aikavälillä kehittyvissä sairauksissa, koska kaikki lyhytaikaiset muutokset kyetään sulkemaan vertailututkimuksissa pois.
Pitkällä aikavälillä kehittyville sairauksille ei kai ole erityisen tyypillistä, että ne aktivoituisivat aina säteilylähteen läsnäollessa ja olisivat oireettomia säteilylähteen ollessa etäällä? En tiedä, mutta rajoitan tässä ajatteluani kai sellaisiin syöpätyyppisiin sairauksiin, joista yleensä säteilyn yhteydessä puhutaan.
Kuitenkin ihmisillä on varmaan aika paljon halua selittää erilaisia oireitaan itsestään riippumattomilla syillä mieluummin kuin ryhtyä tarkastelemaan omia työskentelytapojaan tai psyykeään, joissa kuitenkin ihan käsittämättömän suuri osa ongelmista piilee (esim. yleisimmät työkyvyttömyyseläkkeen syyt, mielenterveysongelmien osuus ei ole ihan pieni).
Pitkäaikaisten vaikutuksien tutkiminen on vaikeaa ja taloudellisesti mahdotonta, koska ei teknologian kehittyminen voi odottaa, että tutkimustulokset esim. tuhannen ihmisen altistamisesta säteilylle viidenkymmenen vuoden ajan valmistuisivat. Muita luotettavia tapoja tämänkaltaisten asioiden mittaamiseen ei käsittääkseni ole, joten arviot on vaan kyettävä tekemään muilla perusteilla.
Eli yhteenvetona: varovaisuusperiaate on jees, mutta hysterisointi ei.
Lähetä kommentti