tiistaina, tammikuuta 23, 2007

Hikipedia

Oho, eksyin Hikipediaan, älyvapaaseen luulosanakirjaan, jonne kuka tahansa voi raapustaa. Englannikoille tarjolla Uncyclopedia. Jos siis irc-quotes.netin arkistot ovatkin jo tulleet luettua liian moneen kertaan, niin Hikipediassa vietetään jatkot.

Saksankielisen Uncyclopedian logossa on puutarhatonttu, katsokaa:

torstaina, tammikuuta 18, 2007

Das Leben der Anderen

Eilen näin elokuvan Das Leben der Anderen. Aivan tajutonta, että eurooppalaisesta totalitarismista on vasta niin vähän aikaa. Der Spiegel kirjoittaa elokuvasta otsikolla Stasi ohne Spreewaldgurke, sillä tämä on ensimmäinen elokuva, joka kuvaa itäsaksalaista elämää sekaantumatta nostalgiseen Nalle Luppakorva-, Trabi- ja Spreewaldgurke -tunnelmointiin.

Angela Merkelin eilinen puheenjohtajuuskauden avauspuhe europarlamentissa oli kyllä tuon elokuvan jälkeen aika vaikuttavaa luettavaa (Alex Stubbin mukaan myös yleisö oli ollut erityisen sähköistynyt). Ei muuten ole ihan pieni eikä merkityksetön asia, että Bundeskanzlerin on nimenomaan itäsaksalainen (hii, olisi pitänyt tajuta ostaa ajoissa bundeskanzlerin.de-domain, olisi varmaan ollut suuri kansallinen katastrofi, jos naiskansleri olisikin joutunut sijoittamaan sivunsa bundeskanzler.de-domainin alle). Merkel kertoo, että eurooppalaisen sielun keskeisimmät osat ovat diversiteetti ja toleranssi. Eräs tietty eurooppalaisten merentakainen etäpesäke on näiltä osin kyllä eurooppalaisempi kuin eurooppalaiset itse tähän mennessä ovat onnistuneet olemaan. Jos Condoleezzakin vei tällä retoriikalla läpi kansallisen turvallisuusstrategian vuosi WTC:n jälkeen, niin varmasti Angelankin kannattaa yrittää samaa retoriikkaa perustuslain läpirunnomistoiminnassaan.

Hauskaa, että Wikipedia kertoo Angelan puolueen, CPU:n olvan sekä konservatiivi että liberaali:christlich-demokratische, liberale und konservative Partei der Mitte. Eipä ole äänestäjällä aina helppoa.

maanantaina, tammikuuta 15, 2007

Ashley treatment, luonnollisuus ja ruumiillisuus

Vähän kyllä kammoan kaikenlaista sosiaalipornoon vivahtavaakin, mutta en ehkä nyt voi välttyä kirjoittamasta aiheesta, varsinkin kun Eufemian blogissa on hiljattain ollut kiinnostavaa luonnollisuuskeskustelua ja aikaisemmin päivällä oli niin maukasta ja vapautunutta rockyhorroria. (Noin niinkuin yleisesti suosittelen kaikille bloginkirjoittajille jokaisen kirjoituksen alkuun tällaisia anteeksipyyteleviä johdantoja, draamallinen jännite on tosi hyvä kun kaikki mielenkiinto teilataan heti alussa.)

On hämmentävää joutua kohtaamaan seksuaalista toimintaa ja seksuaalisesti tulkittavia viestejä tahoilta, jotka eivät kuitenkaan ole täysivaltaisia seksisubjekteja. Yhdysvalloissa, Seattlessa, asuu keskiluokkainen pariskunta, joilla on vaikeasti vammainen tytär, Ashley, ja jotka ovat aktiivisesti toimineet pitääkseen tyttärensä lapsena ja sukupuolettomana. Oikeasti bongasin tämän Jenni-Juulian blogista, mutta Googlen health news -osio on siis viime päivinä pursunnut Ashleyn tapausta, koska vanhemmat ovat viime viikolla julkaisseet sivuston, jossa kertovat taustoja päätökselleen pitää tyttärensä lääketieteellisin keinoin lapsena tämän käsiteltävyyden helpottamiseksi. He kutsuvat menetelmäänsä Ashley Treatmentiksi ja kaikessa viestinnässään korostavat läheistä suhdettaan lapseensa.

Jotta Ashley ei kasvaisi niin suureksi, että häntä ei jakseta kantaa, häntä hoidetaan estrogeeneilla, jotka rajoittavat hänen kasvuaan. Menetelmää on käytetty Yhdysvalloissa 50-luvulta alkaen aina 70-luvulle asti, koska naisten ei ollut sopivaa kasvaa pidemmiksi kuin miehet. Tämän lisäksi Ashleylta kuitenkin poistettiin myös rinnat ja kohtu, jotta hänen ei tarvitse kärsiä kivuliaista ja sotkuisista kuukautisista, ja jotta erilaisten turvaistuimien kiinnitysvyöt istuisivat paremmin.

Epäilemättä tämä kaikki on lapsen parhaaksi. Lapsen pieni koko luonnollisesti helpottaa hänen käsiteltävyyttään, mutta on hurjaa miten suuri rooli on myös ulkoisten sukupuolitunnusten puuttumisella. Ashleyn vanhemmat katsovat maininnan arvoiseksi muun muassa sen seikan, että rintojen puuttuminen vähentää seksuaalisen hyväksikäytön mahdollisuutta. Vaikea suhtautuminen aikuisen lapsensa käsittelemiseen ei kyllä ole mitenkään vain Ashleyn vanhempien oma trauma, vaan paljon yleisempää. Toisen ihmisen koskettaminen ilman seksuaalista aikomusta on kuitenkin mahdollista vain rajoitetusti ja hyvinkin luonnollisissa tilanteissa voi tuntea hämmennystä ja syyllisyyttä. Se, että siihen haetaan lääketieteestä apua, on kyllä vähän uutta. Todella monet omaishoitajat kuitenkin joutuvat jatkuvasti loukkaamaan toisten aikuisten intiimiyttä ja suurin osa kykenee siihen jos on pakko kyetä.

Ylitulkitsen ehkä vähän, mutta on huomionarvoista, että vanhemmat eivät kertaakaan mainitse, miten raskasta on olla omaishoitaja tai että kuinka kauan he ovat laskeneet olleensa sitoutuneita lapseensa. Heidän ilmaisustaan täydellisesti puuttuvat kaikki ne turhautumat ja väsymät, mitä heillä ei voi, varsinkaan tämän kaiken julkisuuden jäleen, olla olematta. No, ehkä ihmisillä, jotka ovat kyenneet siivoamaan elämästään pois tyttärensä seksuaalisuuden, on riittävästi kykyä siivota pois myös muita, pienempiä harmeja. Suvussa lienee muutenkin alhainen kynnys tällaiseen, koska Ashleyn täti oli suorittanut rintojenpienennysleikkauksen 19-vuotiaana (tätä käytettiin argumenttina sille, että Ashleyllakin voisi olla perinnöllistä taipumusta suuriin ja epäkäytännöllisiin rintoihin).

Ashley täyttää tänä vuonna kymmenen. Hänen vanhempansa kutsuvat häntä Pillow Angeliksi.

tänään rockyhorroria ja voipopcornjellybeanseja

Niin viehättävää, Rocky Horror Picture Show pyörii jo toista kertaa tänään ja tarjolla on sekä voipopcornin, mansikkajuustokakun että käristetyn vaahtokarkin makuisia jelly beanseja.



RHPS:n suosio olisi pitänyt jonkun hoksata tulkita heikoksi signaaliksi siitä yksilöiden motivoituneisuudesta sisällöntuotantoon ja vuorovaikutukseen, joiden varaan on rakennettu tämän hetken megamenestystarinat YouTube, Blogger, MySpace, Irc-galleria, HabboHotel ja sarja muita. RHPS:n alkuajat olivat kyllä jännittäviä, tästä olisi siistiä tehdä syvempikin Tipping point -analyysi. Yleisön keskenäinen vuorovaikutus, jaetut kokemukset samassa suljetussa tilassa ja RHPS:ta näkemättömien vahva toiseuttaminen eivät ole mitenkään heikkoja tekijöitä tässä.

Teokseen voi tutustua mm. 30 sekunnin pupuvideon tai Tuubin tarjoileman Time Warp-pätkän kautta. Ou jee jee.

torstaina, tammikuuta 11, 2007

Gatesin säätiön tukemista ja vähän muistakin kehityshankkeista

Vielä lyhyesti bloggaan siitä Gatesien säätiön lahjoituksesta kansallisten kansanterveyslaitosten kattojärjestolle, joka tuli siis keskeisesti Suomen Kansanterveyslaitokselle. Lahjoitusvaroilla tullaan tukemaan kansallisten kansanterveyslaitosten perustamista ja käynnistämistä erityisesti kehittyvissä maissa, joissa kansanterveyslaitoksille voi muodostua olla hyvinkin ratkaiseva rooli kansanterveyden edistämistyössä. Niin mahtavaa, olen iloinen kaikesta sellaisesta kehitysavusta, missä resursseja ei kaadeta loputtoman kivun, nälän, sairauksien ja kylmän poistamiseen, vaan jossa oikeasti on edes jotain mahdollisuuksia saada aikaiseksi jotain pysyvää ja oikeaa ja laajasti vaikuttavaa.

Vuoden alussa käynnistyivät myös omien Sinsibere - ja Manombo -hankkeidemme jatkohankkeet. Toivon kovasti, että niillä tulee olemaan pysyviä vaikutuksia johonkin ja että rahatalouden piiriin meidän toimiemme ansiosta kytkeytyneet ihmiset löytävät itselleen sopivia paikkoja toimia yhteiskunnassa ja että heidän uudet taitonsa meemiytyisivät, leviäisivät ja kulkeutuisivat yhä laajemmalle. Molemmat hankkeet ovat kaikilla perinteisillä kriteereilla mitaten olleet tähän mennessä erittäin onnistuneita, mutta haluaisin silti niihin jotain paljon laajempaa tai pysyvämpää.

Ulkoministeriö valitettavasti ehti ensin päättää rahoittavansa meidän hankkeita, joten siksi Gatesit siis varmaan joutuivatkin valitsemaan KTL:n.

keskiviikkona, tammikuuta 10, 2007

OpenMoko näyttää fiksumman reitin

Kaikki ovat hehkuttaneet iPhonea, toivottavasti pian jo riittävästi. Minulle iPhone tai Apple eivät mitenkään erityisesti edusta edistystä tai hightechia, vaikka tietty niiden draaman tajua (salamyhkäisyys ja uusien tuotteiden julkistamiseen liittyvä kohkaus) kyllä arvostankin.



Nyt tammikuussa tulee markkinoille tämä OpenMoko, Fic Neo 1973, ensimmäinen täysin avoimen koodin puhelin. Tajuan, että kaikkia tämä ei näillä spekseillä (ei WiFia, 128MB RAM) viehättäisi, mutta minulle se olisi niin HighLife-elämys. Olen vakaasti sitä mieltä että koodin avaaminen ja standardit rajapinnat ovat välttämättömiä, jotta tulevaisuudessa puhelimet, televisiot, liedet, kiukaat, mikroaaltouunit, tuulettimet, kamerat ja muut kodin välttämättömyydet kykenevät kommunikoimaan keskenään. Eipä kuulosta kovin hilpeältä, jos yksi valmistaja toimittaa kokoelämällisiä ratkaisuja (iLife, uuh!) eikä yksittäisiäkään komponentteja voi yhteensopimattomuussyistä kilpailuttaa.

Tästä syystä vaatimattomampi OpenMoko tekee minuun suuremman vaikutuksen kuin iPhone. Kehityssuunta tuntuu vaan niin paljon paremmalta ja kestävämmältä.

maanantaina, tammikuuta 01, 2007

Tuhkimotarinat ovat aina järkyttäviä

On ehkä vanha juttu, että Etelä-Amerikassa naisen rooli on melko kapea ja ahdas, eikä ehkä ole ihan sivuuttamisen arvoinen seikka, että hiljattain anoreksiaan kuollut malli oli nimenomaan brasilialainen. Tämänpäiväinen televisioelämys kuitenkin järkytti. SubTV näyttää venezuelalaista telenovelaa Tuhkimotarina, espanjaksi Mi Gorda Bella, joka kertoo hyväntahtoisen, mutta ruman ja lihavan tytön, Valentinan, elämästä. Kuvioon kuuluu paha ja isotissinen kasvattiäiti, komeita miehiä, viekkaita palvelijoita ja luoja ties mitä, mutta rajuinta on, että lihavaa roolia ei esitä lihava näyttelijä, vaan lihavuus on toteutettu niin kömpelösti, että katsojien ei hetkeksikään tarvitse luulla elävänsä maailmassa, jossa lihavuus olisi jotenkin totta.

Sarjan päähenkilö Valentina Villaneuva:


Valentinaa esittävä Natalia Streignard:


Aika tajutonta, luulin aluksi, että ohjelma on jokin huono sketsisarja, mutta putosin todella, kun googlaamalla selvisi, että tätä on oikeasti tehty kieli poskessa ja korkeisiin katsojalukuihin tähdäten. Vaikka en ehkä uskalla sanoa mitään katolisista alueista, on Euroopassa kyllä pääsääntöisesti meininki ihan toinen.

Kouluikäisenä katselin paljon Marienhofia, jossa muistan Katrin Filzenin tekemän roolin reilusti ylipainoisena teininä, Meikenä, tosi onnistuneena. Ei varmasti olisi toiminut Venezuelassa. Muutama vuosi sitten on Meksikossa valmistunut ihan hauskan kuuloinen asennekasvatuselokuva, Real Women Have Curves, jonka elokuvaa näkemättä mutta arvioiden perusteella arvioisin ikävästi toteuttavan vastakkainasettelua kauneuden ja älyn välille, ja siksi heikosti onnistuvan asennekasvatustehtävässään.