tiistaina, joulukuuta 25, 2007

Weihnachtsguetzli

Kun Suomessa nassutetaan jouluisin lähinnä vaan pipareita, on täällä Sveitsissä kymmeniä erilaisia joulukeksejä, Weihnachtsguetzli. Esittelen joitain

Chräbeli


Kovia valkoisia aniskeksejä.


originally uploaded by kochtopf @ Flickr




Kokosmakrönli


Oikeanpuoliset ovat niitä, vasemmanpuolisista en vaan tiedä, tämä koko keksipaljous hämmentää minua niin, että en edes yritä kyetä etsimään nimeä tuntemattomilla uusille kekseille.

originally uploaded by kochtopf @ Flickr



Spitzbuben


Perushillosilmäkeksejä, usein niillä on myös naama.

originally uploaded by Philipp Bunge @ Flickr

Brabanzerl


Suklaakuorrutteisia suklaa-mantelikeksejä.

originally uploaded by tschörda @ Flickr

Brunsli


Kaakaolla, kanelilla ja neilikalla maustettuja mantelikeksejä. Erittäin perinteisiä Baselissa, tyypillisesti tähdenmuotoisia.

originally uploaded by kochtopf @ Flickr



Vanillekipferl


Vaniljalla maustettuja sarvenmuotoisia mantelikeksejä.

originally uploaded by sensejunkie @ Flickr



Mailänderli


Nämä ovat ehkä Zimtsternien rinnalla tunnetuin joulukeksi. Näiden leipomiseen myydään myös kaupoissa joulun alla valmistaikinoita, sitruunalla maustettua perusmurotaikinaa.

originally uploaded by kochtopf @ Flickr



Zimtsterne


Myös zimtsterntaikinaa voi ostaa kaupasta joulun alla. Siinä on kanelin, Zimt, lisäksi vaniljasokeria, jauhettua mantelia ja jauhettua pähkinää sekä tomusokerikuorrutus.

originally uploaded by franziskas garten @ Flickr



Cornflakes schoggihäufchen


Sulaan suklaaseen sekoitettuja maissihiutaleita. Häufchen on diminutiivi sanasta Haufen, suomeksi kasa tai rykelmä.


Kuva rumasti varastettu täältä



Joukosta puuttuvat vielä ainakin perinteiset graubündenilaiset Totenbeinli (suom. ~kuolleen jalat), Schwabenbrötli, Sablés ja Schoggiherzli, mutta mun kärsivällisyys vaan loppui. Näitä nyt kuitenkin on runsaasti ja asiasta kiinnostuneille suosittelen Betty Bossi -kirjallisuutta. Betty Bossi on Sveitsissä suurempi kuin Niksi-Pirkka, sukkahousut ja Jamie Oliver yhdessä ja tietää Guetzleista kaiken.

joulunviettosuositus



Toivon näinä päivinä paljojen kirjojen tulevan luetuksi sekä ihmisten olevan lähellä toisiaan. Olen sitä mieltä, että joulunaika on kannattavinta käyttää hyviin asioihin. Nämä kaksi asiaa ovat ne parhaat, mitkä tiedän, ja siksi suosittelen.

perjantaina, joulukuuta 14, 2007

Introduction to Pikkujoulu

It has been slightly surprising for me to notice that the Pikkujoulu tradition is not known outside Finland. I am not going to give a long introduction, but I'll provide you with a few pikkujoulu related links to some recent articles in Finnish media:



And some picks from the yellow media:


Despite of all this, most pikkujoulus I have experienced have been extremely nice events with a lot of nice people, glögi and thin gingerbread cookies. Glögi is a less sophisticated version of the German Glühwein, made of a spiced mixture of juice and vodka instead of red wine, served hot with flaked almonds and raisins.

For making glögi you need grape juice, cinnamon sticks, cardamon, cloves and ginger. The juice should be heated up, the spices added and the whole thing be boiled until the taste is ok. Vodka, almonds and raisins are added according to taste. To be enjoyed in a good company only.

keskiviikkona, joulukuuta 12, 2007

charity versus kehitys

Hesari kertoo meille tänään Johan Peter Paludan Tanskan tulevaisuustutkimuslaitoksesta kertoneen, että "Kehityssuunta on täysin selvä. Tanskalaiset antavat mieluummin apua kehitysmaihin kuin köyhille tanskalaisille", kun kotimaiset avustusjärjestöt jäävät budjeteistaan samalla kun hyvin kehyjärjestöillä menee vahvasti. (Sama tanskaksi Jyllands-Postenissa).

Köyhiä äitejä avustava Mødrehjælpen-järjestö valittaa, että kilpaileminen kehyjärjestöjen tehokkaan markkinoinnin kanssa on vaikeaa. Olisiko kuitenkin myös kyse siitä, että kehyjärjestöjen viesti on terävämpi ja purevampi? Noin niinkuin käsitteenä, kumpaan on viisampaa sijoittaa: auttamiseen vai kehittämiseen? Kotimainen apu on edelleen antajalleen charitya, autuaaksi tekevää ja puhdistavaa hyvyyttä, mutta kehitysapu on parhaimmillaan antajalleen hyvinkin rationaalista ja identiteettiä vahvistavaa. Käsite- ja tunnetasolla kehitysavun taustalla on visioita, dynamiikkaa ja tulevaisuuteensuuntautuneisuutta, kotimaan apu on aina jämähtyneisyyttä, taaksepäinkatsovaa ja hetkellistä.

Luonnollisesti on myös kehyjärjestöjä, jotka toistavat asioita samalla tavalla vuodesta toiseen, työstämättä taustalla olevia ideoita ja hahmottamatta alueellisten muutosten yhteyttä globaaleihin, mutta on myös järjestöjä, joissa elämänlaadun paikallisen parantamisen kautta simuloidaan mahdollisia tulevaisuuden kehityskulkuja, panostetaan visioiden kehittämiseen ja kontribuoidaan myös globaaliin kehityspolitiikkaan.

Kuten olen aikaisemminkin miljardi kertaa kaikissa yhteyksissä sanonut, pidän kehitysyhteistyötä arvottomana, ellei se toimi paikallisen ulottuvuuden lisäksi myös joko


  • kehittämällä lähtömaiden (dvs. teollisuusmaiden) toimijoille uusia lähestymistapoja kehitykseen, globaalin talouden dynamiikkaan ja vaihtoehtoisiin kehityskulkuihin vaikuttaviin tekijöihin tai
  • luomalla paikallistasolla konsepteja, joilla on replikoitumiskapasiteettia ja siten oikeasti potentiaalia luoda muutosta.


Ihan sikapaljon propseja joka tapauksessa myös kehytoimijoille, jotka ovat oikeasti aika monessa lafkassa venyneet tuottamaan aika ammattimaista markkinointia, sortumatta silti sentimentaaliseen isosilmäisillä pikkulapsilla mässäilyyn.

Olen jäävi, ja häpeän meidän ajasta jääneitä, mutta aikoinaan kyllä tosi hyviä, nettisivuja, mutta silti linkkaan vielä Dodon joululahjaan. Joululahjaksi kehitystä ja ajattelua, voiko olla parempaa?