Turun york-tilaisuutta oli kivaa puuhata eikä jälkeenpäinkään erityisemmin hävettänyt olla tehnyt se. Tunnelmaltaan tilaisuus oli miellyttävä ja rullaava, suureksi osaksi sen ansiosta että puhujat olivat mielenkiintoisia ja riittävän erilaisia. Olisin ehkä enemmän kaivannut yhteyttä globaaleihin ympäristöongelmiin, mutta ehkä ensi kerralla sitten. Globaalius kyllä jossain määrin oli edustettuna sen Erkan tekemän maapalloanimaation kautta, joka pyöri taustalla, mutta silti olisi ehkä pitänyt onnistua luomaan vielä vahvempia yhteyksiä globaaliin ympäristön tilaan, kun kerran aikaisemmassa työstämisessä olemme löytäneet aika hyviäkin pointteja.
Meillähän ei ollut läsnä yhtään globaalin kaupungistumisen asiantuntijaa tai arkkitehtia, joiden näkökulma olisi väistämättä hinannut illan teemoja vähän ratkaisullisemmalle tasolle, mutta hyvä näinkin. Kaupunkien ja kaupunkilaisten monimuotoisuutta tuli ainakin käsiteltyä hyvin perusteellisesti.
Tilaisuuden tosiaan aloitti Suvi Innilä Turun Kulttuuripääkaupunkihankkeen edustajana. Helsingin ollessa kulttuuripääkaupunkina vuonna 2000 Dodo toteutti Dodon mittakaavassa melko suuren Kaupunkilaiset Utopiat -hankkeen, jossa käsiteltiin kaupunkeja, kaupunkilaisuutta ja kaupunkien mahdollisuuksia vähän samassa hengessä kuin torstaina Aboa Vetuksessa. Itse olen vahvasti sitä mieltä, että kulttuuripääkaupunkius ja ylipäätänsä mikä tahansa imagonravistus kulttuuripääkaupunkiuden hengessä tekee mille tahansa kaupungille tosi hyvää.
Kaupunkeja pitäisi noin yleensäkin viedä vahvemmin meijumpaan suuntaan, virikkeellisemmiksi, vapaammiksi, luovemmiksi, mahdollistavammiksi ja yllätyksellisemmiksi. Kaupungin pitää näyttää kaupunkilaisilta ja niiltä asioilta mitä kaupungissa tehdään. Kuivat ja persoonattomat ympäristöt eivät kannusta ketään ihmistä mihinkään luovuuteen tai rohkeuteen, ei mihinkään sellaiseen, mikä on kaiken liiketaloudellisen ja voittoa tuottavan toiminnan perusta, mihinkään sellaiseen, mikä tuottaa onnistumisen ja hyvän itseyden kokemuksia tai mihinkään sellaiseen, mikä kannustaa viestimään ja vuorovaikuttamaan muiden ihmisten kansa.
Kannatan kulttuuripääkaupunkihanketta lämpimästi, koska sillä on välillisesti mahdollisuuksia viedä Turku kestävämpään ja parempaan suuntaan ohjaamalla epäsuorasti kaupunkilaisia käyttämään resursseja rakentavasti ja kehittämään omia viestintä- ja vuorovaikutustaitojaan. Samoilla periaatteilla haluaisin nähdä myös maailman suuria megapoliksia - Mumbaita, Lagosia, Jakartaa, New Mexicoa, Shanghaita - rakennettavan. Kaupunkien toimivuus ja viihtyvyys estää myös kaupunkirakenteen hajautumista nurmijärviksi ja kirkkonummiksi, exurbeiksi, joka on kuitenkin yksi vahingollisimmista asioista mitä maailman urbanisoitumiskehityksessä voi tapahtua. (Painotan, että minulla ei ole mitään Nurmijärveä tai nurmijärveläisiä vastaan, mutta silti Helsingistä Nurmijärvelle muuttaminen on useissa tapauksissa suuri ympäristörikos.)
Toivon kovasti, että Turun kulttuuripääkaupunkihanke onnistuu toimimaan yhteistyössä turkulaisten taiteilijoiden kanssa niin, että Turun parhaat ja luovimmat voimat eivät jää hyödyntämättä hyviä ja viisaita päämääriä edistettäessä.
En kannata kulttuuripääkaupunkihanketta millään lentävien hollantilaisten motiiveilla. Voin kertoa, että olin hiljattain katsomassa suurmusikaalia Turun kaupunginteatterissa ja että se oli niin mitäänsanomaton, että lähdin väliajalla kotiin. Näyttelijöitä oli puettu glitteriin, niitä nostettiin jatkuvasti erilaisilla köysillä ja hisseillä ympäri lavan (joka myös pyöri joka suuntaan), taustatanssijoita oli paljon ja orkesteri oli suuri, mutta mitään erityisen teatterillista lavalla ei kyllä tapahtunut. Kulttuurin nimissä voitaisiin itse asiassa sulkea koko Kaupunginteatterin suuri lava kulttuuripääkaupunkivuodeksi ja keskittyä kulttuuriin, jota tehdään koko ajan out there.
Mutta siis, kaikenkaikkiaan Suvi Innilän esitys ja läsnäolo avasi aika hyvin niitä motiiveja, jotka kulttuuripääkaupunkihankkeen taustalla ovat. Jatkan myöhemmin vielä muista yorkin osioista ja puhujista.
maanantaina, lokakuuta 30, 2006
Turun YORK 26.10.2006: Suvi Innilä ja Turun kulttuuripääkaupunkius
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
"Kuivat ja persoonattomat ympäristöt eivät kannusta ketään ihmistä mihinkään luovuuteen tai rohkeuteen, ei mihinkään sellaiseen, mikä on kaiken liiketaloudellisen ja voittoa tuottavan toiminnan perusta..."
Ainoat maat, jotka ovat vuoden 1990 jälkeen vähentäneet kasvihuonekaasupäästöjään ovat entisen itäblokin ex-sosialisti maat, joiden monia kaupunkeja voisi helposti kuvailla yllä mainitulla tavalla.
Voisimme siis harkita tällaisien ympäristöjen yleistämistä, noin-niin-kuin toimena ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi. ;) just kidding
Turku vuonna 2021
180 tuhatta ihmistä
180 toriparkkia
Lähetä kommentti