opintotuista ja elintasosta

Minun on hankalaa ymmärtää opintotukien nostamattomuudesta syntynyttä meteliä. On vaikeaa käsittää, että ilmaisen koulutuksen, kirjastopalvelujen, subventoidun asumisen (usein sisältäen sähkön, jätemaksut, vesimaksun ja internetliittymän), joukkoliikenteen ja päivittäisen aterian lisäksi joku kokee tarvitsevansa vielä samankaltaista elintasoa kuin töissäkäyvillä. Mielestäni on perusteltua olla lisäämättä opiskelijuuden houkuttelevuutta, jotta keskimääräinen opiskeluun motivoituneisuus lisääntyisi, kun vähemmän motivoituneet valikoituisivat pois.

Nykyisentasoisella opintotuella elää hyvin - erityisesti, jos on vielä mahdollisuus ansaita lisätuloja työskentelemällä kolme kuukautta vuodessa. Opiskelija-asuntosäätiöt tarjoavat lähes kaikilla paikkakunnilla edullisia asuntoja - kuvittelisin, että Helsingissäkin taitaa lähes jokaiselle halukkaalle löytyä soluasunto, jonka vuokrakustannukset ovat vähemmän kuin Kelan korvattavaksi hyväksymät kuukausittaiset asumiskulut.

Ajattelussani on kaksi merkittävää vääristymää, joiden kautta minun on helppo olla tätä mieltä:

1. Koska en tajua, että opiskelua harrastetaan työelämää varten, vaan itse koen tärkeämpänä motiivina ymmärryksen laajentamisen ja yhteiskuntaan sosiaalistumisen. Tällöin minun on vaikeaa nähdä opiskeluaikaa sijoituksena tai arvostaa opiskelussa tehokkuutta.
   
2. En itse ole ikinä oppinut arvostamaan autoilua, leveää asumista (joka on yleensä merkittävin syy sille, että opiskelijat kitisevät rahojensa riittämättömyyttä ruokaan) tai viihde-elektroniikan käyttämistä, joten minun on vaikeaa käsittää, että joku muu voi kokea näiden puutteen merkittävästi alentavan elämänlaatuaan ja suorituskykyään.

Ach, olen niin ymmärtämätön. Olen monissa koulutuspoliittisissa näkemyksissäni Tiedemiehen kanssa samoilla linjoilla Opiskelijoiden suurimpien huolenaiheiden pitäisi olla, että opetus ei tee heistä riittävän fiksuja ja taitavia, elintasokysymyksien pitäisi jaloilla ihmisillä jäädä tarvehierarkiassa reilusti näiden kysymyksien alle.

TV2006: paneeli teknologian saatavuudesta

Paneelissa mukana Jose Cordeiro, Giulio Prisco, James Hughes, Riccardo Campa ja William Sims Bainbridge.

Jose Cordeiro: teknologia tasaa maailman epätasa-arvoa. Kännyköiden, internetin ja tietokoneiden saatavuus on parantunut merkittävästi ja se lisää ihmisten mahdollisuuksia, esimerkkinä 100 dollarin kannettava.

Giulio Prisco: informaation saatavuus edistää ihmisten tietoisuutta omista oikeuksistaan ja mahdollisuuksistaan.

James Hughes: enemmistön moraalivaatimukset eivät saisi rajoittaa niiden yksilöiden oikeutta pidentää elämäänsä, jotka sitä omalla riskillään haluavat tehdä. Poliittiset päätökset oleellisia, jotta teknologian kehitystä tukevia muutoksia saataisiin aikaan: esim. avoin wifi.

Riccardo Campa: julkisen vallan säädeltävä teknologian tuomaa eriarvoisuutta, jotta se jää mahdollisimman pieneksi. On pienempi ongelma kärsiä Lamborghinin puutteesta kuin eliniän lyhyydestä naapuriin verrattuna.

William Sims Bainbridge: Kehitykstä tärkeää ohjata oleellisiin ja järkeviin suuntiin.

Nyt yleistä keskustelua teknologian saatavuudesta. Tällähän hetkellä eriarvoisuus esimerkiksi koulutuksen, terveydenhuollon ja modernien energiapalvelujen saatavuudesta on niin merkittävää, että eriarvoisuus elämänpidentämisterapioiden saatavuuden suhteen ei ehkä vaikuttaisi mihinkään. Monet maat ovat niin rajusti lukossa sisällissodissa, korruptiossa, valuuttansa epävakaudessa ja investointien puutteessa, että epätasapainotilanne ei käytännössä voi muuttua, vaikka teollisuusmaiden parhaiden aivojen käyttöikä pidentyisikin (millä siis olisi positiiviset kilpailukykyvaikutuksensa).

Lähetykset päättyvät tähän, pää ei kestä tätä livebloggausta, koska en kykene editoimaan kuunnellessani tekstejä sille tasolle kun millä ihmiskielen pitäisi olla, menee muuten kaikki keskustelu aina ohi.

TV2006: Giulio Prisco

Nyt niin sympaattinen setä, Giulio Prisco, puhuu metaversesta, keinotodellisuudesta ja siitä, miten web 2.0:n jälkeen tulisi web3.D.

3D-ympäristöt ovat intuitiivisesti helpompia käsitellä kuin 2D-ympäristöt. Virtuaaliympäristö voi täydentää ja tukea irl-elämää, sen ei tarvitse olla mitenkään poissulkeva tai vähempiarvoinen. Hyviä sovelluksia esimerkiksi 3D-videokonferenssit, joissa voidaan tuottaa entistäkin vahvempia läsnäolon kokemuksia.

Puhuja on vakuuttunut siitä, että tiiviit, globaalit, kansainväliset virtuaaliyhteisöt, joita maantiede ei rajoita, voivat saada monia hyviä asioita aikaan maailmassa. Käytän mmerkittävän osan elämästäni siitä kärsimiseen, että sijaitsen aina väärissä paikoissa, enkä ikinä siellä, missä merkittävimmät asiat tapahtuvat, voin todella uskoa, että näille olisi markkinoita. Prisco ehdottaa sloganiksi "Avatars of the world, unite!"

Nyt puhutaan Second lifesta, jossa jo nyt tapahtuu merkittäviä asioita, kuten esimerkiksi kaupankäyntiä, poliittista toimintaa, oppimista tai taiteentuottamista. Suzanne Vega on ensimmäinen oikean elämän megatähti, joka on esiintynyt Second Lifessa, mutta tuskin viimeinen. Second Lifessa on syntynyt myös hauska filosofinen uskomusjärjestelmä, Church of Virus, jossa suurimmat synnit ovat dogmatismi, apatia ja tekopyhyys. Jopa tämä TransVision on Second Lifessa.

Virtuaaliympäristössä biologia ei rajoittaisi elinikää - tässä esityksessä puhutaan ehkä ensimmäistä kertaa kunnolla uploadauksesta.

TV2006: Danila Medvedev

Nyt on vuorossa Danila Medvedev, joka puhuu mielen kehittämisestä. Hän on vahvasti kryoniikka-alalla ja ilmeisen aikaansaava.

Aivojen aputyökalut: Watson, BrainBoost, web2.0 AutoSummarise (MS Word), tutkin näitä vielä myöhemmin, kuoli verkko ja kaikkea säätöä.

pari heittoa mobiililaitteista

Oho Sony Ericsson on aikaansaanut kokonaan vesitiiviin kännykän.

Pulju.netissä on myytävänä heijastettavia lasernäppiksiä ja laserkosketinpianokin on jo olemassa. Mahtavaa, näppäimistön rajoitukset mobiililaitteiden pienenemiselle ovat voitettavissa, ehkäpä tämä on yksi hyvä ratkaisuvaihtoehto.

TV2006: David Wood

Olen rumasti ollut aikaansaamatta mitään dokumentaatiota eilen Aubreyn jälkeen, mutta ehkä nyt vähän taas. Senaatintorilla vannottiin sotilasvalaa tuossa TransVisionin aamupäiväsession aikaan - olipas kammottavaa törmätä taas vähän siihen surulliseen maailmaan, jossa ajattelulle ja yksilöllisyydelle ei ole tilaa.

Nyt Symbianin David Wood, joka puhuu ihmisen ja mobiililaitteiden (second personal brains) integraatiosta. Mobiililaitteet kehittyvät ja kehittyvät, hinnat vajoavat alas ja volyymit kasvava. Materiaalikulujen osuus laitteiden tuottamiskustannuksista pienenee. Yhä suurempi osa puhelimista tulee olemaan älypuhelimia (smartphones). Nyt näytetään kaaviota teknologian omaksumisesta (technology adoption life cycle). Ratkaiseva vaihe teknologian läpimurrolle on se, kun teknologiasta innostuneet ovat testanneet ensimmäisen sukupolven lastentautiset tuotteet - markkinoiden on siinä vaiheessa oltava valmiita tuottamaan valmiita ja vaivattomia ratkaisuja massoille.

Älypuhelimet tulevat tekemään läpimurron, koska ne mahdollistavat seuraavat toiminnot:
communicating (and messaging)
safety & connection (timely info in context)
fashion & fun (personalisation)

Uuh mitkä miljoonaa toimintoa tällaiseen mobiiliaivoon tulee, aika coolia kyllä. Voisin hyvinkin kuvitella että kaikki elämänhallinta tulisi hyvin hoidettua tuollaisella älyaivolla ja että kaikki hajanaisuus ja tekemättömyys korjaantuisi yhdellä hyvällä älylaitehankinnalla.

Nyt Wood hehkuttaa Hakkerietiikkaa (domainia hackerethics.com ei enää ylläpidetä), oho, nyt on ollut jo kolme slaidia siitä. Vau, tulevaisuus on parempi kuin menneisyys ikinä, jos työtä tehdään hakkerietiikan mukaan, hyvähyvä.

TV2006: Aubrey DeGrey

Nyt on vihdoin Aubrey, onpa paljon partaa luu- ja nahkakasan päällä, ääni on niin kertojanääni jostain brittihuumoripläjäyksestä. Puhuu niin nopeasti, vieressä istuvalla rouvalla on kasettinauhuri ja lehtiö, voiko tästä oikeasti saada talteen edes osan?

Structure of the lecture

1. stuff that most of you know by heart
   
2. how i feel life extension relates to transhumanism
   
3. remarkable utility of egalitarianism

Aging in a nutshell:

1. metabolism
   
2. pathology

(both hugely messy networks of processes)

Ratkaisut löytyvät seuraavasta:
Metabolism ongoingly causes damage.
Damage only eventually causes pathology
=> engineering must be done in order to prohibit the damages to cause pathology

Sali on ihan melkein täynnä, ollaan yliopiston päärakennuksen pienessä juhlasalissa.

Seven deadly things

1. cell loss/atrophy
   
2. protein crosslinks
   
3. extracellural junk
   
4. death-resistant cells
   
5. mitchondrial mutations
   
6. lysosomal junk
   
7. nuclear epimutations

Teoriassa kaikkiin näihin ongelmiin on jo olemassa ratkaisu, käytännön toteutukset puuttuvat.

Aubreyn sivuilla on kaikki tieto ja kaikki sen julkaisut ja kaikki. Ehkä referoisin joskus sieltä jotain, kirjoittajan irl-kohtaaminen aina motivoi sellaisiin. Ach, Aubreysta tulisi ehdottomasti keskustella Turun Ympäristöfilosofia-kepissä, ehkäpä aikaansaisin tässä syksyn aikana, kunhan Megapolis2021 on ensin juhlittu.

TV2006: Bruce Lloyd ja Riccardo Campa

Seuraavaksi puhuu Bruce Lloyd, London South Bank Universityn professori. Hän kertoo olevansa kiinnostunut organisaatioista ja siitä, että miten ne saavat tai ovat saamatta asioita aikaan. Ensimmäisellä slaidilla on lainaus Viktor E Franklilta, kiinnostavaa. Muutosvoimat, merkitykset ja motivaatio, kuinka maailma tulee sopeutumaan ajatukseen ihmiselämän pidentämisestä ja kuinka yksilöt? Se humanismiosuus siitä transhumanismista tuntuu kyllä tänään vahvasti.

Lloydin jälkeen (joo, en kykene kirjoittamaan kovin tehokkaasti kuunnellessani, siksi lyhyet tekstit) puhutaan tutkimuksen vapaudesta EU:ssa. Puhujana on Italian Transhumanistiliiton pj, sosiologi ja Krakovan yliopiston professori Riccardo Campa. Tämä on päivän ainoa esiintyjä, joka ei käytä taustaslaideja, mutta on hyvä puhuja ilmankin.

Campa ehdottaa, että transhumanistiskenen pitäisi kyetä ymmärtämään muuta yhteiskuntaa ja suunnittelemaan omia siirtojaan sen mukaan. Niin totta - mega-aivojen on aina vaikea toimia taviksien sääntöjen mukaan, mutta tavikset määräävät, joten niitä on kyettävä miellyttämään. Mahtavaa, että täällä tajutaan puhua asiasta.

Uuh, en taida kohta enää jaksaa odottaa Aubreyta.

TV2006: Timo Airaksinen

Timo Airaksinen puhui Bostromin (mitäköhän sen ruotsalaiset sukulaiset ajattelevat nimenvaihdoksesta, eikö Bostrom kuulostakin ruotsiksi vähän hassulta?) jälkeen. Tämä oli erittäin jännittävä setti, koska se herätti erimielisyyksiä ja keskustelua. Aiheena oli siis postihmisten tunne-elämä. Airaksinen esitti, että ihmisen tunne-elämä on kehittynyt viestintäjärjestelmäksi fyysisessä ruumiissa ja että minkäänlaisia tunteita ei olisi elleivät seuraavat kaksi ehtoa täyty: a) fyysisen ruumiin olemassaolo ja b) samankaltaisissa fyysisissa ruumiissa elelevien olentojen sosiaalisen järjestelmän olemassaolo.

Hurjia väitteitä, kuulosti kovin ihmiskeskeiseltä ja konservatiiviselta ja monella puolen salia protestoitiin. En itsekään olisi ollut ihan samaa mieltä. Myös valkokankaalle heijastetulla irc-keskustelulla esitettiin vastakkaisia mielipiteitä reaaliajassa - kaikki esitykset webcastataan.

TV2006: Nick Bostrom

Tänään TransVisionissa, nyt vihdoin myös bloggaamisvalmiuksissa - tuli viime yönä ryhdyttyä asentamaan Ubuntua enkä ihan onnistunut saamaan Liloa ladattua, nyt onnistuin kuitenkin boottaamaan OSX:n. Harjoitukset jatkunevat päivän luentosetin jälkeen. Onneksi myöskin konferenssijärjestelyt vähän takkuilevat, videointi-, webcasting- ja wlan-säätäminen on syönyt huomiota sisällöiltä.

Aamupäivällä siis näin Nick Boströmin - siis Bostromin, isossa maailmassa on helpompaa ilman ääkkösiä. Hän puhui periaatteista, joiden perusteella valita erilaisia mahdollisia kehityskulkuja postihmisyyteen: mitkä muutokset ihmisorganismissa oikeasti voidaan katsoa parannuksiksi. Matti sanoi, että Bostrom on iso tärkeä aivo ja itsekin olin siinä käsityksessä. Esitys oli tietenkin ihan hyvin jäsennelty, mutta aihe ei ehkä ollut niin kovin ihmeellinen.

Hauska ilmaisu (varmaan siis evoluutioharrastajille oikeinkin tuttu ilmaisu, mutta mulle uusi) oli, että evoluutio on joissain kohdin jumissa paikallisissa optimeissa ja että teknologisin menetelmin näistä on mahdollisuus päästä irti kohti globaaleja optimeita. Tosin, evoluutio on ylittänyt monta paikallista optimia jo aikaisemmin ja niiden olemassaoloa on hyödynnetty argumenttina monessa-monessa evoluutionvastaisessa taistelussa. Ymmärrän sen, että perinteisen genetiikan menetelmin on hankalaa aikaansaada esimerkiksi valmiita elimiä, mutta onhan evoluutiokin ne jollakin tavalla aikaansaanut, vaikkakin aikajänteet ovatkin vähän toisia.

Peter Elk nyt Kellokäyrässä

Taannoinen blogisuosikkini Peter Elk on nyt Suomeen palattuaan aloittanut uudestaan: Top of the Bell Curve. Mahtavaa.

vertaisvalvonta ja koirankakka

Isoveljien valvomalta maailmalta voidaan ehkä vielä välttyä, kun vertaisvalvontakin toimii. Metrossa pitää käyttäytyä, ellei halua kärsiä loppua elämäänsä häpeää. Vuosi sitten Etelä-Koreassa eräs tyttö jätti siivoamatta koiransa metroon tekemät jätökset kanssamatkustajien painostuksesta huolimatta ja saa kuulla siitä varmaan edelleenkin. Hän jopa erosi yliopistosta julkisen nöyryytyksen vuoksi.

Tosin, vertaisverkot ehkä mielellään rankaisevat tietyntyyppisistä asioista ja jättävät oikeat asiat huomioimatta, kuten on ansiokkaamminkin jo pohdittu. Wikipedia kertoo tapauksesta tyhjentävästi. Dog Poop Girl on käsite, joka jää elämään Internetissä pyörivän globaalin sosiaalisen valvontajärjestelmän symbolina.

Kaikki jännittävät asiat tapahtuvat julkisissa kulkuneuvoissa, Rosa Parks ja kaikki koirankakka-asiat. Olen tänään harrastanut autonostotoimintaa ja se on autonomistamistoiminnan jälkeen ehkä maailman typerintä. Myönteistä asennetta osoittaakseni pukeuduin kuitenkin vaatteeseen, jossa on auton kuva ja siltä osin olen kyllä itseeni aika tyytyväinen. Silti, yksityisautoissa harvoin syntyy mitään merkittäviä kulttuuriin ja kieleen elämään jääviä asioita ja sellaisilla ajaminen on niin elämän tuhlaamista.