Minun on hankalaa ymmärtää opintotukien nostamattomuudesta syntynyttä meteliä. On vaikeaa käsittää, että ilmaisen koulutuksen, kirjastopalvelujen, subventoidun asumisen (usein sisältäen sähkön, jätemaksut, vesimaksun ja internetliittymän), joukkoliikenteen ja päivittäisen aterian lisäksi joku kokee tarvitsevansa vielä samankaltaista elintasoa kuin töissäkäyvillä. Mielestäni on perusteltua olla lisäämättä opiskelijuuden houkuttelevuutta, jotta keskimääräinen opiskeluun motivoituneisuus lisääntyisi, kun vähemmän motivoituneet valikoituisivat pois.
Nykyisentasoisella opintotuella elää hyvin - erityisesti, jos on vielä mahdollisuus ansaita lisätuloja työskentelemällä kolme kuukautta vuodessa. Opiskelija-asuntosäätiöt tarjoavat lähes kaikilla paikkakunnilla edullisia asuntoja - kuvittelisin, että Helsingissäkin taitaa lähes jokaiselle halukkaalle löytyä soluasunto, jonka vuokrakustannukset ovat vähemmän kuin Kelan korvattavaksi hyväksymät kuukausittaiset asumiskulut.
Ajattelussani on kaksi merkittävää vääristymää, joiden kautta minun on helppo olla tätä mieltä:
- Koska en tajua, että opiskelua harrastetaan työelämää varten, vaan itse koen tärkeämpänä motiivina ymmärryksen laajentamisen ja yhteiskuntaan sosiaalistumisen. Tällöin minun on vaikeaa nähdä opiskeluaikaa sijoituksena tai arvostaa opiskelussa tehokkuutta.
- En itse ole ikinä oppinut arvostamaan autoilua, leveää asumista (joka on yleensä merkittävin syy sille, että opiskelijat kitisevät rahojensa riittämättömyyttä ruokaan) tai viihde-elektroniikan käyttämistä, joten minun on vaikeaa käsittää, että joku muu voi kokea näiden puutteen merkittävästi alentavan elämänlaatuaan ja suorituskykyään.
Ach, olen niin ymmärtämätön. Olen monissa koulutuspoliittisissa näkemyksissäni Tiedemiehen kanssa samoilla linjoilla Opiskelijoiden suurimpien huolenaiheiden pitäisi olla, että opetus ei tee heistä riittävän fiksuja ja taitavia, elintasokysymyksien pitäisi jaloilla ihmisillä jäädä tarvehierarkiassa reilusti näiden kysymyksien alle.
Tekstit
9 kommenttia:
Hmm, lähinnä jää pohdituttamaan millä/miten sinä elät ja lasketko opintolainan olevan sellainen asia jota opiskelijoiden pitäisi ottaa napisematta.
Rajalinja taitaa mennä siinä, että opintolainaa kuuluu ottaa (Valtio) vai pitäisikö pohjoismaisen sosiaaliturvan turvata elämä ilman lainaa myös opiskelijoille, koska se turvaa sen kaikille muille myös.
Opiskelijat, nuo yhteiskuntamme loiset.
Ai niin, opintolainakin on. Minusta kuitenkin opintorahalla eletään ja sitten vasta jos tarvitaan jotain erityistä erityistilanteisiin (esim maailmanympärysmatkoihin, lasik-leikkauksiin tai muuhun avartavaan), niin voi kinuta vanhemmilta, ottaa lainaa tai tehdä töitä.
En kuitenkaan näe perusteltuna, että yhteiskunnan pitäisi maksaa opiskelijoille enemmän tukea. Haluaisin paljon mielummin, että julkisia rahoja käytettäisiin tutkimukseen, nuorison terveyskasvatukseen, peruskoulutukseen tai moneen muuhun asiaan. Suoran rahan maksaminen kuitenkin aina passivoi ihmisiä, en tykkää sellaisesta.
Oma valintani on ollut elää opintorahalla + asumistuella + kesätyöansioilla, enkä ole toistaiseksi aikaansaanut itselleni minkäänlaista taloudellista ongelmaa.
Kaikki eivät voi kinuta vanhemmilta.
Kaikkialla esimerkiksi vuokrataso ei ole samanlainen. Pääkaupunkiseudulla edullisen vuokran minimiedellytys on seutulippu.
Osa opiskelijoista on yksinhuoltajia.
Koska opintotuki ei ole noussut edes yleisindeksin mukaisesti, opintotukea on reaalisesti jatkuvasti laskettu.
Ja niin edelleen.
Suomen juhlapuheretoriikassa toitotetaan jatkuvasti opintojen tärkeydestä. Todellisuus on aivan muuta.
Olisi aika muuttaa sanat teoiksi. On kolme erilaista tapaa, jolla opintotuki saataisiin palkitsevaksi nostamatta juurikaan kustannuksia.
(1) Lakkautetaan Kela ja siirrytään kansalaispalkkaan. Poliittisesti mahdoton vaihtoehto.
(2) Muutetaan opintotuki opintopalkkioksi. Opiskelija saa palkintona suorittamastaan valmistumista edistävästä opintopisteestä X euroa. Mistä tahansa huuhaaopinnoista näitä pisteitä ei saisi. Muut tulot eivät vaikuttaisi lainkaan opintotuen määrään.
(3) Opintovelka on vähennettävissä tuloverosta valmistumisen jälkeen. Ruotsissa on käytössä jotain vastaavaa.
Mikko, oletko siis sitä mieltä, että opintoetuuksia on parannettava, koska opinnot ovat tärkeitä ja koska opinnoista on palkittava? Avaa vielä sitä, että miksi sinun mielestäsi opintojen tärkeyttä on korostettava nimenomaan taloudellisilla etuuksilla ja miksi se on sinun mielestäsi niin oleellinen asia, että poliittisessa päätöksenteossa olisi mielestäsi preferoitava opintojen tärkeyden korostamista monen muun asian edelle?
Minusta toimeentulon taso on toissijainen asia, jos ihmiset kuitenkin pysyvät hengissä ja jaksavat nauraa. En tunne ketään opiskelijaa, joka suunnattomasti kärsisi taloudellisesta tilanteestaan, vaikka tunnenkin monia, jotka hakevat toimeentulotukea tai käyvät vastentahtoisesti töissä. En hitto vie löydä nyt mitään viitettä, mutta mulla on sellainen mielikuva, että jossain tutkimuksessa todettiin hiljattain, että työssäkäynti tai taloudellinen niukkuus eivät vaikuta opintoaikojen pituuteen niin vahvasti kuin on kuviteltu, vaan kuitenkin valmistumista hidastavista tekijöistä merkittävin on puutteellinen opintoneuvonta ja päämäärätietoisuuden puute. Uskon tähän omien kokemuksieni pohjalla aivan älyttömän vahvasti, mutta tiedän, että se ei ole tilastollisesti merkittävää. Nyt olen ehkä lapsellinen, mutta mulla on toimeentuloon liityen vahvaa luottamusta Viktor E Frankliin: Wer ein Warum zu leben hat, der erträgt fast jedes Wie.
Jos mulla olisi käytettävissä rahamäärä X opiskelijoiden elämänlaadun kohottamiseen, niin ehdottomasti käyttäisin sen kokonaan opintoneuvonnan kehittämiseen ja työelämän yhteennivomiseen opintojen kanssa. Myös kansainvälistymisen tukeminen on tärkeää, ja (mielen)terveydenhoito- ja neuvontapalvelujen saavutettavuuden. Opiskelijoiden omalle alalle kesätyöllistymisen tukeminen voisi olla tosi fiksua: taloudelliset olot kohenevat samalla kun ymmärrys omista kyvyistä ja valmiuksista sekä tulevaisuuden mahdollisuuksista kasvaa. On monta asiaa, joita minä preferoisin paljon-paljon korkeammalle kuin opintotuen suoran korottamisen.
En ole varma, että koulutus on avain Suomen menestykseen jatkossa. Mutta jos päättäjät ovat viisaudessaan tätä mieltä, sen pitäisi näkyä paitsi retoriikassa myös panostuksissa.
Pointtini oli nimenomaan, että opintotuen lisäämisen sijaan pitäisi helpottaa työelämän ja opiskelun yhteennivoutumista poistamalla tulorajojen aiheuttamat tuloloukut.
Jos suurin piirtein sama tulos voidaan saavuttaa joko asettamalla täysin arbitraarinen euromäärä jolla opiskelija elää tai ilman tällaista euromäärää, on jälkimmäinen tapa suositeltavampi.
qtea: En tunne ketään opiskelijaa, joka suunnattomasti kärsisi taloudellisesta tilanteestaan...
Minä olen. En tosin sellaista ettei kertakaikkiaan tultaisi toimeen opintotuella (koska silloin oltaisiin menty sossuun,töihin, otettu lainaa), vaan sitä että kitutetaan toimeentulon rajoilla. Sitten ollaan neljän seinän sisällä eikä käydä missään, säästetään ruuassa jne...
... enkä yhtään ihmettele miksi moisella elämäntavalla flippaa varsinkin jos ei ole onnistunut luomaan kaveripiiriä siihen ympärille.
Eli opintotuen pienuus on asia, jonka kanssa tulee kyllä toimeen samoin kuin huonon opintojenohjauksen kanssa, mutta kummatkin ovat asioita, jotka tehokkaasti edesauttavat ongelmien kasautumista.
Mikko: Mutta jos päättäjät ovat viisaudessaan tätä mieltä, sen pitäisi näkyä paitsi retoriikassa myös panostuksissa.
Tuossa opintotukikeskustelussa tuli muuten pari hyvää ehdotusta joltain poliittiselta puolueelta.
1.) Porrastetaan opintotuki niin, että opintojen alkuaikana saa enemmän rahaa kuin lopussa.
Hyödyt minusta:
- antaa enemmän mahdollisuuksia vakiinnuttaa elämä siinä vaiheessa kun muutetaan ensimmäistä kertaa pois kotoa. Eikä tarvitse välttämättä säästää perusjutuissa kuten ruuassa, joka on imho erittäin paska idea.
Tietty osa käyttää tuonkin rahan vaan kaljaan, mutta eipä siinä mitään.
- Ei olisi pakko tehdä töitä opintojen alkuvaiheessa velattomantoimeentulon vuoksi.
- pakottaa opintojen edistyessä, etsimään muita rahanlähteitä korvaamaan opintotukea. Töitä omalta alalta saa helpommin, kun on jo opintoja kasassa ja jos ei saa niin on yhä opintolaina käytössä.
2.) Poistetaan tulorajat opintotuesta.
- Jos joku pystyy keräämään opintoviikkoja samalla kun tekee töitä niin siitä vaan. Kyllä valtio verottajan kautta omansa takaisin saa ja samalla yksi byrokratian porras poistuisi.
Tuli muuten vastaan blogi, jossa joku dokumentoi sitä mihin hänen opintotukensa kuluu.
Vau zache, toi linkki oli mahtava, seuraan tuota blogia varmasti. Toisten ihmisten yksityiselämä on kuitenkin aivan loputtoman kiinnostavaa ja parisuhteita&työelämää jauhetaan eri medioissa niin paljon jo, että oikeastaan rahankäyttö ja taloudenpito ovat ainoita osa-alueita, joihin toisten ihmisten elämässä ei vielä toistaiseksi kunnolla pääse kurkistamaan.
Sitäpaitsi mulle on tosi terveellistä nähdä sitä normaaliuttakin joskus, tuntuu että itse olen ihan megaomituinen kaikkine tarpeineni ja tarvitsemattomuuksineni ;).
En muuten mitenkään kykene ymmärtämään, että miten rahojen vähyys voi rajoittaa ihmisen sosiaalista elämää. Pyörällä kulkeminen on kuitenkin ilmaista, eikä bussilippukaan kuitenkaan voi olla tappavan kallis. Jos ei kulttuuritarjontaa ole sopivaan hintaan niin voi itse mennä järjestämään sellaisia. Aina on jonkun kaveri tai kaverinkaveri, joka järkkää elokuvafestareita, ohjaa näytelmää tai vetää valokuvauskurssia ja jonka projekteihin voi mennä mukaan. Kirjastopalvelut ovat ilmaisia jos muistaa palauttaa lainansa ajoissa.
Totta kai tilanteet kriisiytyvät, jos tulee äkillisiä sairastumisia tai muita onnettomuuksia (hajoaa tietokone, pesukone, pyörä tai silmälasit), mutta that's life ja näihinkin voi varautua vaikkapa säästämällä kesätyörahoista (tai opintotuesta :P). Mun mielestä tällaisten epävarmuuksien kanssa voi aivan hyvin oppia elämään, mutta jos tuntuu ylivoimaiselta, niin ei kenenkään ole pakko opiskella, edelleenkään.
Arvioisin myös, että tulorajojen poistaminen ei aiheuttaisi valtiolle mitään merkittävää tulojenmenetysongelmaa ja sinänsä kannatan sitä (en kyllä ehkä ole ihan objektiivinen, jollakin tasolla kuitenkin kärsin opintotuen takaisinmaksuvelvoitteista :P). Opintotuen porrastaminen on periaatteessa ok, mutta se kyllä varmaan hankaloittaa esim. pääaineen vaihtamista ikävästi.
Tea: "Pyörällä kulkeminen on kuitenkin ilmaista"
Minun pyöränihän hajotettiin joka toinen päivä, niin kauan kuin asuin solussa Vuosaaressa. Pyöräily voi tulla huomattavasti kalliimmaksi kuin joukkoliikenne, jos on huono onni.
Mikko: "Pääkaupunkiseudulla edullisen vuokran minimiedellytys on seutulippu."
Itäisessä Helsingissä soluvuokrani oli vain 239 euroa sisältäen veden ja tuulisähkön. Soluasumisen houkuttelevuutta pitäisi kyllä lisätä siten, että samojen seinien sisälle laitettaisiin suunnilleen samanhenkisiä ihmisiä. Siksi hakulomakkeessa pitäisi kysyä mm. ruokavaliosta, arvomaailmasta ja musiikkimausta.
Lähetä kommentti