hajanaista maailmasälää

• Club of Romen päämaja sitten tosiaan muutti Zürichiin, tai siis Wintherthuriin, mutta aivan Zürichin kylkeen.
  
  
• Jos Obama häviää McCainille, niin sillä voisi olla chansseja Bundeskanzleriksi. Berliini taisi olla aika villi tänään. No, liiallinen suosio Euroopassa ei kyllä ainakaan edistä Obaman mahdollisuuksia vaaleissa, eurooppamyönteiset hahmot nyt tuskin McCainia muutenkaan äänestäisivät.
  
  
• Hesarin tämänpäiväinen artikkeli kiinalaisten toiminnasta Afrikassa on luultavasti erittäin huomionarvoinen. Kehityksen suunta on kääntymässä rajusti; kehitysmaiden välinen markkinavetoinen kehitys tulee luultavasti lyömään teollisuusmaiden antaman kehitysavun nopeasti ja pian. Paitsi että miljardi kiinalaista onnistuvat nostamaan omaa keskimääräistä elintasoaan huikeaa vauhtia, ulottuvat kerrannaisvaikutuksetkin kauas.
  
  
• Zimbabwessa on maanantaina otettu käyttöön 100 miljardin dollarin setelit. Myös rahojen painamiseen tarvittava paperi on tiukilla, eivätkä ihmiset voi osata niin suuria numeroita, kuin mitä tavarat kaupoissa maksavat.
  
  
• On semisti kiinnostavaa, miten kansallisvaltioilla on taipumus valita tv-sarjaformaatissa (BBC: The Greatest Briton ever, YLE: Suurin suomalainen) suurimmiksi kansalaisikseen vahvimmat johtajansa. Nyt jännitetään, että voittaako Stalin Venäjällä, kuten formaatti edellyttäisi.
  
  
• Tositosi tyhmää että Tiedemies ei enää bloggaa.
  
  
• Toivottavasti Sampo Pankkia tässä vaiheessa lohduttaa kuulla että kuulemma suurin osa muistakin pankeista on epäturvallisia.
  
  

Tyhmäilyininä

En ole ollut kovin innokas kirjoittelija; henkilökohtaiset huonouden, epäpätevyyden ja toivottomuuden tunteet syövät motivaatiota itseilmaisulta. Ymmärrän maaseudun yksinäisyydessä ja merkityksettömyydessä asuvia yhä huonommin, kun itse kaipaisin vaan kaupunkiin, sosiaalisiin yhteisöihin, merkityksellisyyteen ja mahdollisuuksiin. Parisuhdekriisi on kestänyt yhtä kauan kuin parisuhde, ei kai liene mahdollista valita yhtä ilman toista.

Vää, on epäreilua, että on ihmisiä, jotka saavat elää sosiaalisesti homogeenisissä ympäristöissä, joissa käyttäytymismallit ja tavat hahmottaa maailmaa ovat yhteneväiset. Koen epäoikeutetusti tulevani luokitelluksi friikiksi, itsekkääksi ja elitistiksi. Yritän muistaa, että minulla on oikeus sekä yksilölliseen ajatteluun, yksilöllisiin valintoihin että oppimiini käyttäytymismalleihin, vaikka ne olisivatkin arkipäivän sosiaalisissa ympyröissäni heikosti edustettyina.

Kun sekä työni (luojan kiitos määräaikainen), opiskeluni (öh periaatteessa määräaikainen) että parisuhteeni (ei käsittääkseni määräaikainen) sitovat minut epätyydyttäviin sosiaalisiin ympäristöihin, tulen kohtuuttoman nälkäiseksi kaikille vertaisuuden ja normaaliuden kokemuksille. Uh, tapaisinpa edes viikottain jotakin ihmistä, joka lukisi kirjoja, tai joka olisi kiinnostunut erosta korrelaation ja kausaliteetin välillä ja ei esimerkiksi täten pitäisi euroon siirtymistä merkittävänä syynä kuluttajahintojen nousemiselle.

Pidän ihmisistä, joiden kanssa päivittäin/viikottain olen tekemisissä, mutta en jatkuvasti haluaisi kokea niin suurta toiseutta. Olen tietoisesti jäljittelemällä opetellut keskustelemaan työtovereideni kanssa esimerkiksi säästä, kuluttamisesta, asumisesta, parisuhteista ja mediasta. Pitää muistaa puhua yksityiskohdista merkityksellisinä ja selostaa tapahtumien kulkua ikään kuin ne olisivat ainutlaatuisia, aktiivisesti unohtaen, että ne toteuttavat jotakin yleisesti tunnettua mallia.

Esimerkiksi unirytmistä - nukkumisesta ja nukkumattomuudesta - kannattaa kertoa joka päivä erikseen yksityiskohtaisesti sänkyynmenokellonaikoineen, vaikka tarinassa on muuttujia vain vähän. Myös parisuhteiden sisällä tehdyistä kompromisseista ja joustoista kannattaa kertoa; millä prosessilla milloinkin on päästy siihen, että ollaankin valittu kahdesta kannatetusta päivällis- tai automallivaihtoehdoista jompikumpi. Myös thaimaanmatkat ovat jännittäviä, niitähän ei kukaan muu ole koskaan maailmassa ennen tehnyt ja rannallalojuminen, torillahuijaaminen sekä autonvuokraaminen ovat kaikki ainutkertaisia. Joskus voi tuoda oman panoksensa keskusteluun, jos vaikka joku sukulainen on myös huonouninen tai jos joku koulukaveri on vaikka myös käynyt thaimaassa, eikä sitä oltu ollenkaan huijattu torilla.

No, itsepä elämäni olen tehnyt ja antanut huonoudentunteideni pitää itseni erillään niistä sosiaalisista ympäristöistä, joissa oikeasti haluaisin olla. Haluaisin hyviä vertaisuuden ja kelpaavuuden kokemuksia, mutta en uskalla viedä itseäni tilanteisiin, joissa näitä muodostuisi.

Luultavasti tosi ihana viikonloppu edessä, toivottavasti vaan jaksan kestää itseäni ja unohtaa kaiken tän tyhmäilyn ihan heti nyt.

Kesäteatterit

Juhannus calling
Originally uploaded by happeningfish

Kesä on kesäteatteriaikaa. Teatterin tiedotuskeskuksen kesäteatterisivu ei ole ehkä maailman käytettävin, mutta inspiroidu ja etsi sieltä toki oma suosikkiesityksesi. Tänä kesänä on tarjolla jälleen sekä suomalaisia klassikoita (esim. Niskavuorta, Tulipunaista kukkaa), lastenklassikkoja (Ronjaa, Peppiä, Pinokkiota) että musikaaleja ja farsseja. Hämmästyttävän monella paikkakunnalla on myös katettu katsomo (Samppalinna, Kirjurinluoto, Pyynikki, Nakkila).

Itse suunnittelen meneväni katsomaan tänä kesänä ainakin Notre Damen Kellonsoittajaa Raseborgs Sommarteateriin, Niskavuorta Nakkilan kesäteatteriin ja mahdollisesti myös Niskavuoren nuorta emäntää Sarkia-näyttämölle Kiikkaan.

Jatkossa kotimaista nettipokeria

Vihdoin keskustellaan arpajaislain muuttamisesta siten, että Raha-automaattiyhdistys voi järjestää nettipokeria. Holhousyhteiskuntaa suunnitellessa ei taaskaan osattu huomioida, miten helppoa ulkomaisilla palvelimilla on tehdä kaikkea sitä, mikä kotimaassa on kielletty. Hyvä monopoli muuten mutta kun se ei oikein ole monopoli.

Turvavaljaat ja objektin sijamuodot

Tänään työsuojelukoulutuksessa:

TURVAVALJAAT käytettävä aina kun on putoamisen mahdollisuus.

Kykenin hädin tuskin olemaan tirskumatta ohjeelle, jonka voi helposti tulkita tarkoittavan kehoitusta hypätä silloin kun hypätä voi.

King-Kong-tyttöjen gendermanagementvalinnat

En olisi osannut arvata tätä ennalta, mutta sattumalta käteen osunut Virginie Despentesin (Pane Mua ja Kauniita asioita, ovatpa nekin aiemmin osuneet käteen) King-Kong-tyttö osasi verbalisoida monta sellaista asiaa, mitä en itse tähän mennessä ole osannut. Samaistuin kirjailijaan rajusti, vaikka muutoin vierastankin hänen ilmaisuaan ja kuvastoaan (ja teostensa ankeita-kankeita suomennoksia).

Olennaisin pointti on, että naiseus on nippu käyttäytymismalleja ja symboleita, eikä niistä voi valita yhtä valitsematta samalla myös kaikkia muita. Despentesin tavoin pidän naiseuden keskeisimpinä käyttäytymismalleina alistuvuutta ja epäitsenäisyyttä, ja niillä on taipumus aktivoitua välittömästi minkä tahansa muun naiseuteen liittyvän assosiaation yhteydessä. Mun mielestä Despentes selittää hyvin, miksi hame, korkokengät, pullan leipominen tai sukkahousut vaikeuttavat tervepäisen ja tasapainoisenkin yksilön kykyä toimia itsenäisesti ja tehdä päätöksiä.

Myös aggressiivisen tyttökulttuurin taustaa selitetään implisiittisesti. Itsenäisyyttä ja omaehtoista päätöksentekoa on vaikeaa integroida mihinkään olemassaolevaan kulttuuriseen naiseusmalliin, vaan roolissa pysyäkseen - ollakseen vajoamatta mihinkään olemassaolevaan rooliin - on ylinäyteltävä; ammuttava, varastettava, kirottava ja alistettava.

Oman henkilökohtaisen elämäni toimintakykyä maksimoivat gendermanagement-valinnat ovat kyllä olleet aika loistavat. Mulla henkilökohtaisesti on varaa aika suureenkin androgyyniyteen, koska olen onnistunut pariutumaan hahmon kanssa, joka on niin äärimaskuliini, että siinä rinnalla olen aina ihan riittävän feminiini. Eiväthän esimerkiksi koon 41 kengät absoluuttisesti ole kovin sirot tai pienet, mutta suhteessa eteisessä lojuviin koon 51 kenkiin ne ovat hyvinkin sirot.

Terveydenhuollon ja psykoterapeuttisen perinteen kyvyttömyydestä käsitellä sosiaalisia ulottuvuuksia potilaan elämässä.

Kun on kysymys terveydestä ja siihen liittyvistä riskeistä, haihtuu helposti fiksujen ja aikaansaavienkin ihmisten arvostelukyky. Olen henkilökohtaisesti vakuuttunut siitä, että nykytilanne, jossa lääketieteen alan toimijoita mystifioidaan, palvotaan ja kunnioitetaan ihan kohtuuttomasti, tuottaa tilanteen, että alalle joko valikoituu ihmisiä, joiden joukossa taipumukset vallankäyttöön ja sadismiin ovat yliedustettuja. Vaihtoehtoisesti myös jatkuvaan epäterveen ihailun kohteena oleminen voi aktivoida näitä taipumuksia.

Kaksoisrooli potilaana ja asiakkaana ei ole helppo, sillä potilaan toteutettaessa asiakkaan oikeuksiaan vaatia asiallista palvelua, voi seurauksena olla nippu uusia diagnooseja tai tulkintoja lapsuuden traumojen vaikutuksesta auktoriteetteja uhmaavan käytöksen muodostumiseen. Terapeutin tai lääkärin vastaanottohuoneen seinällä roikkuvat kunniakirjat, tutkintotodistukset ja valokuvat erilaisten lääketieteellisten seurojen tai psykoanalyyttisten yhdistysten tapaamisista eivät ole riittävä tae sille, että lääkäri tai terapeutti välittäisi hoitosuhteeseen liittyvistä eettisistä kysymyksistä. Myös sosiaali- ja terveysalan toimijoille tyypillinen Äiti Teresa -tyyppinen pakkomielle sumeuttaa tätä ajattelua, kun riittävyyden kokemuksen saavuttamiseksi on jatkuvasti työskenteltävä jaksamisen rajoilla. Työn laadun merkitystä heikentää työhön liittyvä gloria - kaikki, mitä lääkäri tekee, on ihme - ja kvantitatiivisten indikaattoreiden merkitys muodostuu näin kohtuuttoman suureksi.

Elämme sitä paitsi kiinnostavia aikoja, kun antidepressanttien hyöty on kyseenalaistettu. Toivon kovasti, että tämäntyyppiset havainnot johtaisivat terapiamenetelmien laadulliseen kehittymiseen, sillä todellakin tarvetta olisi. En tarkoita sitä, että jokaisella pahoinvoivalla kansalaisella tulisi olla mahdollisuus moneen vuoteen intensiivisessä psykoanalyysissa, vaikka se kiehtovaa olisikin ja itse omalla kohdallani sellaista arvostaisinkin. Terapia sinänsä ei ole ratkaisu, vaan hoidon tehokkuus on rajusti riippuvainen terapeutin ammattitaidosta ja persoonallisuudesta. Kyky empatiaan, samaistumiseen ja itsereflektioon on terapeutille välttämätön. Hoitosuhteet ovat alue, joita yksityisyydensuojan vuoksi ei voida valvoa riittävästi. Olen luonnollisesti maallikko, mutta voisin kannattaa ehdotusta lakisääteisestä työnohjauksesta terapeuteille ja lääkäreille, vähintään tunti viikossa. On tietenkin ongelmallista löytää työnohjaajia, jotka eivät olisi ördänneet samoissa psykoanalyyttisissa pikkujouluissa paikkakunnan kaikkien muiden terapeuttien kanssa (jos jollekin on epäselvää, niin terapiassa ja työnohjauksessa potilaan ja terapeutin suhteen tulee rajoittua vain hoitotilanteisiin, eikä niiden ulkopuolisia kontakteja tule olla), mutta teoriassa jonkinlainen laadunvarmistusmekanismi olisi kuitenkin välttämätön.

Tässä allaolevassa tuubivideossa voidaan nähdä erinomainen pätkä, jossa Woody Allen puolivakavissaan kertoo omista psykoanalyysikokemuksistaan (~30 vuotta, ~3x viikossa). Woody myös kertoo sokeasta luottamuksestaan lääkäreihin, tuntemuksensa lienevät hyvin yleistettävissä.

Koko länsimaisessa terveydenhuollon perinteessä on missattu lähes täysin ihmisen hyvinvointiin vaikuttavat sosiaaliset tekijät ja keskitytty vain yksilötasoon. Joissain määrin tietenkin harjoitetaan ryhmäterapiaa ja perheterapiaa, mutta harvoinpa kuitenkin psykoterapioissa riittävästi tarkastellaan potilaan maailmankuvaa sosiaalisesti määrittyneenä konstruktiona ja osataan suhteuttaa potilaan arvostukset ja mielipiteet hänen omaan sosiaaliseen alakulttuuriinsa jonkin kuvitteellisen "yleiskulttuurin" sijaan. Perusvuorovaikutuskykyjen työstäminen on oleellista ja merkityksellistä, mutta olisi kyllä hedelmällistä, jos terapioissa kyettäisiin tehokkaammin pureutumaan niihin sosiaalisiin tekijöihin, jotka vaikeuttavat aidon ja hyvän vuorovaikutuksen muodostumista.

Mesta paikka tämä Suomi

On ollut kivaa olla takaisin Suomessa, olen ollut jo kuukauden. Täällä sensuroidaan sananvapausaktivisteja, erotetaan ministerejä näiden huonon naismaun vuoksi, pankit näyttävät olevan ulkoistaneet it-osastonsa esikoululaisille ja kouluttaneet viestintäjohtajansa kirjekursseilla. Aika mesta paikka kyllä, tämä.

Kaikesta tästä huolimatta olen tosin kyllä nauttinut mahdollisuudesta ostaa kaupoista ksylitolpurkkaa, kardemummaa ja jopa ruokaa (=soijarouhetta, soijasuikaleita, kiinteää tofua, maustamatonta jogurttia). Mukavaa on myös se, että asunnoissa on ilmastointi, astiakaapit sekä tiskiharjoja, että polkupyörävarastoihin pääsee joutumatta kantamaan pyörää ja että asuntojen avaimet näyttävät uskottavilta.

Kuvassa Huittisten linja-autoasema.

Asun tässä kielessä ja kulttuurissa, tunnen itseni vammaiseksi ja estyneeksi niiden ulkopuolella. Onnellista olla täällä ja tietää, että ihmiset tarkoittavat, mitä sanovat, vaikka harvoin sanovatkin, mitä tarkoittavat.

In event of death please donate all intellectual property to the public domain

LOL. Link, thx @Suviko.

Sensuuria, nam!

Kuvataidekriitikko Marja-Terttu Kivirinta Ulla Karttusen sukupuolisiveellisyyden loukkaamisesta epäillyistä ja takavarikoiduista teoksista: (HS.fi)

"Aika harva haluaa kai nähdä kyseistä aineistoa taiteelle pyhitetyssä galleriassa. Mutta todellisuus on usein karumpaa kuin "taide"."

Juuri näin. Sensuroitakoon siis jatkossakin kaikki kriittinen ja kantaaottava taide, ettei vaan näyttelyvieraille tule paha mieli.

Onneksi meillä on asiat hyvin, Italiassa sallitaan näinkin raju sukupuolisiveellisyyttä loukkaava lapsia kuvaava teos:

Originally uploaded by philTizzani on August 30th 2006

paloja

Mrs Morbidi kertoo Australian hallituksen pyytävän huomenna julkisesti anteeksi pyrkimystään nitistää Australian alkuperäiskansat vuosina 1910-1970. Vaikkakaan ihmisiä ei tuolloin kaasutettu kuoliaaksi tai näännytetty työhön, vaan sen sijaan vain uudelleensijoitettiin aboriginaalilapset eristyksiin omasta meemistöstään, on kysymyksessä kuitenkin ollut laajaa julkista kannatusta nauttiva etnisen ryhmän vastainen toiminta, eikä siitä ole edes mitenkään kovin kauan.

Kemppinen: Näin ajatellen ilmaston lämpeneminen on ensimmäinen hyvä uutinen sataan vuoteen. Sitä ei voi ratkaista kiihdyttämällä hyväksikäyttöä eikä edes tappamalla kiireesti paljon ihmisiä.

Helmikuun 24. päivä, kun Sveitsissä jälleen harjoitetaan suoraa demokratiaa, äänestetään Zürichissä mm. siitä, että halutaanko Rooman klubin siirtyvän tänne. Kampanjablogi täällä. Rooman klubi sopii tänne kyllä hyvin, täällä on paljon tärkeitä pönöttäjiä, eikä juuri mitään häiritsevää öyhötysidealismia. Tosin oisin kyllä mielelläni voinut ottaa Rooman klubin myös Helsinkiin.

Monessa Sveitsin kantonissa keskustellaan näinä aikoina siitä, että pitäisikö armeijan suorittaneilla miehillä olla oikeus olla pitämättä rynnäkkökivääriään kotonaan rauhan aikana. Genevessä tämä on jo mahdollista, ja noin 50 asetta on käyty luovuttamassa säilöön asevarastoon. Konservatiivikantoneissa, kuten Aaraussa, vastaavanlainen kehitys ei liene mahdollinen.

Ilmasto-oikeudenmukaisuuskeskustelusta Davosissa eilen

Ostin eilen Swiss Passin ja kävin heti Davosissa katsomassa WEFin ohessa yleisölle järjestettyjä avoimia tapahtumia. En nähnyt yhtään mielenosoitusta, mutta kylläkin hyvin runsaasti poliiseja ja Securitaksen edustajia (sinisissä bareteissa - securitaslaiset Suomessa ovat ihan ilman). Davos on kylläkin hassusti pitkin laaksoa levittäytynyt pikkukylä, joten ne varsinaiset tapahtumat olivat oikeastaan myös vähän kauempana. Olin kuuntelemassa kahta tapahtumaa: Climate Change Divide ja Virtual Worlds – Fiction or Reality? Tapahtumien järjestäjinä olivat Sveitsin reformoitu kirkko ja WEF. Katolisessa maassa reformoitu kirkko koetaan jotenkin liberaalin raikkaana tuulahduksena, mikä on tosi hassua verrattuna siihen, miten taantumuksellisena Suomessa luterilaistakin kirkkoa pidetään.

Climate Change Divide

Ilmastojutussa oli C. S. Kiang, ympäristötieteen professori Kiinasta, Luiz Fernando Furlan, korkean tason poliitikko Brasiliasta, UNEPIN pääjohtaja Achim Steiner, sekä sveitsiläinen riskianalyytikko Christian Mumenthaler.

Kun keskustelu alkoi henkilökohtaisella kysymyksellä Davosiin matkustamisen päästöjen kompensoinnista, alkoi luottamus moderaattoria kohtaan jo murentua. Noloimmat hetket saavutettiin, kun Brasilian edustaja ehkä neljännessä peräkkäisessä puheenvuorossaan kehui brasilialaista sokeriruokoetanolia ja koko keskustelusta muutenkin ehkä kolmasosa pyöri etanolin ympärillä.

Tämä koko vääntö (kaikki food- ja non-food-jutut ja kaikki) käytiin perusteellisesti jälleen kerran läpi siitä huolimatta, vaikka Kiang (Kiina) ilmaisi tosi vahvasti, ja yleisön aplodien saattelemana, sen, että miten turhauttavaa on, että kansainvälisessä politiikassa edustajat käyvät vaan taistelua omista sisäpoliittisista eduistaan. Hämmentävää, miten Brasilian edustaja ei tämän jälkeenkään tajunnut lopettaa etanolin markkinointipuhettaan ja kehui vielä Ruotsin etanolipolitiikkaa ja kehotti Sveitsiä ottamaan mallia. Todella, todella, todella alhaista ja vastenmielistä.

Lisäksi Kiangilta tuli ihan älyttömän terävä heitto siitä länsimaiden harjoittamasta kaksoismoralismista, että Kiinan sananvapausongelmista ei uskalleta huomauttaa, mutta kiinalaisten hiilivoimasta kylläkin niillitetään. Ja totta onkin, että sananvapausongelmiin puuttumiseen on korkeampi kynnys, koska ei yhtään tiedä, miten vahva tabu se on. En ole ainakaan koskaan itse puhunut asiasta kenenkään kiinalaisten kanssa, koska en vaan ole osannut.

UNEPin Steiner oli ihan sikahyvä, sekä saksaksi että englanniksi. Nosti esille maataloustukiaiset, kehitysmaiden keskenäiset eroavaisuudet (ei tule käsitellä yhtenä klimppinä), sekä saavutetut nopeat edistysaskeleet energiatehokkuuden parantamisessa ja hiukkaspäästöjen vähentämisessä kehittyvissä maissa. Kokonaisuudessaan silti Steinerkin jäi vähän abstraktiksi puhuessaan seuraavista sukupolvista ja tulevaisuuden teknologiasta ilman niitä konkreettisten seuraavien askeleiden kuvauksia. Herättää kyllä luottamusta, kun kv-organisaatioiden tyypit ovat teräviä, melkein voi unohtaa, miten aivottomia kaikki kansalliset delegaatit on.

Pointti, jota itse jäin kaipaamaan, ja jota olin liian arka & tyhmä tuomaan esille yleisökysymys-osiossa, olisi liittynyt kehityspolitiikan ja ilmastopolitiikan ristiriitaan. On niin älytöntä, miten kehityspolitiikkaa edelleen tehdään niin näkemyksettömästi, kelailematta mahdollisia kehityskulkuja ja muodostamatta mitään oikeita visioita tavoitteista. Kehityspolitiikka tarjoaa tällä hetkellä kehitysmaille vain sitä yhtä ja samaa reittiä, minkä kaikki teollisuusmaat ovat jo kulkeneet. Jälkiteollinen informaatioyhteiskunta on edelleenkin määrittymättä, mutta joka tapauksessa kehitysmaita tulisi viedä suoraan sitä kohti, tekemättä raskasta välilaskua modernismiin ja ympäristöongelmiin, kuten teollistuneet maat ovat tehneet.

(Raposin tästä myös Jaikuun, jossa pienimuotoista keskustelua biopolttoaineista.)

mun bändi ois

Bändini nimi on Arnuero, albumini nimi on Trying to prolong them ja ensimmäisen albumimme kansi näyttää tältä (originally uploaded by Mandey C):



Muita kiinnostavia bändejä ovat mm. Jargon Aphasia, EviataR ja Marxy, Grow Garlic, John Drew Barrymore, Hedvig Black, U. B. Funkeys, Ivan Vsevolodovich Meshcherskiy ja etsi itse lisää tai tee oma:

1. en.wikipedia.org/wiki/Special:Random
- ensimmäinen artikkeli tällä sivulla on bändisi nimi

2. quotationspage.com/random.php3
- viimeisen lainauksen neljä viimeistä sanaa ovat albumisi nimi

3. flickr.com/explore/interesting/7days/
- tämän sivun kolmas kuva on albumisi kansi

musiikinluokittelu, pandora, last ja numeeriset menetelmät

Olen niin musiikillisesti sivistymätön, enkä ikinä ole ymmärtänyt musiikista mitään. Web 2.0-musiikinsuosittelupalvellut ovat olleet kyllä niin korjanneet tätä oleellista osaa minussa, koska identiteetinrakennus on vajaa ilman musiikkimieltymyksiä. Pandoran löytyminen oli suuri ilo. Ensimmäistä kertaa kykenin etsimään ja löytämään rajattomasti musiikkia josta pidin. Ellei ystäväpiiri ole jotenkin tosi vahvasti määrittynyt musiikin kautta, ei irl vaan tule löydettyä riittävästi musiikkia.

Pandora on nerokas. Sen taustalla on Music Genome Project, joka määrittää jokaisen kappaleen vektorina noin 400-ulotteisessa avaruudessa. Vektoreiden alkioille määritetään arvoja välillä 0-5. 90% näistä määrittelyistä on vain yhden asiantuntija-arvioijan suorittamia, 10%:ssa on mukana useamman asiantuntijan mielipide.

Tämän informaation perusteella on helppo määrittää eri kappaleiden välille etäisyysvektorit samankaltaisuuden indikaattoreiksi ja soittaa käyttäjän toivomankaltaista musiikkia yhden esimerkkikappaleen perusteella. Erityisen kiinnostavaa ja harmillisesti vain vähän julkisuuteen kerrottua olisi tietää niistä menetelmistä, joilla useiden ehdottamien kappaleiden perusteella päätellään käyttäjän toivoma musiikki. Analysoidaanko kenties musiikin pääkomponentteja, vai tehdäänkö helppo ratkaisu ja määritetään vaan statistiset keskipisteet joiden ympäriltä musiikkia soitetaan? Tämä patenttitekstin johdanto viittaisi painokertoimiin etäisyyysvektoreissa, mikä kuulostaa paljon tylsemmältä kuin PCA- tai neuroverkkoratkaisut. Laskentatehollisesti tuo lienee kuitenkin ihan tehokas menetelmä.

Numeeriset luokittelumenetelmät

Samankaltaisia numeerisia menetelmiä luultavasti tullaan käyttämään paljon automaattisesti segmentoidun markkinoinnin suhteen, vaikka se onkin hankalampaa sillä vektoriavaruus voi monimutkaisemman sisällön kohdalla olla vielä moniulotteisempi. Jollakin tavalla kuitenkin esimerkiksi G päättää, minkälaisia mainoksia millekin sivulle kannattaa asetella, vaikka harvalla onkin tietoa kriteereistä, kriteerien painotusmenetelmistä sekä niiden päivittämismenetelmistä. Mutta kiinnostavaa, ehdottomasti.

Adwordsien yhteensopivuus kontekstinsa kanssa lienee kelpo indikaattori tämän alan osaamisesta, koska niiden kehittyminen on kuitenkin aidosti markkinavetoinen prosessi. Koska myös kansalaistensuojeluun valmistetut sisällönsensurointifiltterit toimivat periaatteessa samalla logiikalla, voidaan Adwordsien kohdalleenosuvuuden perusteella approksimoida myös sensuurifilttereiden toimivuutta ja näin tehdä havainto, että ehkä sensurointifilttereiden laajamittainen käyttöönotto ei sittenkään ole kovin hyvä idea. Surullista, jos tämän seikan esilletuominen murskaa innokkaasti Internetin epäilyttävien viestien tunnistamista kannattaneen pääministerin haaveet romanttisista parisuhteista jatkosssa, mutta valitettavasti sitä estävät perustuslain ja YK:n ihmisoikeussopimusten lisäksi toistaiseksi myös kehittymättömät hahmontunnistusmenetelmät, joilla sisältö voitaisiin riittävällä varmuudella luokitella.

LastFM

Pandoran sulkeuduttua lisenssisyistä (en nyt tässä ala, mutta tässä on taustalla suuria vääryyksiä ja tunnen raivoa) olin vähän lyöty ja ilman musiikkia. Vähitellen alan toipua, kun subscribasin LastFM:ään, mutta se ei vaan ole läheskään yhtä cool kuin Pandora. Ei oikeaa musiikinluokittelullisa asiantuntemusta, eikä nerokkaita numeerisia menetelmiä. Paljon web2.0-tauhkaa, vuorovaikutusmahdollisuuksia muiden käyttäjien kanssa ja kaikkea koukuttavaa ja ylimääräistä. Työkaluja sisällöntuottamiseen ja vuorovaikuttamiseen on paljon, muihin web2.0-saitteihin upattavia widgetejä ja appleteja on tarjolla runsaasti, mutta tagaamiseen ja musiikin luokitteluun tarjotut välineet ovat surkeat.

Omia tagisoittolistojaan on älyttömän raskasta optimoida. Artistien sivuilta ei voi saada yleissilmäystä siitä, että millä kaikilla tageilla on merkinnyt mitäkin kyseisen artistin kappaleita ja mitkä mahdollisesti vielä omilta soittolistoilta puuttuvat. Myös mahdollisuudet tagien sanamuodon muokkaamiseen puuttuvat. Vahingossa tagille rokc tagin rock sijasta tagatut kappaleet korjatakseen on käytävä jokaisen tagatun kappaleen sivulla yksitellen huiskimassa raskaahkosta alasvetolistahärpäkkeestä väärät tagit pois. Tagausmenetelmien helpottaminen vaikuttaisi aivan varmasti hajontaa ja kohinaa vähentävästi eri tagiradioissa niin, että chillout-radiossa soisi vähemmän Rammsteinia ja classic rock-radiossa vähemmän Britneyta (esimerkit keksittyjä).

On myös raivostuttavaa, että Lastin (lisenssiehtojen määräämät?) soittorajoitukset eivät ole julkisia. Olisi maksavia asiakkaita kohtaan reilua, että kerrottaisiin, kuinka paljon sisältöä kanavalla on oltava, jotta se soi puoli tuntia, ja kuinka paljon sisältöä on oltava, jotta se soisi tunnin. Lisäksi empiirisen kokemukseni mukaan soittoajan pituuteen vaikuttaa myös artistien varianssi - yhden artistin kanava ei soi ollenkaan. Nämä ovat seikkoja, joita ei ainakaan turhan aktiivisesti tyrkytetä käyttäjän nähtäväksi.

Kuvassa LastFM-soitin, tällä hetkellä saksankielisenä. Kaunis ikkunateema on nimeltään SoyMilk ;-).


Loppujen lopuksi Lastin paras käyttötapa lienee kuitenkin se, että maksaa ~2 euroa kuussa, välttyy mainoksilta ja muokkailee omaa soittolistaansa, jonka käytössä ainoa rajoitus on, että kappaleita on oltava yli 15, mutta ne voivat olla vaikka kaikki samalta artistilta. Omalle soittolistalle on kevyt ja helppo lisätä kappaleita, tarvitsematta mennä raskaiden javascript-valikoiden kautta. Ellei ole kovin suuri hifistelijä, niin Lastin valikoima lienee melko tyydyttävä.

oikeusministeriön lasten hyväksikäyttöä vähentämään pyrkivät toimet

Ehkä tarvitsisin oman erillisen pedofiliablogin, kun kirjoitan aina vaan tästä teemasta. Tässä on kaksi rajua tunteitaherättävää asiaa, ensinnäkin lasten hyväksikäyttö ja toiseksi lasten hyväksikäytön hyödyntäminen sekä erilaisten poliittisten tavoitteiden edistämiseen että sitten henkilökohtaisiin terapiatarkoituksiin.*

Yle uutisoi tänään oikeusministeriön toimenpiteistä lasten seksuaalisen hyväksikäytön vähentämiseksi. Kolme uutisessa mainittua toimenpidettä ovat:

1. Seksuaalirikollisten libidon heikentäminen lääkehoidon avulla.
   
2. Tuomioiden taustojen selvittäminen.
   
3. Lasten hyväksikäytön yleisyyden selvittäminen kouluihin Poliisiammattikorkeakoulun tämän ja ensi viikon aikana lähetettämillä lomakkeilla.
   

Seksuaalirikollisten lääkehoito

Tämä oli katsottu aiheelliseksi nostaa otsikkoonkin. Edelleenkin näyttäisi olevan olemassa ihmisiä, jotka elävät käsityksessä, että seksuaalirikollisuudessa olisi ensisijaisesti kysymys jonkinlaisesta ylivilkkaan seksuaalivietin ja pahuuden kombinaatiosta. Ei, seksuaaliseen hyväksikäyttöön ei välttämättä tarvitse liittyä minkäänlaista seksuaalista kiihottuneisuutta, fyysista koskemattomuutta voidaan loukata ilmankin.

Lääkehoidon tavoitteena olisi heikentää seksuaalirikollisten libidoa, minkä toivottaisiin vähentävän rikosten uusiutumista. Kuulostaa triviaalilta, ja lienee todennäköisesti melko tehoton keino, koska se ei millään tavalla paranna seksuaalirikollisen edellytyksiä solmia terveitä ja tyydyttäviä vuorovaikutussuhteita toisten aikuisten ihmisten kanssa. Voin kyllä kuvitella tapauksia, joissa toisiin aikuisiin on vaikea solmia suhteita juurikin ylikorostuneen libidon vuoksi, mutta en pidä näitä kovin suurena ryhmänä.

Lääkehoidon tehokkuus on onneksi tajuttu jo heikoksi, mutta epäilemättä sen läpiviemistä tullaan kannattamaan suurin kansanjoukoin. Seuraavassa lainauksessa sattumalta myös tuetaan edellisessä postauksessani esittämäni arvelua lapsiin kohdistuvien rikosten harjoittajien alhaisesta rikoksentunnosta:

Jos sen sijaan ei näe omassa käytöksessään mitään väärää - kuten lapsen hyväksikäyttäjät usein tuntuvat ajattelevan - silloin pelkkä lääkehoito on ilmeisesti vain rajallisesti tai ei ollenkaan tehokasta, huomauttaa Kauko Aromaa, Euroopan kriminaalipoliittisen instituutin johtaja.

Tuomioiden taustojen selvittäminen

Näiden tonkiminen kuulostaa erittäin hyvältä, koska pidän aika mahdollisena, että tällä alueella on helppo jakaa perättömiä ja heikosti perusteltuja tuomioita.

Lasten hyväksikäytön yleisyyden selvittäminen

Olen kovin kiinnostunut näkemään lomakkeen, joka tämän ja ensi viikon aikana lähtee suomalaisiin kouluihin selvittääkseen lasten kokemuksia hyväksikäytetyksi tulemisesta. Toivottavasti ennakkoluuloni toteuttavan tahon, poliisiammattikorkeakoulun, tähän aihepiiriin liittyvän osaamisen suhteen ovat perusteettomat ja että kysely ei ainakaan ole huonompi kuin minkä itse tekisin.

The World's most disturbing children's book

Tässä vielä linkki, joka kulkee otsikolla The world's most disturbing children's book. Ihan hyvä tavoite opettaa lapsille, että heillä on oikeus fyysiseen koskemattomuutteen, mutta samalla normitetaan niin rajusti heteroseksuaalisuuteen ja yksinkertaistetaan kaikkien ongelmien syitä niin rajusti, että lopputulos lienee enemmän vaurioittava kuin eheyttävä.


*Itse käytän terapiatarkoituksiin, mutta koska mulla on oikeampia mielipiteitä, niin se on oikeutettua ;-). Lisäksi mulla olisi erittäin oikeita mielipiteitä siitä, että mikä vaurioittaa lapsia ja mikä ei, mutta sensuroin ne liian poleemisina.

arvot

Matti: arvothan ovat vain sisäistettyä sosiaalista kuria

(toivottavasti tämä linkki toimii vielä kauan)

rikoksentunto ja rangaistus

Kemppinen on usein hyvin lukemisen arvoinen, mutta kuten hänkin samasta aiheesta kirjoittaessaan sanoi olen minäkin sitä mieltä, että tämä kannattaa jättää lukematta. Lyhyesti: rikoksista jaetuilla rangaistuksilla oletetaan olevan sekä erityisehkäisevää, että yleisehkäisevää vaikutusta. Erityisehkäisevä vaikutus on sitä, että vaikeutetaan rikoksen uusimista pitämällä rikollista eristyksissä yhteiskunnasta. Yleisehkäisevä vaikutus on sitä, että muut kansalaiset rikollisia toimia suunnitellessaan saavat negatiivisia hyöty-kustannus-arvioita (hyödyllä ja kustannuksilla tarkoitetaan tässä hyödyn ja riskien odotusarvoja) ja päätyvät siksi vähemmän todennäköisesti toteuttamaan laissa kiellettyjä tekoja. Näiden lisäksi monilla rangaistuksilla on myös erityiskannustavaa vaikutusta, koska niiden kautta on helppo sosiaalistua sellaisiin ryhmiin, jotka keskimäärin arvioivat rikoksille alhaisempia riskejä, kuin kansalaiset keskimäärin.

Koska lainsäätäjien on mandaattinsa säilyttääkseen kyettävä pitämään lainsäädäntö jollain tavoin linjassa kansalaisten keskuudessa vallitsevien arvojen kanssa, kannattaisi lainsäädäntään liittyvistä asioista olla puhumatta iltapäivälehdissä.

Jos otamme käyttöön käsitteelle sairaudentunto analogisen käsitteen rikoksentunto, joka kuvaisi rikoksentekijän tietoisuutta siitä, että lakia rikkoessaan rikkoo lakia, voidaan rangaistuksien tehokkuutta, siis negatiivista korrelaatiota rikoksien esiintymistodennäköisyyteen, kiinnostavasti tarkastella rikoksentunnon funktiona.

Lapseen ja aikuiseen kohdistetut seksuaaliväkivaltarikokset eroavat toisistaan esimerkiksi pääsääntöisesti rikoksentunnon kohdalla merkittävästi. Aikuinen tietää rajojaan loukatun, vastustelee ja pyrkii tilanteesta eroon, lapsi pääsääntöisesti ei (rajaus: ainakaan tuttujen aikuisten kanssa). Lapsi tarvitsee hyväksyntää ja lapsi on riippuvainen aikuisesta. Lapsi saattaa hymyillä ja sanoa, että ei satu, vaikka sattuisikin. Lapsi saattaa jopa antaa tuottaa itselleen kipua, jos tietää, että jälkeenpäin puhalletaan kipu pois ja luetaan satukirjaa. Lapsi saattaa valehdella ikänsä, jos haluaa säilyttää roolinsa reippaana ja pärjäävänä, ja olettaa hyväksynnän saamisen olevan riippuvainen näistä kvaliteeteista.

Uskon vahvasti, että suuri osa pedofiliasta syytetyistä, joilla on ollut luottamuksellinen suhde väkivallan kohteeseensa, on heikosti kyennyt näkemään tekoaan uhrin näkökulmasta tai edes tarkastelemaan uhria lapsena. On kai ihan tavallista, että pedofiilit projisoivat uhreihinsa aikuisten ominaisuuksia, olettavat näiltä aikuisten vastuullisuutta sekä pitävät suhdetta tasavertaisena. Pidän itse asiassa melko uskottavana pedofiilien epätodellisilta kuulostavia arvioita uhriensä iästä - se on kvantitatiivisesti arvioitavissa oleva kohta, jossa heidän todellisuudentajunsa todenäköisesti heittää paljon.

Väitän, että rikoksentunto on lapsiin kohdistuvissa seksuaalirikoksissa merkittävästi alhaisempi kuin väkivaltarikoksissa keskimäärin. Tästä syystä näistä jaetuilla rangaistuksilla on todennäköisesti hyvin mitätön yleisehkäisevä vaikutus. Lasten hyväksikäyttäjät eivät kuitenkaan kai tee kovin kattavia laskelmia riskien ja hyötyjen odotusarvojen suhteesta ennen tekoihin ryhtymistä. Sen sijaan erityisehkäisevien vaikutusten arviointi on monimutkaisempaa. Seksuaalirikollisen on tuomionsa jälkeen luultavasti erittäin vaikeaa solmia minkäänlaisia suhteita terveisiin aikuisiin ihmisiin ja rangaistuksien koventaminen ei ainakaan helpota tätä prosessia. Rangaistuksen erityisehkäisevä vaikutus on suoraan riippuvainen rikoksenuusimistodennäköisyydestä, joka taas on melko suoraan riippuvainen yhteiskuntaanintegroitumistodennäköisyydestä, joka taas on käänteisesti riippuvainen rangaistuksen suuruudesta sekä siihen assosioituvista sosiaalisista stigmoista.

Näiden kaikkien typerien itsestäänselvyyksien märehtimisen sijaan minusta olisi oikeastaan todella kiinnostavaa pohtia, että millä keinoin voisimme edistää ihmisten kykyä toimia hyvässä vuorovaikutuksessa toistensa kanssa, tuottaa ja vastaanottaa hyväksytyksi tulemisen tunteita sekä tunnistaa pahan olon tunteet ja olla projisoimatta niitä itsen ulkopuolisiin kohteisiin. Toivoisin, että Alice Milleria luettaisiin enemmän.

Olen helpottunut saatuani tämän tekstin oksennettua ulos, pahoittelen, jos luitte. Varoittakaa, jos huomaatte todellisuudentajussani merkittävää hämärtymistä.

Eurooppalainen ja konservatiivinen Sveitsi

Kaksi keskeistä piirrettä määrittelevät minun silmissäni Sveitsiä enemmän kuin mikään muu, nimitän niitä yksinkertaisuuden vuoksi eurooppalaisuudeksi ja konservatismiksi, mutta niillä on paljon ilmentymiä ja ulottuvuuksia. Mieltymystä sulatettuun haisevaan juustoon ne eivät kuitenkaan selitä.

Suomalaisiin nähden lähes mikä tahansa kansa on avointa ja kommunikatiivista, niin myös sveitsiläiset. Tämäkin on kuitenkin suhteellista - Espanjasta, Ranskasta, Latinalaisesta Amerikasta tai Sveitsin ranskankielisiltä alueilta lähtöisin olevat kontaktini ovat erinomaisen ahdistuneita paikallisten jäykkyydestä ja sulkeutuneesta. Voisin myös kuvitella, että ulkkareille väistämättömät runsaat kohtaamiset byrokraattien kanssa Kreisbürossa ja muussa hallinnossa eivät ainakaan lievennä tätä mielikuvaa ja tunnen syvää sympatiaa. Onnekseen eivät ole päätyneet Suomeen.

Miellyttävämpi ja laajempia yhteiskunnallisia seurauksia tuottava seikka on kuitenkin kyky jakaa ja elää tiiviisti. Raitiovaunuissa ja junissa ei kytätä ja vilkuilla ahdistuneena muita ihmisiä, vaan ihan vieraankin ihmisen vieressä osataan istua. Lisäksi täällä yhteiskäytetään pesukoneita äärimmäisen tehokkaasti ja ihmiset epäroimättä joustavat yksityiselämistään voidakseen pestä silloin kun oma vuoro on. On ihmisiä, jotka siirtävät työvuorojaan pyykkivuorojen vuoksi ja on ihmisiä, jotka heräävät viikonloppuisin epäinhimillisen aikaisin voidakseen pestä pyykkiä. Useissa pyykkituvissa (Waschküche) on kirjoittamattomilla säännöillä pyykinpesu sunnuntaisin tai samalle viikolle kahden pyykkivuoron varaaminen kielletty ja pyykkivuoroasioista käydään useissa sveitsiläisissä kellareissa mielenkiintoisia paperilappusotia. Kylpyhuoneiden ovet sitä paitsi rakennetaan täällä usein niin kapeiksi, että mikään sarjavalmisteinen pesukone ei edes mahtuisi sisään, puhumattakaan mistään liitäntävalmiuksista.

Sveitsiläiset ovat kansa, joihin on jotenkin käsittämättömästi ankkuroitunut runsaasti yhteismaan ongelmia minimoivia meemejä, oletettavastikin siitä syystä, että vaikeakulkuisessa vuoristomaastossa se on ollut eristäytyneiden kylien selviämisehto. Sveitsinsaksan kurssillani (jonkakaltaisia erittäin lämpimästi suosittelen kaikille ikinä saksankieliseen Sveitsiin eksyville) meille tarjoiltiin kerran spontaanisti erinomainen esitys tästä kulttuurisesta piirteestä, lammas- ja lehmäpiirroksin kuvitettuna. Myös jätteenkierrätystoiminnassa sveitsiläiset venyvät ihan käsittämättömiin suorituksiin järjestelmän vaatimukset täyttääkseen. Paikallisen jätteenkäsittelyjärjestelmän yksityiskohdista on pakko vielä blogata erikseen, mutta joka tapauksessa se vaatii ihmisiltä jätteiden täsmällistä toimittamista tietyssä formaatissa tiettyyn aikaan tiettyyn paikkaan ja ihmiset nämä vaatimukset täyttääkseen todellakin juoksevat töistä aikaisemmin kotiin ja siirtävät ystävien tapaamista.

Tämä kaikki yhteistyökykyisyys tuntuu sympaattiselta ja humaanilta, mutta Sveitsin haluttomuus liittyä kansainvälisiin organisaatioihin syö tätä mielikuvaa rajusti. Vaikka Sveitsin maaperällä toimivat useat YK-järjestöt, merkittävimpänä tietenkin Genevessa sijaitseva YK:n Euroopan päämaja, mutta myös ILO, UNICEF, WHO, WTO, UNCHR sekä monia kirjainyhdistelmiltään tuntemattomampia, kuten maailman postijärjestö, maailman henkisen omaisuuden järjestö (intellectual property rights, kärsin tuostä hirveästä suomennoksesta, mutta näyttäisi olevan vakiintunut ilmaisu), maailman telekommunikaatiojärjestö sekä maailman meteorologijärjestö, ei Sveitsi ole ollut YK:n jäsen kuin vuodesta 2002 alkaen. Vuonna 2001 äänestettiin EU:iin liittymisestä, lopputuloksena 23.2% kannatus ja 55.79 % äänestysprosentti, uutta äänestystä ei ehkä ihan pian kannata yrittää pykätä. Facebookissa on tosin Sveitsin EU-jäsenyyttä kannattava Cause, johon voi liittyä, jos haluaa ilmaista mielipiteensä.

Konservatismi näkyy monella tasolla, mutta ennen kaikkea vahvana yhtenäiskulttuurina. Merkittävä osa väestöstä elää päivärytmissä, jossa syödään kaksi päivittäistä lämmintä ateriaa ja jossa iltaisin kokoonnutaan perheen tai muun asuinyhteisön kanssa syömään yhdessä. Naisten työssäkäyntiä vaikeuttavat kulttuuristen rasitteiden lisäksi myös edelleen monta rakenteellista tekijää. Kouluikäisten lasten päivittäinen lounas vaatii edelleen joltakin suuren työpanoksen, kun kouluruokaa ei tarjota ja vaihtoehtoisetkin järjestelmät ovat usein heikkoja. Siispä käytännössä kouluikäisten lasten naispuoliset vanhemmat työskentelevät joko puolipäiväisesti tai eivät lainkaan.

Tässä viehättävässä kuvassa krääsäkaupan myyjättärelle etsitään perhettä, jonka kanssa syödä päivittäin lounasta. Hämmentävää, miten täällä ei kyetä puputtamaan mikropitsaa takahuoneessa seisaaltaan, kun Suomessa siihen kyetään millä tahansa työpaikalla.

Verotuksellisesti (hyvä perusteksti Sveitsin verotusjärjestelmästä) naimisiin meneminen ja lisääntyminen on periaatteessa kannattavaa. Avioparien tulot lasketaan yhteen ja verotetaan yhdessä (Gemeinschaftsbesteuerung), jolloin progressio syö enemmän niiden perheiden tuloista, joissa on kaksi työssäkäyvää aikuista, kuin niistä, joissa toinen on kotona. Ilmeisesti naisten valinnanvaraa kotiinjäämisen suhteen halutaan kuitenkin kasvattaa, joten verotusjärjestelmän muuttamisesta tältä kohtaa käydään keskusteluja. Ranskassa on huhujen mukaan käytössä samankaltainen järjestelmä, mutta en onnettomilla ranskantaidoillani kyennyt googlaamaan viitteitä tästä.

Suurin puolue täällä on nationalistikonservatiivioikeistopuolue SVP, jonka vaikutusvaltaisimmat hahmot ovat miellyttävyydeltään, argumentoinniltaan ja neutraaliudeltaan suunnilleen samaa luokkaa kuin Italian Berlusconi. Kuvitelkaa esimerkiksi Tony Halmetta, jolla olisi vastaavat kytkökset elinkeinoelämään kuin Aatos Erkolla. Nämä sankarilliset hahmot ovatkin moraalisesti ansioituneet tuottamalla hyviä kansanäänestyksiä erilaisista keskeisistä aiheista, jotka parhaimmillaan vain kevyesti rikkovat tervettä järkeä sekä kansainvälisiä ihmisoikeuksiin liittyviä säädöksiä vastaan. Erityisen nerokas veto oli äänestyttää kansaa parantumattomien seksuaalirikollisten rangaistuksen elinikäisyydestä - myönteinen äänestystulos johti ristiriitaan kansainvälisten sopimusten kanssa ja nyt asiasta on äänestettävä uudestaan. Lisäksi täällä toimitaan aktiivisesti sellaisia pahuuksia kuin minareettien rakentamista sekä julkisia päiväkoteja vastaan.

Tämä on SVP:n syksyisen vaalikampanjan juliste, joiden näkemiseltä ei voinut välttyä missään. Kampanjan pointti oli aikaansaada sellaista lainssäädäntöä, joka oikeuttaisi karkottamaan maasta sellaisia ulkkareita, jotka eivät osaa käyttäytyä Sveitsissä, ts. harjoittavat jotain rikollista toimintaa. Pohjoismaalaisen hyvinvointi-tasapäistämispolitiikan vallassa kasvaneena mulla ainakin nousee iho kananlihalle noin alhaisesta ja populistisesta kampanjasta.

Erityisen lystikästä on, että tämä maan suurin puolue, jolla on 31% paikoista parlamentin alahuoneessa, sekä hallituksen 7 paikasta 2, kokee olevansa oppositiossa, koska heidän hallitusyhteistyötä edellisellä kaudella sabotoinut suosikkipoikansa äänestettiin hallituksesta ulos. Oppositiopolitiikkaa on nyt harjoitettu kuukausi, ja toissapäivänä tuli ulos ensimmäinen oppositiopolitiikan menestystä juhliva tiedote. Olen joko ihan älyttömän turtunut suomalaiseen sosiaalidemokraattiseen hyssyttelyyn, tai sitten tämä on oikeastikin niin älyttömän perverssiä, kuin miksi tämän koen. En vielä ihan tiedä.

Has government signed on to bad international treaties?

On jännittävää, miten hakaristin käytöstä sanktioidaan kaikkialla, viiksiään ei uskalla rajata sivuilta kapeiksi kukaan ja Suomessa kommunismiin assosioidaan niin kommuuniasuminen kuin venäjänopiskelukin, mutta useat suorat totalitarismin merkit, rikkomukset sananvapautta ja yksilönsuojaa vastaan, ohitetaan huomiotta. Ymmärrettävästi symbolinen ajattelu on ihmisyyden keskeisiä piirteitä ja arkipäivässä toimimisen edellytyksenä on kyky redusoida abstraktit kokonaisuudet yksinkertaisiin symboleihin ja syy-seurausyhteyksiin, ja siksi tämänkaltaiset kompleksiset asiat sekä niiden huomioiminen aivan muiden ongelmakimppujen yhteydessä voi olla kovinkin hankalaa.

Liitän tähän silmäiltäväksenne Privacy Internationalin Leading surveillance societies in the EU and the World 2007-tutkimuksen kriteerit (sorry, on vähän pitkä lista). Tuo Has government signed on to bad international treaties?-kohta on jopa lystikäs. Suomen maaraportti löytyy täältä.

Constitutional protection
*Does a constitution exist and does it, even within the shadows of other rights, protect privacy?
*Does the constitutional court have jurisprudence on privacy protection, and if so, is it a strong history of protection?
*If a country is part of the council of Europe, the European convention on human rights plays an essential role.

Statutory protection
*Are there laws protecting the right to privacy against governments and companies?
*Are there sectoral laws, e.g. medical privacy, workplace privacy, financial privacy?
*Are these laws useful in pursuing action?

Privacy enforcement
*Is there a regulatory body with sufficient powers to investigate privacy infractions? Can this regulator act proactively?
*Does this regulatory act in an effective way? Have cases been taken through the administrative and legal systems?

Identity cards and biometrics
*Is there a national identity card, and does it involve biometrics?
*Is biometrics widespread? Are they implemented in privacy protecting ways or in surveillance-enhancing ways, e.g. Central databases?
*Is there adequate debate about the nature of biometrics or is there a blind faith in the technology and an imperative based on international obligations?

Data-sharing
*Are there laws protecting against use of information for secondary purposes?
*Has the government initiated plans for sharing personal information between government agencies?
*Are companies required to hand information over to government?

Visual surveillance
*To what extent are there CCTV installations in the public and private sectors?
*Are these regulated?
*What is the nature of the policy debate, if any?

Communication interception
*Are there adequate laws protecting against abuse?
*When can police intercept? E.g. 'Reasonable cause', 'probable cause', etc.
*What type of investigations can involve interception? e.g. cases where there the crime is punishable by 4 years in prison, 2 years in prison, all crimes, proscribed crimes,
*Do security services have oversight?
*Who authorises? A judge? A minister? ['judicial warrants' does not mean the same in all countries, where sometimes judges have investigatory powers, though the survey does attempt to note this]
*Are telecommunications service providers required to create 'intercept capability'?

Workplace monitoring
*Are there laws protecting against abuse?
*Are there legal cases and legal avenues?
*Are there guidelines?

Government access to data
*Warrant regimes, e.g. Governments entering homes without warrants
*How do law enforcement agencies gain access to data on databases in the private sector?
*What powers do various agencies have to gain access to files, e.g. Tax inspectors

Communications data retention
*Is there a law requiring retention of telecommunications traffic data? If so, for how long?
*Has there been any consideration of the different types of information and how retention periods may have to differ?

Surveillance of medical, financial and movement
*This type of data is usually considered sensitive but not always adequately protected
*This is a broad issue but we are receiving increasing amounts of information about medical privacy issues (e.g. Databases of medical records), location tracking with RFID (e.g. road user charging), and financial monitoring (e.g. Anti-money laundering laws requiring reporting to the police of suspicious transactions)

Border and trans-border issues
*Border surveillance developments have resulted in some countries reaching for measures that are ill-considered and disproportionate
*Is a country implementing unnecessary biometrics at borders, e.g. fingerprints in passports?
*International co-operation in law enforcement and surveillance and sharing of data with other governments

Leadership
*Has government signed on to bad international treaties? E.g. Council of Europe Cybercrime convention, treaty of Prum, etc. (in particular, the leaders of the Prum initiative were Germany, Austria, Belgium, Spain, France, Luxembourg and the Netherlands)
*Some countries because of their privacy commissioners are actually ambassadors of privacy but unfortunately this is rarely sufficient to counter-act bad government policies at the international level

Democratic safeguards
*Have parliaments and courts taken measures to counteract over-reaching by the executive?
*Are there free expression, open government laws, protections for journalists, lawyers, etc.

Foreign Policyn artikkeli (via Greg Mankiw) eurooppalaisille koululaisille pakkosyötetyistä talous- ja yhteiskuntakäsityksistä oli kiinnostava myös. Tämä siis huolimatta jatkuvasta elintason kasvusta, oikeiston noususta monin puolin Eurooppaa sekä siitä, että eurooppalaisesta totalitarismista ei ole kovin kauan. Pidän aika vastenmielisenä markkinatalouden dissaamista ja vastakkainasettelun tuottamista ilman, että samassa yhteydessä mainittaisiin myös niitä demokratian keinoja, joilla markkinatalouden toimintaa voidaan säädellä. Varsinkin kouluissa. Ajattelen, että Suomessa oltaisiin kuitenkin neutraalimpia. Ollaankohan?

feminiinit ihmiset ruotsissa

Hoksasin tänään, että Jungin Symbolit - piilotajunnan kieli on julkaistu ruotsiksi nimellä Människan och hennes symboler. Jännittävää, että ruotsiksi ihmiseen viitataan feminiinisella posessiivipronominilla. Todella hauska kuriositeetti, minun (surkea) kielitajuni sanoisi esimerkiksi että människan och sin omgivning, vaikka oikea muoto siis lienee människan och hennes omgivning, eikä edes människan och hans omgivning, joka minulle olisi kakkosvaihtoehto.

Erikoista, että ihminen on jossain kielessä feminiini, mutta niin luonnollista, että juuri ruotsalaiset ovat edelläkävijöitä tässä asiassa.