Uudenvuodenpuheet ja arvojohtajat

Minusta eurooppalaisten hyvinvointivaltioiden selkeästi suurimpia uhkia on välinpitämättömyys, osattomuuden kokemus ja merkityksettömyys. Joka vuosi odotan arvojohtajien uudenvuodenpuheilta viestiä siitä, että miksi on valtio, miksi on arkipäivää ja minkä eteen tässä kaikki otsamme hiessä raadamme. Miksi meillä on presidentit, jotka pitävät uudenvuodenpuheita valtiollisilla televisiokanavilla ja mille kaikelle se onkaan symboli.

Halonen puhuu työllisyydestä, Itämerestä ja äänestämisestä. Merkel puhuu arjesta, työllisyydestä ja Eurosta. Sarkozy samoin. Ranskalaiseen retoriikan perinteeseen istuvat maininnat vapaudesta ja tasa-arvosta kauniisti. Sarkozy puhuu jopa burkakiellosta sekularismin ideaaliin viitaten. Italiankin presidentti Giorgio Napolitano lainaa paavin lausumaa hyvien yhteistyömallien etsimisestä uskonnollisten ja maallisten yhteisöjen välille. Erityisen ruma ja epäpoliittinen on Cameronin uudenvuoden puhe, jossa puhutaan taloudesta ja kansallisesta turvallisuudesta.

Merkel sanoo, että euro on enemmän kuin rahayksikkö, ja jatkaa, että "Das vereinte Europa ist der Garant für unseren Frieden und Freiheit. Der Euro ist die Grundlage unseres Wohlstands." Sarkozy sanoo vielä vahvemmin, että "La fin de l'euro serait la fin de l'Europe", euron loppu olisi Euroopan loppu. Kumpikaan ei kuitenkaan sano ääneen, että miksi ja mikä on Eurooppa, ja millä tavalla se takaa rauhan ja vapauden.



Videolla toteutetaan hienosti eurooppalaisia arvoja ja käytetään vapautta kritisoida valtaa ja sen edustajia. En itse ole erityisesti tuon lajin mauttomuuden tai tyhmyyden fani, mutta ne ovat vaaraton lieveilmiö, jonka olemassaolon mahdollisuudesta olen Voltairen tavoin onnellinen.

Minusta arvojohtaja ei voi sanoa David Cameronin tavoin, että "together we will defend our values and way of life and defeat those who threaten them." Arvojohtaja puhuisi auki ne yhteiset arvot ja perustelisi, että miksi ne ovat puolustamisen arvoisia. Minusta minkä tahansa eurooppalaisen arvojohtajan tulisi myös ymmärtää olevansa velvoitettu samassa hengenvedossa muistuttaa varomaan epädemokraattisia ja tasa-arvonvastaisia keinoja näitä arvoja ja elämäntapaa kohtaavien uhkien nitistämiseen.

Puolan presidentti puhuu dialogista ja keskustelukulttuurista demokratian ytimenä. Latvian ja Liettuan presidentit puhuvat lyhyesti ja hilpeästi uuden vuoden iloja hehkuttaen. Unkarin presidentti haluaa mainita kristilliset juuret. Islannin presidentti Ólafur Ragnar Grímsson ei jätä mainitsematta kirjallisuutta, jonka laajuus ja monipuolisuus niin pienellä kielialueella on minulle jatkuva hämmästyksen aihe.

Sveitsissä leipä- ja sirkushuvitilanteet lienevät edelleen hallussa, kun Micheline Calmy-Ray käyttää lähes koko uudenvuodenpuheen hallintoelimien eri roolien selventämiseen ja hallintoon (sekä itseensä) kohdistuvan luottamuksen rakentamiseen. Italian presidentti tunnistaa ja lausuu puheessaan julki jopa työttömyyden ja taloudellisen epätasa-arvon luoman uhan demokratialle: "Se non apriamo a questi ragazzi nuove possibilità di occupazione e di vita dignitosa, nuove opportunità di affermazione sociale, la partita del futuro è persa non solo per loro, ma per tutti, per l'Italia : ed è in scacco la democrazia."

Olen puolueellinen, mutta Viron presidentti taitaa räjäyttää jälleen pankin. Kevään parlamenttivaaleista hän muistuttaa, että kansalla on korkein valta päättää poliitikassa käytetyistä keinoista, että demokratia ei ole myytävänä ja että kunnioitusta ei voi ostaa. Ja jälleen sisällöllinen viittaus vapauteen ja itsenäisyyden merkitykseen sanomalla, että näin siksi, koska olemme itse herroja omalla maallamme. "Siis peab rahvas kõrgeima kohtumõistjana ka otsustama, mis on me poliitikaajamises lubatud ja mis mitte. Demokraatia pole müügiks. Austust ei saa osta. See peab olema välistatud, kui me oleme peremehed omal maal."

Meillähän vaaleista puhuttaessa korkeintaan muistutetaan siitä, että hei äänestäminen on muuten hyvä keino vaikuttaa yhteisin asioihin. En pystyisi keksimään mitään lamempaa, vaikka yrittäisin.

Paitsi että presidentti Ilveksen rohkeus riittää kertomaan kansalle, mikä on vaalien merkitys, hän ottaa määritelläkseen myös kulttuurin. Hän toivoo, että Tallinnan kulttuuripääkaupunkius tulisi käytetyksi mahdollisuutena muuttua itse kulttuurisemmaksi ja eurooppalaisemmaksi, jotta tajuaisimme, kuinka "kulttuuri kantaa meitä, emmekä me kulttuuria".

Mistähän Eurooppa saisi minua paremmin miellyttäviä valtionpäämiehiä? Sarkozy onneksi veti ihan tyydyttävästi, samoin Napolitano.


(Aivan lopuksi haluaisin kiittää kaikkia äänestäjiä. Lisäksi haluaisin ruusuja Google Translatelle ja risuja omalle suppealle eurooppalaisten kielten osaamiselleni.)

kohuliikemiesraukkaparat

Olemme tietenkin toisen käden lähteiden varassa, mitä taannoisiin hallitusneuvotteluihin tulee, mutta on perusteltua epäillä, että kohuliikemiehet eivät neuvotteluissa olleet aivan riittävien tietojen varassa. Asuntoministerin salkku on varmaankin neuvotteluissa kevyt, mutta ei sitäkään kenen tahansa kokoomuslaisen keski-ikäisen helsinkiläisen juristin käteen olisi kannattanut luovuttaa.

Raukkaparat, Ideaparkien rakentaminen on varmaankin turhattavaa kun ministerin suusta tulee tällaisia lausuntoja:

"Aion jatkaa taisteluani yhdyskuntarakenteen kannalta huonosti sijoittuvia kaupan suuryksiköitä vastaan. Kyse on merkittävästä ilmastokysymyksestä. Kyse on lähikauppojen aseman suojaamisesta. Kyse on keskustojen elinvoiman ja elävyyden turvaamisesta. Kyse on siitä, ettei näin merkittäviä asioita yksinkertaisesti voi antaa tunteettomien markkinavoimien ratkaistavaksi. Kyse on siitä, etteivät seudullisesti laajakantoiset hankkeet ole joidenkin kuntien yksityisasioita. Ja kyse on jopa eurooppalaisen elämänmuodon varjelemisesta. Tukenani tässä anti-amerikkaistamistaistossa ovat niin valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet, maankäyttö- ja rakennuslaki kuin lukuisat hallituksen ohjelmat ja strategiat."

Kohuliikemiehet ovat tietenkin jo ehtineet ilmaista tyytymättömyyttään asuntoministerin linjauksia kohtaan monessa mediassa, mutta turhautuminen lienee erityisen suuri, mikäli vaikutusvaltaa hallitusneuvotteluissa on oikeasti ollut siinä määrin kuin viime päivien uutisoinnin pohjalta voi päätellä [toki voin olla vähän turhan innokas päättelijä].

ihmisenkokoisuus

Helsingin Sanomat: Kiinassa vieraileva pääministeri Matti Vanhanen (kesk) kehui asumisen puutarhakaupunkimallia luennossaan Pekingin Tsinghuan yliopistossa. Vanhanen sanoi suosivansa hajautettua kehitystä aluesuunnittelussa ja ihmiskokoisia aluerakenteita, joissa mahdollisimman moni voi päivittäin liikkua pyörällä ja kävellen.

Toivottavasti tälle tajutaan edes nauraa. Matille ei tietenkään pitkänä miehenä ole ongelma päivittäin pyöräillä ja kävellä Nurmijärveltä eduskuntaan, valtioneuvostoon tai Helsinki-Vantaan lentoasemalle, mutta tavallisille nurmijärveläisille päivittäinen asiointi kävellen tai pyöräilen lienee kuitenkin hieman vaivalloista.

Onneksi tehottomuus työllistää ja tyhmyyskin tuo poliittista valtaa. Aika ovelasti valittu tuo tyhmien äänestäjien kohderyhmä, pisteet Matille.

Vanhasen Kiinassa pitämä puhe Valtioneuvoston sivuilla

vaalimenestysanalyysit uh

En ehkä kestä kaikkia vaalimenestysanalyyseja. Onko joku, jolle ei ole selvää, että:

1. Kova työ ei ratkaise vaalimenestystä, jos viestit ovat aivan väärät.
   
2. Eri viestit vetoavat eri konteksteissa eri tavoilla: puolueiden perusviestit nyt vaan uppoavat eri tavoilla erilaisina maailmanaikoina.
   
3. Tappio ei ole voitto ja on vähän feikkiä tuuletella silloin kun ei ole syytä.

Olen todella tyytyväinen kaksikko Soininvaaran (vaaliohjelman julkaisu vaalipäivän aamuna klo 9) ja Vapaavuoren valtaisasta vaalimenestyksestä, henkilökohtaisesti aion laskea tämän vahvaksi Ideaparkien vastaiseksi kannanotoksi.

oikeusministeriön lasten hyväksikäyttöä vähentämään pyrkivät toimet

Ehkä tarvitsisin oman erillisen pedofiliablogin, kun kirjoitan aina vaan tästä teemasta. Tässä on kaksi rajua tunteitaherättävää asiaa, ensinnäkin lasten hyväksikäyttö ja toiseksi lasten hyväksikäytön hyödyntäminen sekä erilaisten poliittisten tavoitteiden edistämiseen että sitten henkilökohtaisiin terapiatarkoituksiin.*

Yle uutisoi tänään oikeusministeriön toimenpiteistä lasten seksuaalisen hyväksikäytön vähentämiseksi. Kolme uutisessa mainittua toimenpidettä ovat:

1. Seksuaalirikollisten libidon heikentäminen lääkehoidon avulla.
   
2. Tuomioiden taustojen selvittäminen.
   
3. Lasten hyväksikäytön yleisyyden selvittäminen kouluihin Poliisiammattikorkeakoulun tämän ja ensi viikon aikana lähetettämillä lomakkeilla.
   

Seksuaalirikollisten lääkehoito

Tämä oli katsottu aiheelliseksi nostaa otsikkoonkin. Edelleenkin näyttäisi olevan olemassa ihmisiä, jotka elävät käsityksessä, että seksuaalirikollisuudessa olisi ensisijaisesti kysymys jonkinlaisesta ylivilkkaan seksuaalivietin ja pahuuden kombinaatiosta. Ei, seksuaaliseen hyväksikäyttöön ei välttämättä tarvitse liittyä minkäänlaista seksuaalista kiihottuneisuutta, fyysista koskemattomuutta voidaan loukata ilmankin.

Lääkehoidon tavoitteena olisi heikentää seksuaalirikollisten libidoa, minkä toivottaisiin vähentävän rikosten uusiutumista. Kuulostaa triviaalilta, ja lienee todennäköisesti melko tehoton keino, koska se ei millään tavalla paranna seksuaalirikollisen edellytyksiä solmia terveitä ja tyydyttäviä vuorovaikutussuhteita toisten aikuisten ihmisten kanssa. Voin kyllä kuvitella tapauksia, joissa toisiin aikuisiin on vaikea solmia suhteita juurikin ylikorostuneen libidon vuoksi, mutta en pidä näitä kovin suurena ryhmänä.

Lääkehoidon tehokkuus on onneksi tajuttu jo heikoksi, mutta epäilemättä sen läpiviemistä tullaan kannattamaan suurin kansanjoukoin. Seuraavassa lainauksessa sattumalta myös tuetaan edellisessä postauksessani esittämäni arvelua lapsiin kohdistuvien rikosten harjoittajien alhaisesta rikoksentunnosta:

Jos sen sijaan ei näe omassa käytöksessään mitään väärää - kuten lapsen hyväksikäyttäjät usein tuntuvat ajattelevan - silloin pelkkä lääkehoito on ilmeisesti vain rajallisesti tai ei ollenkaan tehokasta, huomauttaa Kauko Aromaa, Euroopan kriminaalipoliittisen instituutin johtaja.

Tuomioiden taustojen selvittäminen

Näiden tonkiminen kuulostaa erittäin hyvältä, koska pidän aika mahdollisena, että tällä alueella on helppo jakaa perättömiä ja heikosti perusteltuja tuomioita.

Lasten hyväksikäytön yleisyyden selvittäminen

Olen kovin kiinnostunut näkemään lomakkeen, joka tämän ja ensi viikon aikana lähtee suomalaisiin kouluihin selvittääkseen lasten kokemuksia hyväksikäytetyksi tulemisesta. Toivottavasti ennakkoluuloni toteuttavan tahon, poliisiammattikorkeakoulun, tähän aihepiiriin liittyvän osaamisen suhteen ovat perusteettomat ja että kysely ei ainakaan ole huonompi kuin minkä itse tekisin.

The World's most disturbing children's book

Tässä vielä linkki, joka kulkee otsikolla The world's most disturbing children's book. Ihan hyvä tavoite opettaa lapsille, että heillä on oikeus fyysiseen koskemattomuutteen, mutta samalla normitetaan niin rajusti heteroseksuaalisuuteen ja yksinkertaistetaan kaikkien ongelmien syitä niin rajusti, että lopputulos lienee enemmän vaurioittava kuin eheyttävä.


*Itse käytän terapiatarkoituksiin, mutta koska mulla on oikeampia mielipiteitä, niin se on oikeutettua ;-). Lisäksi mulla olisi erittäin oikeita mielipiteitä siitä, että mikä vaurioittaa lapsia ja mikä ei, mutta sensuroin ne liian poleemisina.

Eurooppalainen ja konservatiivinen Sveitsi

Kaksi keskeistä piirrettä määrittelevät minun silmissäni Sveitsiä enemmän kuin mikään muu, nimitän niitä yksinkertaisuuden vuoksi eurooppalaisuudeksi ja konservatismiksi, mutta niillä on paljon ilmentymiä ja ulottuvuuksia. Mieltymystä sulatettuun haisevaan juustoon ne eivät kuitenkaan selitä.

Suomalaisiin nähden lähes mikä tahansa kansa on avointa ja kommunikatiivista, niin myös sveitsiläiset. Tämäkin on kuitenkin suhteellista - Espanjasta, Ranskasta, Latinalaisesta Amerikasta tai Sveitsin ranskankielisiltä alueilta lähtöisin olevat kontaktini ovat erinomaisen ahdistuneita paikallisten jäykkyydestä ja sulkeutuneesta. Voisin myös kuvitella, että ulkkareille väistämättömät runsaat kohtaamiset byrokraattien kanssa Kreisbürossa ja muussa hallinnossa eivät ainakaan lievennä tätä mielikuvaa ja tunnen syvää sympatiaa. Onnekseen eivät ole päätyneet Suomeen.

Miellyttävämpi ja laajempia yhteiskunnallisia seurauksia tuottava seikka on kuitenkin kyky jakaa ja elää tiiviisti. Raitiovaunuissa ja junissa ei kytätä ja vilkuilla ahdistuneena muita ihmisiä, vaan ihan vieraankin ihmisen vieressä osataan istua. Lisäksi täällä yhteiskäytetään pesukoneita äärimmäisen tehokkaasti ja ihmiset epäroimättä joustavat yksityiselämistään voidakseen pestä silloin kun oma vuoro on. On ihmisiä, jotka siirtävät työvuorojaan pyykkivuorojen vuoksi ja on ihmisiä, jotka heräävät viikonloppuisin epäinhimillisen aikaisin voidakseen pestä pyykkiä. Useissa pyykkituvissa (Waschküche) on kirjoittamattomilla säännöillä pyykinpesu sunnuntaisin tai samalle viikolle kahden pyykkivuoron varaaminen kielletty ja pyykkivuoroasioista käydään useissa sveitsiläisissä kellareissa mielenkiintoisia paperilappusotia. Kylpyhuoneiden ovet sitä paitsi rakennetaan täällä usein niin kapeiksi, että mikään sarjavalmisteinen pesukone ei edes mahtuisi sisään, puhumattakaan mistään liitäntävalmiuksista.

Sveitsiläiset ovat kansa, joihin on jotenkin käsittämättömästi ankkuroitunut runsaasti yhteismaan ongelmia minimoivia meemejä, oletettavastikin siitä syystä, että vaikeakulkuisessa vuoristomaastossa se on ollut eristäytyneiden kylien selviämisehto. Sveitsinsaksan kurssillani (jonkakaltaisia erittäin lämpimästi suosittelen kaikille ikinä saksankieliseen Sveitsiin eksyville) meille tarjoiltiin kerran spontaanisti erinomainen esitys tästä kulttuurisesta piirteestä, lammas- ja lehmäpiirroksin kuvitettuna. Myös jätteenkierrätystoiminnassa sveitsiläiset venyvät ihan käsittämättömiin suorituksiin järjestelmän vaatimukset täyttääkseen. Paikallisen jätteenkäsittelyjärjestelmän yksityiskohdista on pakko vielä blogata erikseen, mutta joka tapauksessa se vaatii ihmisiltä jätteiden täsmällistä toimittamista tietyssä formaatissa tiettyyn aikaan tiettyyn paikkaan ja ihmiset nämä vaatimukset täyttääkseen todellakin juoksevat töistä aikaisemmin kotiin ja siirtävät ystävien tapaamista.

Tämä kaikki yhteistyökykyisyys tuntuu sympaattiselta ja humaanilta, mutta Sveitsin haluttomuus liittyä kansainvälisiin organisaatioihin syö tätä mielikuvaa rajusti. Vaikka Sveitsin maaperällä toimivat useat YK-järjestöt, merkittävimpänä tietenkin Genevessa sijaitseva YK:n Euroopan päämaja, mutta myös ILO, UNICEF, WHO, WTO, UNCHR sekä monia kirjainyhdistelmiltään tuntemattomampia, kuten maailman postijärjestö, maailman henkisen omaisuuden järjestö (intellectual property rights, kärsin tuostä hirveästä suomennoksesta, mutta näyttäisi olevan vakiintunut ilmaisu), maailman telekommunikaatiojärjestö sekä maailman meteorologijärjestö, ei Sveitsi ole ollut YK:n jäsen kuin vuodesta 2002 alkaen. Vuonna 2001 äänestettiin EU:iin liittymisestä, lopputuloksena 23.2% kannatus ja 55.79 % äänestysprosentti, uutta äänestystä ei ehkä ihan pian kannata yrittää pykätä. Facebookissa on tosin Sveitsin EU-jäsenyyttä kannattava Cause, johon voi liittyä, jos haluaa ilmaista mielipiteensä.

Konservatismi näkyy monella tasolla, mutta ennen kaikkea vahvana yhtenäiskulttuurina. Merkittävä osa väestöstä elää päivärytmissä, jossa syödään kaksi päivittäistä lämmintä ateriaa ja jossa iltaisin kokoonnutaan perheen tai muun asuinyhteisön kanssa syömään yhdessä. Naisten työssäkäyntiä vaikeuttavat kulttuuristen rasitteiden lisäksi myös edelleen monta rakenteellista tekijää. Kouluikäisten lasten päivittäinen lounas vaatii edelleen joltakin suuren työpanoksen, kun kouluruokaa ei tarjota ja vaihtoehtoisetkin järjestelmät ovat usein heikkoja. Siispä käytännössä kouluikäisten lasten naispuoliset vanhemmat työskentelevät joko puolipäiväisesti tai eivät lainkaan.

Tässä viehättävässä kuvassa krääsäkaupan myyjättärelle etsitään perhettä, jonka kanssa syödä päivittäin lounasta. Hämmentävää, miten täällä ei kyetä puputtamaan mikropitsaa takahuoneessa seisaaltaan, kun Suomessa siihen kyetään millä tahansa työpaikalla.

Verotuksellisesti (hyvä perusteksti Sveitsin verotusjärjestelmästä) naimisiin meneminen ja lisääntyminen on periaatteessa kannattavaa. Avioparien tulot lasketaan yhteen ja verotetaan yhdessä (Gemeinschaftsbesteuerung), jolloin progressio syö enemmän niiden perheiden tuloista, joissa on kaksi työssäkäyvää aikuista, kuin niistä, joissa toinen on kotona. Ilmeisesti naisten valinnanvaraa kotiinjäämisen suhteen halutaan kuitenkin kasvattaa, joten verotusjärjestelmän muuttamisesta tältä kohtaa käydään keskusteluja. Ranskassa on huhujen mukaan käytössä samankaltainen järjestelmä, mutta en onnettomilla ranskantaidoillani kyennyt googlaamaan viitteitä tästä.

Suurin puolue täällä on nationalistikonservatiivioikeistopuolue SVP, jonka vaikutusvaltaisimmat hahmot ovat miellyttävyydeltään, argumentoinniltaan ja neutraaliudeltaan suunnilleen samaa luokkaa kuin Italian Berlusconi. Kuvitelkaa esimerkiksi Tony Halmetta, jolla olisi vastaavat kytkökset elinkeinoelämään kuin Aatos Erkolla. Nämä sankarilliset hahmot ovatkin moraalisesti ansioituneet tuottamalla hyviä kansanäänestyksiä erilaisista keskeisistä aiheista, jotka parhaimmillaan vain kevyesti rikkovat tervettä järkeä sekä kansainvälisiä ihmisoikeuksiin liittyviä säädöksiä vastaan. Erityisen nerokas veto oli äänestyttää kansaa parantumattomien seksuaalirikollisten rangaistuksen elinikäisyydestä - myönteinen äänestystulos johti ristiriitaan kansainvälisten sopimusten kanssa ja nyt asiasta on äänestettävä uudestaan. Lisäksi täällä toimitaan aktiivisesti sellaisia pahuuksia kuin minareettien rakentamista sekä julkisia päiväkoteja vastaan.

Tämä on SVP:n syksyisen vaalikampanjan juliste, joiden näkemiseltä ei voinut välttyä missään. Kampanjan pointti oli aikaansaada sellaista lainssäädäntöä, joka oikeuttaisi karkottamaan maasta sellaisia ulkkareita, jotka eivät osaa käyttäytyä Sveitsissä, ts. harjoittavat jotain rikollista toimintaa. Pohjoismaalaisen hyvinvointi-tasapäistämispolitiikan vallassa kasvaneena mulla ainakin nousee iho kananlihalle noin alhaisesta ja populistisesta kampanjasta.

Erityisen lystikästä on, että tämä maan suurin puolue, jolla on 31% paikoista parlamentin alahuoneessa, sekä hallituksen 7 paikasta 2, kokee olevansa oppositiossa, koska heidän hallitusyhteistyötä edellisellä kaudella sabotoinut suosikkipoikansa äänestettiin hallituksesta ulos. Oppositiopolitiikkaa on nyt harjoitettu kuukausi, ja toissapäivänä tuli ulos ensimmäinen oppositiopolitiikan menestystä juhliva tiedote. Olen joko ihan älyttömän turtunut suomalaiseen sosiaalidemokraattiseen hyssyttelyyn, tai sitten tämä on oikeastikin niin älyttömän perverssiä, kuin miksi tämän koen. En vielä ihan tiedä.

Has government signed on to bad international treaties?

On jännittävää, miten hakaristin käytöstä sanktioidaan kaikkialla, viiksiään ei uskalla rajata sivuilta kapeiksi kukaan ja Suomessa kommunismiin assosioidaan niin kommuuniasuminen kuin venäjänopiskelukin, mutta useat suorat totalitarismin merkit, rikkomukset sananvapautta ja yksilönsuojaa vastaan, ohitetaan huomiotta. Ymmärrettävästi symbolinen ajattelu on ihmisyyden keskeisiä piirteitä ja arkipäivässä toimimisen edellytyksenä on kyky redusoida abstraktit kokonaisuudet yksinkertaisiin symboleihin ja syy-seurausyhteyksiin, ja siksi tämänkaltaiset kompleksiset asiat sekä niiden huomioiminen aivan muiden ongelmakimppujen yhteydessä voi olla kovinkin hankalaa.

Liitän tähän silmäiltäväksenne Privacy Internationalin Leading surveillance societies in the EU and the World 2007-tutkimuksen kriteerit (sorry, on vähän pitkä lista). Tuo Has government signed on to bad international treaties?-kohta on jopa lystikäs. Suomen maaraportti löytyy täältä.

Constitutional protection
*Does a constitution exist and does it, even within the shadows of other rights, protect privacy?
*Does the constitutional court have jurisprudence on privacy protection, and if so, is it a strong history of protection?
*If a country is part of the council of Europe, the European convention on human rights plays an essential role.

Statutory protection
*Are there laws protecting the right to privacy against governments and companies?
*Are there sectoral laws, e.g. medical privacy, workplace privacy, financial privacy?
*Are these laws useful in pursuing action?

Privacy enforcement
*Is there a regulatory body with sufficient powers to investigate privacy infractions? Can this regulator act proactively?
*Does this regulatory act in an effective way? Have cases been taken through the administrative and legal systems?

Identity cards and biometrics
*Is there a national identity card, and does it involve biometrics?
*Is biometrics widespread? Are they implemented in privacy protecting ways or in surveillance-enhancing ways, e.g. Central databases?
*Is there adequate debate about the nature of biometrics or is there a blind faith in the technology and an imperative based on international obligations?

Data-sharing
*Are there laws protecting against use of information for secondary purposes?
*Has the government initiated plans for sharing personal information between government agencies?
*Are companies required to hand information over to government?

Visual surveillance
*To what extent are there CCTV installations in the public and private sectors?
*Are these regulated?
*What is the nature of the policy debate, if any?

Communication interception
*Are there adequate laws protecting against abuse?
*When can police intercept? E.g. 'Reasonable cause', 'probable cause', etc.
*What type of investigations can involve interception? e.g. cases where there the crime is punishable by 4 years in prison, 2 years in prison, all crimes, proscribed crimes,
*Do security services have oversight?
*Who authorises? A judge? A minister? ['judicial warrants' does not mean the same in all countries, where sometimes judges have investigatory powers, though the survey does attempt to note this]
*Are telecommunications service providers required to create 'intercept capability'?

Workplace monitoring
*Are there laws protecting against abuse?
*Are there legal cases and legal avenues?
*Are there guidelines?

Government access to data
*Warrant regimes, e.g. Governments entering homes without warrants
*How do law enforcement agencies gain access to data on databases in the private sector?
*What powers do various agencies have to gain access to files, e.g. Tax inspectors

Communications data retention
*Is there a law requiring retention of telecommunications traffic data? If so, for how long?
*Has there been any consideration of the different types of information and how retention periods may have to differ?

Surveillance of medical, financial and movement
*This type of data is usually considered sensitive but not always adequately protected
*This is a broad issue but we are receiving increasing amounts of information about medical privacy issues (e.g. Databases of medical records), location tracking with RFID (e.g. road user charging), and financial monitoring (e.g. Anti-money laundering laws requiring reporting to the police of suspicious transactions)

Border and trans-border issues
*Border surveillance developments have resulted in some countries reaching for measures that are ill-considered and disproportionate
*Is a country implementing unnecessary biometrics at borders, e.g. fingerprints in passports?
*International co-operation in law enforcement and surveillance and sharing of data with other governments

Leadership
*Has government signed on to bad international treaties? E.g. Council of Europe Cybercrime convention, treaty of Prum, etc. (in particular, the leaders of the Prum initiative were Germany, Austria, Belgium, Spain, France, Luxembourg and the Netherlands)
*Some countries because of their privacy commissioners are actually ambassadors of privacy but unfortunately this is rarely sufficient to counter-act bad government policies at the international level

Democratic safeguards
*Have parliaments and courts taken measures to counteract over-reaching by the executive?
*Are there free expression, open government laws, protections for journalists, lawyers, etc.

Foreign Policyn artikkeli (via Greg Mankiw) eurooppalaisille koululaisille pakkosyötetyistä talous- ja yhteiskuntakäsityksistä oli kiinnostava myös. Tämä siis huolimatta jatkuvasta elintason kasvusta, oikeiston noususta monin puolin Eurooppaa sekä siitä, että eurooppalaisesta totalitarismista ei ole kovin kauan. Pidän aika vastenmielisenä markkinatalouden dissaamista ja vastakkainasettelun tuottamista ilman, että samassa yhteydessä mainittaisiin myös niitä demokratian keinoja, joilla markkinatalouden toimintaa voidaan säädellä. Varsinkin kouluissa. Ajattelen, että Suomessa oltaisiin kuitenkin neutraalimpia. Ollaankohan?

tuunaaedustajasi.fi

Olen tehnyt viime aikoina aika paljon tätä. Terävää palautetta mm. Oikeita totuuksia- ja Mainonta on syvältä II-blogeissa. Siistiä, miten kävijälaskurissa kohisee, mutta huutokonsepti on ehkä ihmisille vielä pari astetta liian vaikeasti lähestyttävä.

voi kansaa

Ei se haitan Hannan tarjoilema vaalispesiaali osui tuntoihini täydellisesti:

Erityismaininnan saa jälleen kerran Suomen kansa. Perusteluita kaipaaville totean vain, että Mietaa, Uusis, Veltto Virtanen, ex-painija Asell ja Kotikadun Hannes. Ja Paavo Väyrynen. Papukaijamerkin lunastavat Pirkanmaan keskustaäänestäjät, jotka valitsivat melkein täyskäden: Mikko Alatalo ja Pertti Salovaara muodostavat kaksi kolmasosaa läpimenneistä edustajista. Hienoa.

Se, että vaalit ovat ohi, on surullinen asia, varsinkin, kun se tarkoittaa sitä, että jonakin päivänä myös Kylli Kylliäisen nettisivut otetaan alas verkosta.

signaaleista, muutoksista ja vähän Lomborgista

Uuh, kirjoitanpas vähän ja harvoin. Vaalienalusaika on sitäpaitsi niin jännittävää, että ei vaan voi muistaa blogata. Ajoittaiin kuulee puhuttavan jopa aika monesta aika oleellisestakin asiasta. Lisäksi aika monet puolueisiin liittyvät meemiklusterit avautuvat ja selkeytyvät aika paljon, kun lähipiirini ihmiset avautuvat kertomaan kaikenlaisista ihmeellisistä käsityksistään.

Tosi monelle tuntemallani ihmiselle on tärkeää äänestää hyvistä. Tämä ominaisuus määräytyy kaikkein vahviten henkilökohtaisen kontaktin kautta, mutta sellaisen puuttuessa hyviksiin voidaan laskea kaikki uskottavasti heikoimpia puolustaneet hahmot. Usein kuitenkin aktiivisen heikoimpienpuolustustyön voi nollata ehdokkaan henkilökohtainen liiallinen hyvinvointi tai kytkökset joihinkin liiallisesti hyvinvoiviin. Viron vaaleissa äänestäjiä autettiin tekemään tämän suhteen oikeita valintoja, muistan ainakin, että Postimees kysyi ehdokkailta sekä heidän varallisuuttaan, heidän ajamansa auton merkkiä, että asumismuotoa (vuokra- vs. omistusasunto, kerros- vs. omakotitalo), mutta Suomessa äänestäjäparkojen on selvitettävä ehdokkaidensa taustat itse. Onneksi monet äänestäjät ovatkin pätevöityneet päättelemään itse tällaiset asiat, esimerkiksi ehdokkaiden ulkoasun perusteella. Lisäksi on myös erityisiä pahoinvointipuolueita, joita äänestettäessä ei tällaista vakavaa virhettä voi tapahtua.

Aika monella tuntemallani naisella on periaate äänestää vain naista. Sukupuolijakauman tasoittuminen korkeissa päättävissä elimissä edistää tietenkin niiden tekijöiden, jotka saavat naiset alisuorittamaan, vaimentumista, ja se on tietenkin toivottavaa, mutta joillakin naisilla näyttää olevan sellainen käsittämätön käsitys, että mies ei voisi koskaan edustaa häntä. Lisäksi tiedän ihmisiä, jotka päättelevät itselleen parhaiten sopivan ehdokkaan tämän harrastuksen, seksuaalisen suuntautumisen tai ruokavalion perusteella, koska kokevat tämän nimenomaisen tekijän olevan ainoa mahdollinen indikaattori Oikeanlaisesta Maailmankuvasta. Hämmästelen näitä ihmisiä kyllä suuresti.

Lisäksi on vielä sellainen laajaa kannatusta nauttiva näkemys, että ehdokas kykenee edustamaan vain niitä ihmisryhmiä, joihin itse kuuluu. Totta kai joidenkin epäonnistuneiden yksilöiden kohdalla näin onkin, ja se luonnollisesti tulee siitä, että samoihin sosiaalisiin ryhmiin kuuluvilla yksilöillä on matala kynnys viestiä toisilleen omista ongelmistaan, mutta oletus siitä, että tämä olisi jotenkin väistämätöntä tai toivottavaa, ei vaan mene minkään maailman giljotiinin läpi. Nikokin lyttäsi tämän näkemyksen viime syksynä.

Ystäväni kertoi huomanneensa, että useat kampanjoivat ehdokkaat kysyvät nuorennäköisiltä ohikulkijoilta, että ovatko nämä opiskelijoilta, ja julistavat sitten voitonriemuisesti kannattavansa opintotuen nostamista. Yäk, alhaista. Minun henkilökohtainen elämäni on ihan minun oma asiani ja pärjään siinä niillä reunaehdoilla, jotka valtio suvaitsee määritellä, ja mikäli ne eivät minua jostain syystä miellytä, niin voin valita jonkin toisen valtion. Se, mikä minua kiinnostaa, on visio tulevaisuudesta, sekä kansallisella että globaalilla tasolla, ja ne signaalit, joita ehdokkaan mielestä on järjestelmään vietävä, jotta se ohjautuisi kohti toivottua visiota. Opintotukien nostaminen, verojen alentaminen tai NATOon liittyminen ovat kaikki signaaleja, jotka saavat aikaan (joissain määrin ennustettavia) muutoksia järjestelmän tilassa, eikä yhtään ainoaa signaalia tule järjestelmään viedä tarkastelematta sen vaikutuksia kokonaisuuteen.

Tämä on muuten vähän sama asia, missä myös Lomborg tekee fataalin arviointivirheen. Lomborg puhuu paljon priorisoimisesta sekä investointien kannattavuudesta, ts. rahan kyvystä tuottaa "hyvää", mutta hän ei vaikuta kykenevän tarkastelemaan erilaisten investointien vaikutusta kehitykseen, vaan tarkastelee muutosta vaan jollain tietyllä ajan hetkellä. Hänen kysymyksenasettelunsa on lähinnä tällainen (vapaasti litteroitu sen TEDtalksissa pitämästä puheesta):

Do we want to spend a lot of money helping a little a really rich Dutch guy a hundred years ahead or do we want to help real poor people right now in Bangladesh?

Rahan syytäminen malarian tai aidsin ehkäisemiseen ei juuri mitenkään muuta mitään. Seuraavana vuonna on taas uudet aids- ja malariatapaukset, eivätkä edellisenä vuonna tehdyt investoinnit ole muuttaneet tilannetta mitenkään. Minusta kehitysapu pitää nähdä investointina tulevaisuuteen (kehitykseen!), eikä hetkellisenä tilanteen parantamisena. Sivumennen sanoen on myös aika hämmentävää, miten Lomborg tulkitsee ilmastonmuutoksen ehkäisemistoimien hyödyttävän ensisijaisesti rikkaita teollisuusmaita, kun selvää on, että köyhiksillä on aina heikommat edellytykset selvitä kriiseistä ja että ilmastonmuutoksen seurauksena lisääntyy nimenomaan kaikenlainen kriisiytyminen.

Siksi kannattaa laittaa rahaa mielellään sellaisiin signaaleihin, joilla on toivottuja kerrannaisvaikutuksia, eikä sellaisiin signaaleihin, joiden vaimentuessa järjestelmän tila palautuu ennalleen.

vaalikoneista

Olen samaa mieltä kaikkien öitä valvoneiden ehdokasraukkaparkojen kanssa: vaalikoneet ovat typeriä. Miksi ei ole sellaista vaalikonetta, johon äänestäjätkin voisivat rekisteröityä, tallettaa omia vastauksiaan ja kommentoida kysymyksiä? Myös mahdollisuus ladata omat vastaukset omalle tietokoneelle jossain fiksussa formaatissa olisi tärkeä.

Teknisesti olisi helppoa toteuttaa myös mahdollisuus tarkastella kuhunkin kysymykseen tietyn vaihtoehdon valinneita ehdokkaita, mutta eipä tätä ole juuri tehty. Ainakin minua kiinnostaisi kovasti tietää, että ketkä nimenomaiset ehdokkaat kannattavat Muhammed-pilakuvien julkaisemisen saattamisen rangaistettavaksi, turvapaikanhakijoiden johdonmukaista käännyttämistä, eläkkeiden nostamista, EU:sta eroamista tai muuta älytöntä, jotta heistä tietäisi vihablogata. Myös yhteen moniselitteiseen kysymykseen liittyvät selventävät kommentit olisi kivaa voida lukea yhteen pötköön, ilman, että joutuu navigoimaan ja scrollailemaan ihan kohtuuttomasti.

Missä sitäpaitsi ovat kaikki Web2.0-hengessä toteutetut mashupit, joissa olisi yhdistelty eri vaalikonevastauksia ja niiden perusteella generoitu ehdokkaille niiden perusteella persoonallisuusprofiileja tai ristiintaulukoitu eri kysymysten vastauksia, etsitty korrelaatiota esimerkiksi Natoon ja opintotukiin liittyvistä kysymyksistä. Entä miksei kukaan ole koonnut eri ehdokassivustojen linkittyneisyydesta ja teemoista mitään webvisualisointeja, joita kuitenkin on saatavilla kirjoihin, uutisiin ja ties mihin liittyen?

Ehdokas.fi sentään tarjoaa kivasti feediä ehdokkaiden blogeista.

Ylen vaalikoneessa oli jännittävät vaihtoehdot ilmastonmuutoksen hillitsemiskeinoiksi, kiinnittikö kukaan muu huomiota?

• verotetaan päästöjä tiukemmin
  
• asetetaan päästöille tiukemmat rajat
  
• kehitetään ympäristötekniikkaa
  
• säästetään energiaa
  
• luovutaan talouskasvun ihannoinnista
  
• erityistoimia ei tarvita
  

Halutaankohan ympäristötekniikalla tässä siis tarkoittaa capture & storage -menetelmiä, uusiutuvien enegianlähteiden käyttöönottoa, kuudetta ydinvoimalaa vai ehkä näitä kaikkia? Onko kaikki energiankäytön tehostaminen rajattava tämän ulkopuolelle, koska se on tarjolla erillisena vaihtoehtona? Vai odotetaanko sittenkin kaikki ongelmat ratkaisevaa kylmäfuusiota? Onko päästökauppa verottamista vai päästöille rajojen asettamista vai onko se ehkä kysymyksien asettelijoiden mielestä niin huono ratkaisu, että sitä ei katsottu maininnan arvoiseksi? Onko ehdokasparkojen todella valittava näistä vaihtoehdoista?

Vaalikoneissa pitäisi myös voida tarkastella kaikkia ehdokkaita vaalipiiristä riippumatta, koska sopivan ehdokkaan löytämisen lisäksi niiden keskeinen funktio on tarjota äänestäjille mahdollisuuksia prosessoida omia poliittisia mielipiteitään ja ehdokkaiden rajoittaminen tiettyihin vaalipiireihin vaikeuttaa tätä merkittävästi. Minua voisi kiinnostaa kovasti, että miten esimerkiksi Mikko Rauhalan ja minun poliittinen ajattelu yhtenisi, mutta irc-gallerian vaalikonetta lukuunottamatta juuri missään vaalikoneessa ei ole mahdollista valita nähtäväkseen usean vaalipiirin ehdokkaita. Vihreiden läsnäolo IRC-galleriassa on aika vakuuttava, vaikka Kokoomusnuoret johtavatkin jäsenmäärässä 443-177. Muut ehdokkaat eivät juuri ole kyenneet ottamaan tätä mediaa haltuun.

Myspacea hallitsee ehdokkaista ehkä vakuuttavimmin Anni Sinnemäki. Tanja Saarela, Matti Vanhanen ja Sauli Niinistö ja Urho Kaleva Kekkonen (ai joo oho, eihän se olekaan tässä skabassa enää mukana) ovat myös läsnä, mutta tekstit näyttäisivät olevan kopioitu wikipediasta eivätkä kampanjapäälliköt liene olleet näitä artikkeleja organisoimassa. Kekkosen kaverilistalla näyttäisivät olevan Idi Amin, Jeesus, Nixon, Fonzie ja Darth Vader, vaikuttavaa.