Ostin eilen Swiss Passin ja kävin heti Davosissa katsomassa WEFin ohessa yleisölle järjestettyjä avoimia tapahtumia. En nähnyt yhtään mielenosoitusta, mutta kylläkin hyvin runsaasti poliiseja ja Securitaksen edustajia (sinisissä bareteissa - securitaslaiset Suomessa ovat ihan ilman). Davos on kylläkin hassusti pitkin laaksoa levittäytynyt pikkukylä, joten ne varsinaiset tapahtumat olivat oikeastaan myös vähän kauempana. Olin kuuntelemassa kahta tapahtumaa: Climate Change Divide ja Virtual Worlds – Fiction or Reality? Tapahtumien järjestäjinä olivat Sveitsin reformoitu kirkko ja WEF. Katolisessa maassa reformoitu kirkko koetaan jotenkin liberaalin raikkaana tuulahduksena, mikä on tosi hassua verrattuna siihen, miten taantumuksellisena Suomessa luterilaistakin kirkkoa pidetään.
Climate Change Divide
Ilmastojutussa oli C. S. Kiang, ympäristötieteen professori Kiinasta, Luiz Fernando Furlan, korkean tason poliitikko Brasiliasta, UNEPIN pääjohtaja Achim Steiner, sekä sveitsiläinen riskianalyytikko Christian Mumenthaler.
Kun keskustelu alkoi henkilökohtaisella kysymyksellä Davosiin matkustamisen päästöjen kompensoinnista, alkoi luottamus moderaattoria kohtaan jo murentua. Noloimmat hetket saavutettiin, kun Brasilian edustaja ehkä neljännessä peräkkäisessä puheenvuorossaan kehui brasilialaista sokeriruokoetanolia ja koko keskustelusta muutenkin ehkä kolmasosa pyöri etanolin ympärillä.
Tämä koko vääntö (kaikki food- ja non-food-jutut ja kaikki) käytiin perusteellisesti jälleen kerran läpi siitä huolimatta, vaikka Kiang (Kiina) ilmaisi tosi vahvasti, ja yleisön aplodien saattelemana, sen, että miten turhauttavaa on, että kansainvälisessä politiikassa edustajat käyvät vaan taistelua omista sisäpoliittisista eduistaan. Hämmentävää, miten Brasilian edustaja ei tämän jälkeenkään tajunnut lopettaa etanolin markkinointipuhettaan ja kehui vielä Ruotsin etanolipolitiikkaa ja kehotti Sveitsiä ottamaan mallia. Todella, todella, todella alhaista ja vastenmielistä.
Lisäksi Kiangilta tuli ihan älyttömän terävä heitto siitä länsimaiden harjoittamasta kaksoismoralismista, että Kiinan sananvapausongelmista ei uskalleta huomauttaa, mutta kiinalaisten hiilivoimasta kylläkin niillitetään. Ja totta onkin, että sananvapausongelmiin puuttumiseen on korkeampi kynnys, koska ei yhtään tiedä, miten vahva tabu se on. En ole ainakaan koskaan itse puhunut asiasta kenenkään kiinalaisten kanssa, koska en vaan ole osannut.
UNEPin Steiner oli ihan sikahyvä, sekä saksaksi että englanniksi. Nosti esille maataloustukiaiset, kehitysmaiden keskenäiset eroavaisuudet (ei tule käsitellä yhtenä klimppinä), sekä saavutetut nopeat edistysaskeleet energiatehokkuuden parantamisessa ja hiukkaspäästöjen vähentämisessä kehittyvissä maissa. Kokonaisuudessaan silti Steinerkin jäi vähän abstraktiksi puhuessaan seuraavista sukupolvista ja tulevaisuuden teknologiasta ilman niitä konkreettisten seuraavien askeleiden kuvauksia. Herättää kyllä luottamusta, kun kv-organisaatioiden tyypit ovat teräviä, melkein voi unohtaa, miten aivottomia kaikki kansalliset delegaatit on.
Pointti, jota itse jäin kaipaamaan, ja jota olin liian arka & tyhmä tuomaan esille yleisökysymys-osiossa, olisi liittynyt kehityspolitiikan ja ilmastopolitiikan ristiriitaan. On niin älytöntä, miten kehityspolitiikkaa edelleen tehdään niin näkemyksettömästi, kelailematta mahdollisia kehityskulkuja ja muodostamatta mitään oikeita visioita tavoitteista. Kehityspolitiikka tarjoaa tällä hetkellä kehitysmaille vain sitä yhtä ja samaa reittiä, minkä kaikki teollisuusmaat ovat jo kulkeneet. Jälkiteollinen informaatioyhteiskunta on edelleenkin määrittymättä, mutta joka tapauksessa kehitysmaita tulisi viedä suoraan sitä kohti, tekemättä raskasta välilaskua modernismiin ja ympäristöongelmiin, kuten teollistuneet maat ovat tehneet.
(Raposin tästä myös Jaikuun, jossa pienimuotoista keskustelua biopolttoaineista.)
Tekstit
