Porkkanamafian vastaanotettavuus

Porkkanamafiasta on vaikea kirjoittaa joutumatta määrittelemään suhdettaan kuluttajaliikkeeseen ja markkinatalouteen. Idealististen tavoitteidensa vuoksi Porkkanamafia sijoittuu selkeästi ympäristöliikkeen ja kuluttajaliikkeen sisälle, mutta markkinatalouden mekanismeja hyödyntävällä toimintatavallaan se nostaa karvat pystyyn merkittävältä osalta traditionaalisia kulutusvaikuttamisen muotoja toteuttavilta toimijoilta.

Jukka Vuorio esimerkiksi kirjoittaa Eläinoikeusfoorumilla seuraavasti:

En epäile, etteikö se ois hyvä keino vaikuttaa ihmisiin, siis siten, että ne ihmiset saadaan kivalla tavalla vähän hymistelemään jonkin kivan yleisesti hyväksytyn asian puolesta yleisesti hyväksytyllä tavalla. Sellaiseenhan on helppo lähteä mukaan.

Mutta onko se hyvä keino saada ne ihmiset oikeasti välittämään jostain asiasta ja toimimaan sen puolesta? Vai onko se keino saadat ihmiset kerran kuussa ostoksille johonkin tiettyyn mestaan, ja sen jälkeen menemään himaan mukanaan harhaanjohtava tunne siitä, että "minä vaikutin"?

En mitenkään halua dissata tämän kirjoittajaa (ks. myös myöhempi pohdinta fifissä), mutta tässä lainauksessa näkyy hyvin se perinteisen kuluttajaliikkeen ominaisuus, mikä sulkee suuren ihmisjoukon sen ulkopuolelle: vaatimus sataprosenttisesta sitoutumisesta ja poikkeuksia sallimattomasta hyviselämäntavasta. On hurjaa huomata, miten paljon Porkkanamafiaan liittyvissä kahvipöytäkeskusteluissa tulee esille juuri tämä seikka: järjestöissä toimimattomat ihmiset ylistävät matalan kynnyksen osallistumismahdollisuutta ja järjestöissä toimivat taas voivat pahoin ajatuksesta, että ihmiset voivat tehdä jotakin sitoutumatta siihen koko sielullaan. Tavikset yäk!

Kaikilla alakulttuureillahan on taipumus tuottaa yhteistä koodistoa ja käyttäytymismalleja, mutta on hurjaa, että edes ne alakulttuurit, joilla on Tavoitteita, eivät jaksa olla tavoitteellisempia, vaan keskittävät kaiken tarmonsa oman sisäisen koheesionsa ylläpitämiseen.

Porkkanamafia la 14.3. Turussa ravintoloissa Kerttu ja Hugo sekä Pippurimylly. Näytän sen toivottavasti maailmalle Bambuserin yli, jos mun kyvyt riittävät!

Olympiaoksennus

Jälleen näinäkin päivinä olen ollut niin hämmentynyt siitä miten käsittämättömässä maailmassa elän. Suunnilleen ymmärrän, että vuonna 1936, kun maailmassa ei vielä oltu nähty atomipommia eikä keskitysleiriä eikä ainakana levitetty sitä internetitse kaikkien verkkokalvoille, voitiin antaa olympialaiset natseille, mutta en tajua, että miten ne nyt voivat olla Pekingissä, ja miten se on kaikille tosi okei. En tajua tätä urheilun ja politiikan erottamista: voiko muka ihan kenen tahansa kädestä syödä?

Olisi niin siistiä jos joku urheiluvälinevalmistaja olisi isosti vetäytynyt näistä kisoista. Joku lapsityövoimasotkuissa ryvettynyt ja maineenpuhdistusta himoava, esimerkiksi Nike (Niken kuvahan on olympiamitaleissakin). Tämä olisi toki vähän vaarallista markkinointia, mutta edellytykset olisivat juuri nyt aivan kosmisen hyvät, sillä Niken mainokset on jo peitetty viattomanpuhtaalla valkoisella Adidaksen sponsorisopimuksen suojelemiseksi. Ennen-jälkeen-kuva pekingiläiselta metroasemalta varastettu The 700 levelilta.



On tietenkin hyvä, että on olemassa urheilua, koska ilman sitä olisi vaikea keksiä turvallisia sijaistoimintoja (lainsäädäntökin harmillisesti rajoittaa esim. palkkatyön teettämistä) aggressiolle ja muulle häiriökäyttäytymiselle, joka muutoin voisi suuntautua väkivallantekojen ja aseellisten konfliktien harrastamiseen. Myöskään urheilun eksistentiaaliongelmia ehkäisevää vaikutusta joutilaassa luokassa ei tule väheksyä.

Koen kevyttä syyllisyyttä siitä, että en ole kiinnostunut yhteiskunnallisesti näin arvokkaasta asiasta ja toivon myös että sirkushuveihin osallistumattomuuteni ei lietso yhteiskunnallista epävakautta; se ei ollenkaan ole tarkoitukseni.

hajanaista maailmasälää

• Club of Romen päämaja sitten tosiaan muutti Zürichiin, tai siis Wintherthuriin, mutta aivan Zürichin kylkeen.
  
  
• Jos Obama häviää McCainille, niin sillä voisi olla chansseja Bundeskanzleriksi. Berliini taisi olla aika villi tänään. No, liiallinen suosio Euroopassa ei kyllä ainakaan edistä Obaman mahdollisuuksia vaaleissa, eurooppamyönteiset hahmot nyt tuskin McCainia muutenkaan äänestäisivät.
  
  
• Hesarin tämänpäiväinen artikkeli kiinalaisten toiminnasta Afrikassa on luultavasti erittäin huomionarvoinen. Kehityksen suunta on kääntymässä rajusti; kehitysmaiden välinen markkinavetoinen kehitys tulee luultavasti lyömään teollisuusmaiden antaman kehitysavun nopeasti ja pian. Paitsi että miljardi kiinalaista onnistuvat nostamaan omaa keskimääräistä elintasoaan huikeaa vauhtia, ulottuvat kerrannaisvaikutuksetkin kauas.
  
  
• Zimbabwessa on maanantaina otettu käyttöön 100 miljardin dollarin setelit. Myös rahojen painamiseen tarvittava paperi on tiukilla, eivätkä ihmiset voi osata niin suuria numeroita, kuin mitä tavarat kaupoissa maksavat.
  
  
• On semisti kiinnostavaa, miten kansallisvaltioilla on taipumus valita tv-sarjaformaatissa (BBC: The Greatest Briton ever, YLE: Suurin suomalainen) suurimmiksi kansalaisikseen vahvimmat johtajansa. Nyt jännitetään, että voittaako Stalin Venäjällä, kuten formaatti edellyttäisi.
  
  
• Tositosi tyhmää että Tiedemies ei enää bloggaa.
  
  
• Toivottavasti Sampo Pankkia tässä vaiheessa lohduttaa kuulla että kuulemma suurin osa muistakin pankeista on epäturvallisia.