ihmisenkokoisuus

Helsingin Sanomat: Kiinassa vieraileva pääministeri Matti Vanhanen (kesk) kehui asumisen puutarhakaupunkimallia luennossaan Pekingin Tsinghuan yliopistossa. Vanhanen sanoi suosivansa hajautettua kehitystä aluesuunnittelussa ja ihmiskokoisia aluerakenteita, joissa mahdollisimman moni voi päivittäin liikkua pyörällä ja kävellen.

Toivottavasti tälle tajutaan edes nauraa. Matille ei tietenkään pitkänä miehenä ole ongelma päivittäin pyöräillä ja kävellä Nurmijärveltä eduskuntaan, valtioneuvostoon tai Helsinki-Vantaan lentoasemalle, mutta tavallisille nurmijärveläisille päivittäinen asiointi kävellen tai pyöräilen lienee kuitenkin hieman vaivalloista.

Onneksi tehottomuus työllistää ja tyhmyyskin tuo poliittista valtaa. Aika ovelasti valittu tuo tyhmien äänestäjien kohderyhmä, pisteet Matille.

Vanhasen Kiinassa pitämä puhe Valtioneuvoston sivuilla

holhous

Suomen anniskelulainsäädännön ja siihen liittyvät voisi tuotteistaa turisteille elämysmatkaksi. Anniskelusäännökset voisi käännättää pikaisesti ainakin japaniksi, koreaksi ja englanniksi. Sosiaali- ja terveydenhuollon tuotevalvontakeskuksen (nykyisellään osa Valviraa, Sosiaali- ja terveysalan lupa ja valvontavirastoa) julkaisu Alkoholiasiat ravintolassa taitaa kertoa kansanluonteesta enemmän kuin Saarijärven Paavo ja Täällä pohjantähden alla yhteensä.

Tässä maassa on kiellettyä mm.

• Asettaa juomahinnastoa näkyviin niin, että se on luettavissa ikkunan läpi, mikäli listalla on myös väkevää alkoholia (yli 22 tilavuusprosenttia).
  
• Baarissa paikan päällä sekoitettua juomasekoitusta ei saa mainostaa, mutta valmiiksi pullotettuja juomasekoituksia saa.
  
• Alkoholiannokset on mitattava valtion hyväksymissä mitta-astioissa. Ainoana poikkeuksena on sallittu pöytäseurueelle tilatun viinipullon annostelu laseihin silmämääräisesti.
  
• Anniskelupaikka on vastuussa päihtyneiden asiakkaidensa hyvinvoinnista näiden poistuttua anniskelutiloista. Mikäli päihtynyt asiakas kävelee auton alle suoraan ravintolan ovesta poistuttuaan, voidaan ravintolaa syyttää heitteillepanosta.
  
• Ravintolan omistaja ei voi tarjota kanta-asiakkailleen esimerkiksi vuosittain omana syntymäpäivänään juomia, sillä ilmaistarjoilun on tapahduttava yllätyksellisesti vieraanvaraisuuseleenä. Siitä on kiellettyä mainita etukäteen esimerkiksi tekstiviestillä.
  
• Henkilökunnan asusteissa voi olla väkevien alkoholijuomien tunnuksia ja nimiä, mutta ravintola on vastuussa siitä, että näitä työasuja ei kulkeudu ravintolan ulkopuolelle.
  
• Mikäli yhden yrityksen omistuksessa on useampi kuin yksi anniskeluravintola, on kiellettyä tehdä siirtoja toisen ravintolan varastoista toiseen. Molempien ravintoloiden on tehtävä tilauksensa erikseen ja raportoitava myyntinsä erikseen neljännesvuosittain lääninhallitukselle.
  
• Pitopalveluyritykset eivät voi hankkia asiakkaalle alkoholijuomia, mutta mikäli asiakas itse hankkii juomat, on pitopalveluyrityksen sallittua tarjoilla niitä.
  
• Ruoanvalmistuksessa käytettävälle alkoholille on haettava erillinen lupa, jossa on esitettävä selvitys vuotuisista käyttömääristä sekä ruokaresepteistä, joissa alkoholia käytetään. Lupamaksun suuruus on 220 euroa ja sen lisäksi peritään vuotuinen valvontamaksu, jonka pienin määrä on 95 euroa.

Tämä on varmaan myös nähty järkeväksi tavaksi käyttää julkishallinnon resursseja ja luoda työpaikkoja.

Porkkanamafian vastaanotettavuus

Porkkanamafiasta on vaikea kirjoittaa joutumatta määrittelemään suhdettaan kuluttajaliikkeeseen ja markkinatalouteen. Idealististen tavoitteidensa vuoksi Porkkanamafia sijoittuu selkeästi ympäristöliikkeen ja kuluttajaliikkeen sisälle, mutta markkinatalouden mekanismeja hyödyntävällä toimintatavallaan se nostaa karvat pystyyn merkittävältä osalta traditionaalisia kulutusvaikuttamisen muotoja toteuttavilta toimijoilta.

Jukka Vuorio esimerkiksi kirjoittaa Eläinoikeusfoorumilla seuraavasti:

En epäile, etteikö se ois hyvä keino vaikuttaa ihmisiin, siis siten, että ne ihmiset saadaan kivalla tavalla vähän hymistelemään jonkin kivan yleisesti hyväksytyn asian puolesta yleisesti hyväksytyllä tavalla. Sellaiseenhan on helppo lähteä mukaan.

Mutta onko se hyvä keino saada ne ihmiset oikeasti välittämään jostain asiasta ja toimimaan sen puolesta? Vai onko se keino saadat ihmiset kerran kuussa ostoksille johonkin tiettyyn mestaan, ja sen jälkeen menemään himaan mukanaan harhaanjohtava tunne siitä, että "minä vaikutin"?

En mitenkään halua dissata tämän kirjoittajaa (ks. myös myöhempi pohdinta fifissä), mutta tässä lainauksessa näkyy hyvin se perinteisen kuluttajaliikkeen ominaisuus, mikä sulkee suuren ihmisjoukon sen ulkopuolelle: vaatimus sataprosenttisesta sitoutumisesta ja poikkeuksia sallimattomasta hyviselämäntavasta. On hurjaa huomata, miten paljon Porkkanamafiaan liittyvissä kahvipöytäkeskusteluissa tulee esille juuri tämä seikka: järjestöissä toimimattomat ihmiset ylistävät matalan kynnyksen osallistumismahdollisuutta ja järjestöissä toimivat taas voivat pahoin ajatuksesta, että ihmiset voivat tehdä jotakin sitoutumatta siihen koko sielullaan. Tavikset yäk!

Kaikilla alakulttuureillahan on taipumus tuottaa yhteistä koodistoa ja käyttäytymismalleja, mutta on hurjaa, että edes ne alakulttuurit, joilla on Tavoitteita, eivät jaksa olla tavoitteellisempia, vaan keskittävät kaiken tarmonsa oman sisäisen koheesionsa ylläpitämiseen.

Porkkanamafia la 14.3. Turussa ravintoloissa Kerttu ja Hugo sekä Pippurimylly. Näytän sen toivottavasti maailmalle Bambuserin yli, jos mun kyvyt riittävät!

Biofermen terveysväittämämarkkinointi

TS kertoi tänään, että Bioferme käyttää 7% liikevaihdostaan kliinisiin tutkimuksiin, joita tarvitaan markkinoinnissa käytettävien terveysväittämien tueksi.

Hurjaa, että kuluttajat kaipaavat tuollaisia terveysväittämiä päätöksentekonsa taustalle. Miksei Bioferme voisi laskea esim. jotain hiilidioksidi- ja vesitasetta tuotteilleen ja verrata niitä saman tuoteryhmän eläinperäisiin vastaaviin? Luulisi sellaisella olevan markkinoinnillista arvoa, ja todennäköisesti sellainen olisi kustannustehokkaampaa kuin kliiniset terveysväittämätutkimukset.

Terveys on kuitenkin niin subjektiivinen kokemus - terveysväittämäsäätelyä löysäämällä voitaisiin helposti tuottaa placebovaikutuksien kautta halpaa hyvinvointia, näin taantuma-aikoina.

pop-ikoniudesta

Olen henkilö, joka ei halua nähdä Madonnaa Suomessa (älä Madonna tuu surulliseksi jos luet tätä, voit silti mielellään vaikka tulla mun kaa Kirjakahvilaan kahville joskus, vaikka en olekaan kiinnostunut raahautumaan sun konserttiin).

Tähän liittyen, en tajua käsitettä pop-ikoni. Onko taustalla ajatus jonkun jumalallisen esittämisestä? Tai ylipäätään jonkun kulttuurisen merkitystihentymän esittämisestä? Ikoni kai viittaa aina johonkin representaatioon, niin että kuva itse on merkityksetön ja vain viittauksen kohteella on merkitystä.

Pitääkö pop-ikonien tietoisesti esittää jotain kulttuurista suurta tarinaa, vai muodostuvatko ne vain sellaisiksi? Hyvin suosittuja kulttuurisia tarinoita on esim. "ryysyistä rikkauksiin" ja "nuori ja vihainen" ja "kukaan ei ymmärrä minua ja instrumenttini on ainoa keinoni vuorovaikutukseen maailman kanssa". Lisäksi, nyt kun pop-ikonius itsessään on latautunut suurilla määrällä kaikkea kulttuurista merkitystä, niin olemme saaneet paljon kehäviittauksia: pop-ikoneja, jotka esittävät pop-ikoneja.

Suosittelen myös ortodokseille pikaisesti sellaisten ikonien käyttöönottamista, jotka esittävät ikoneja. Esimerkiksi kehyksiä, joiden sisällä on kehyksiä, joiden sisällä on kehyksiä, joiden sisällä on kehyksiä, joiden sisällä on jälleen kehyksiä.

Taidan ottaa pop-ikonin omassa uuskielessäni kiellettyjen sanojen listalle. Tähän mennessä listalla eivät vielä olekaan kuin "luonnollisuus", "luonnollinen" sekä "tavallinen" (lähinnä kontekstissa "tavallinen maito").

Vain Suomessa!

Vain Suomessa: IL: Kirsti Paakkasen iltapuku vain 2800 euroa. Voiko missään muualla sosiaalisen statuksen osoittaminen olla niin vaarallista, että sitä on seliteltävä näin. Onneksi kävi hyvin, ja puku olikin ostettu alennusmyynnistä, eikä mitään pöyristyttävää kenenkään yläpuolelle asettumista ollut päässyt tapahtumaan.

Lutz Heilmannin imagonpuhdistussekoilut de-wikissä

Internet on taas opettanut luonnettaan vähän kantapään kautta. Imagostaan huolestunut saksalainen valtiopäivämies Lutz Heilmann ei onnistunut – tai vaihtoehtoisesti ei Dirk Niebelin huonojen siivouskokemusten vuoksi uskaltanut – siivota Wikipediasta pois epäedullisia mainintoja hänen Stasi-menneisyydestään ja kehnosta opiskelumenestyksestään.

Vaikka Yhdysvalloissa sijaitsevaan palvelimeen eivät voi saksalaiset tuomioistuimet vaikuttaa, niin reippaana juristina Lutz kuitenkin innostui hakemaan tuomioistuimelta päätöksen, jolla estetään Wikimedia Deutschlandin hallussaolevan domainin wikipedia.de linkittäminen Wikimedia Foundationin Yhdysvalloissa sijaitseville palvelimille. Tällöin herjaaville sivuille pääsee ainoastaan suoran urlin de.wikipedia.org kautta.



Wikipedia.de:n etusivulla teksti:

Mit einstweiliger Verfügung des Landgerichts Lübeck vom 13. November 2008, erwirkt durch Lutz Heilmann, MdB (Die Linke), wird es dem Wikimedia Deutschland e.V. untersagt, "die Internetadresse wikipedia.de auf die Internetadresse de.wikipedia.org weiterzuleiten", solange "unter der Internet-Adresse de.wikipedia.org" bestimmte Äußerungen über Lutz Heilmann vorgehalten werden. Bis auf Weiteres muss das Angebot auf wikipedia.de in seiner bisherigen Form daher eingestellt werden. Der Wikimedia Deutschland e.V. hat gegen den Beschluss Widerspruch eingelegt.

[16. November]: Herr Heilmann hat erklärt, er würde die einstweilige Verfügung zurückziehen. Sobald die Verfügung aufgehoben ist, werden wir unser Suchangebot wiederherstellen.

Der Wikimedia Deutschland e.V. ist nicht Anbieter der unter de.wikipedia.org zugänglich gemachten "Wikipedia" und hat auch keinen Einfluss auf die in der Online-Enzyklopädie abrufbaren Inhalte. Der Wikimedia Deutschland e.V. ist vielmehr ein gemeinnütziger Verein zur Förderung Freien Wissens, der lediglich über die Anwendung der Wikipedia aufklärt. Betreiber der Enzyklopädie ist die in der Anbieterkennzeichnung der Enzyklopädie genannte Wikimedia Foundation, eine in Florida, Vereinigte Staaten, inkorporierte Stiftung mit Sitz in San Francisco.

Für die überwältigende Unterstützung durch E-Mails, Anrufe, Blogeinträge und Spenden möchten wir uns vielmals bedanken. Wenn Sie uns weiterhin unterstützen wollen, können Sie uns eine Spende zukommen lassen. Weitere Informationen finden Sie unter http://spenden.wikimedia.de/. Vielen Dank für Ihre Hilfe!

Wir danken der Kanzlei JBB Rechtsanwälte für die schnelle und kompetente Hilfe.

No, asiaankuuluvasti Lutzille annettiin asiasta palautetta ja nyt häntä kaduttaa. Kotisivuillaan hän julistaa, että Wikimedia Deutschland voi välittömästi alkaa julkaista vapaata ja epäkaupallista tietosanakirja Wikipediaa domaininsa wikipedia.de kautta.



Keine weiteren juristischen Schritte gegen Wikipedia

Zur Beendigung der juristischen Auseinandersetzung mit dem Wikimedia e.V. erklärt Lutz Heilmann:

Nachdem die falschen, ehrabschneidenden und deshalb mein Persönlichkeitsrecht verletzenden Inhalte weitgehend aus dem entsprechenden Artikel entfernt wurden, habe ich gegenüber dem Wikimedia e.V. erklärt, dass ich keine weiteren juristischen Schritte unternehmen werde und die Weiterleitung auf die Wikipedia-Inhalte unter http://de.wikipedia.org wieder geschaltet werden kann. Wikimedia e.V. kann also ab sofort die Inhalte der freien, nicht kommerziellen Internet-Enzyklopädie Wikipedia wieder über die URL www.wikipedia.de zugänglich machen. Ich bedaure außerordentlich, dass durch die von mir beantragte Einstweilige Verfügung des Landgerichts Lübeck die deutschen Wikipedia-Userinnen und -User in den letzten 24 Stunden keinen direkten Zugriff mehr auf die Wikipedia-Inhalte hatten. Mir ging es dabei keineswegs um Zensur, sondern schlicht um eine wahre Tatsachen-Darstellung. Der juristische Weg hat sich dafür insoweit als problematisch erwiesen, als durch die Struktur von Wikipedia die anderen Userinnen und User in Mitleidenschaft gezogen werden. Das war nicht meine Absicht. Gemeinsam mit Wikimedia e.V. werde ich nach anderen Wegen suchen, um den offenen und freien Charakter von Wikipedia so weiter auszugestalten, dass Persönlichkeitsrechte gewahrt bleiben.

Sydäntä lämmittää kuulla, miten minkäänlainen sensuuri ei ollut hänen motiivinaan ja miten hän jatkossa aikoo etsiä keinoja, joilla Wikipedian avointa ja vapaata luonnetta voisi kehittää niin, että henkilösuojaa ei loukattaisi.


Lutz Heilmann vs. The Internet
Originally uploaded by jvansanten


Tyypistä tuli myös kerralla suurempi legenda kuin Kola-Ollista. Pitää tehdä melkoisia urotekoja, jotta ne tuottaisivat enemmän ja ristiinlinkitetympiä hakutuloksia kuin tämä kolossaalinen moka, jota Lutz-parka tuskin koskaan tulee unohtamaan. Tavoitteena lienee ollut piilotella Stasi-menneisyyttä, mutta lopputuloksena hänet tunnetaan jatkossa ainoastaan Stasi-menneisyytensä sekä innokkaan sensurointihalunsa kautta. Hauskaa on kuitenkin, että tapaus generoi Wikimedialle suurehkon määrän lahjoitustuloja, päivälahjoitukset hypähtivät n. 16 000 euroon normaalista n. 3000 euron tasosta.

Lisätietoja & lähteitä

• Der Spiegel: Linke-Eklat beschert Wikimedia Spendenboom 16.11.
  
• Keskustelua aiheesta Spiegelissä
  
• Focus Online: Einstiegsseite wegen Klage blockiert 15.11.2008
  
• Lutz Heilmann en-wikissä
  
• Lutz Heilmann de-wikissä (keskustelusivu, muokkaushistoria)
  
• Slashdot: Politician Forces German Wikipedia Off the Net 15.11.2008
  

urbaani elävyys, kannustimet ja ohjaussignaalit

Kaupunkikeskustojen ei kannata kilpailla pelloille ja metsiin rakennettujen kauppakeskusten kanssa samoilla keinoilla samoista asiakkaista, sillä ne joka tapauksessa häviävät käytettävyydessä kuusi-nolla. Suosittelen jälleen perehtymään Turo-Kimmo Lehtosen ja Pasi Mäenpään tutkimuksiin Itäkeskuksessa (tämä Ylkkärin artikkeli on suppea johdatus aiheeseen, Narkissos Kaupungissa on sitten laajempi). Kauppakeskukset jäljittelevät kaupunkia paremmin kuin mihin kaupungit itse pystyvät, jolloin kaupunkien ainoaksi kilpailuvaltiksi jää aitous, eikä siksi kaupunkimaisuuden tarpeettomaan heikentämiseen ole yhtään varaa.

Redusoin tämän asetelman nyt alueiden väliseksi kilpailuksi maksavista asiakkaista, ts. kilpailuksi kaupunkikeskustojen ja kauppakeskusten/hypermarketryppäiden välillä. Pidän sitä perusteltuna, sillä alueiden elävyys on suoraan verrannollinen maksavien asiakkaiden määrään sekä myynnin volyymiin. Arvostan keskustoissa tapahtuvaa ei-kaupallista toimintaa – jopa siinä määrin, että pidän sitä selkeästi edellytyksenä kaupunkien olemassaolon oikeutukselle – mutta en näe vaan mahdollisena, että mitään eläviä alueita rakennettaisiin pelkästään julkisen rahoituksen varaan. Siksi pidän ensisijaisen tärkeänä pohtia menetelmiä, joilla alueiden yritystoimintaa voidaan kehittää.

Minulla on vahva näkemys siitä, että alueiden elävyyttä ei edistä hajauttaminen tai estellisyyden lisääminen. Kuitenkin, koska autoliikenteen kaikenlainen lisääntyminen mitä suurimmassa määrin edistää juuri näitä epätoivottuja kehityskulkuja, näen loogisena väistämättömyytenä vähentää autoliikennettä. Toriparkkia ei pidä rakentaa, autoliikennettä lisätä ja kaupunkia rikkoa niiden ihmisten vuoksi, jotka vahvojen taloudellisten kannustimien vuoksi ovat asettautuneet asumaan niin mahdottomien yhteyksien päähän, etteivät pääse kaupunkiin kuin kulkuvälineillä, joiden läsnäolo on myrkkyä kaupunkikuvalle ja elävyydelle. Tiedän, että näillä ihmisillä on paljon ostovoimaa, jonka kanavoiminen kaupunkikeskustaaan houkuttaisi, mutta kysymys ei ole vain parametrien (tässä pysäköintipaikkojen määrä) muuttamisesta jollain tietyllä ajan hetkellä, vaan myös sellaisten ohjaussignaalien valitsemisesta, joilla on merkittäviä kerrannaisvaikutuksia.

Ostovoimaisten asiakkaiden keskustaan pääsemisen vaikeuttaminen on vaarallista, mutta vielä vaarallisempaa olisi pirstoa kaupunki epäpaikoiksi, joissa kukaan ei viihdy. Mikäli Turkuun tulee toriparkki, edistää se valtavasti kehitystä, jossa keskusta kuihtuu ja työpaikat karkaavat muualle. On hämmentävää tajuta, että edelleen löytyy ihmisiä, jotka kuvittelevat toriparkin jollain tavoin elävöittävän keskustaa, eivätkä tajua sitä verorahojen määrää, mikä kuluu tehottoman ja hajanaisen infrastruktuurin ylläpitoon.

vaalimenestysanalyysit uh

En ehkä kestä kaikkia vaalimenestysanalyyseja. Onko joku, jolle ei ole selvää, että:

1. Kova työ ei ratkaise vaalimenestystä, jos viestit ovat aivan väärät.
   
2. Eri viestit vetoavat eri konteksteissa eri tavoilla: puolueiden perusviestit nyt vaan uppoavat eri tavoilla erilaisina maailmanaikoina.
   
3. Tappio ei ole voitto ja on vähän feikkiä tuuletella silloin kun ei ole syytä.

Olen todella tyytyväinen kaksikko Soininvaaran (vaaliohjelman julkaisu vaalipäivän aamuna klo 9) ja Vapaavuoren valtaisasta vaalimenestyksestä, henkilökohtaisesti aion laskea tämän vahvaksi Ideaparkien vastaiseksi kannanotoksi.

Washingtoniin fiksupyörät

Washingtoniin tulee fiksupyöriä vähän vastaaavasti kun Pariisissa on vapauspyöriä. Konsepti on tosin hieman erilainen ja sitouttavampi perustuessaan jäsenyyksiin, eikä tuntivuokriin kuten Pariisissa. Toivon konseptille menestystä, tällaisesta urbanisoimiskehityksestä pidän.

Kuva afagen@Flickr.

Olympiaoksennus

Jälleen näinäkin päivinä olen ollut niin hämmentynyt siitä miten käsittämättömässä maailmassa elän. Suunnilleen ymmärrän, että vuonna 1936, kun maailmassa ei vielä oltu nähty atomipommia eikä keskitysleiriä eikä ainakana levitetty sitä internetitse kaikkien verkkokalvoille, voitiin antaa olympialaiset natseille, mutta en tajua, että miten ne nyt voivat olla Pekingissä, ja miten se on kaikille tosi okei. En tajua tätä urheilun ja politiikan erottamista: voiko muka ihan kenen tahansa kädestä syödä?

Olisi niin siistiä jos joku urheiluvälinevalmistaja olisi isosti vetäytynyt näistä kisoista. Joku lapsityövoimasotkuissa ryvettynyt ja maineenpuhdistusta himoava, esimerkiksi Nike (Niken kuvahan on olympiamitaleissakin). Tämä olisi toki vähän vaarallista markkinointia, mutta edellytykset olisivat juuri nyt aivan kosmisen hyvät, sillä Niken mainokset on jo peitetty viattomanpuhtaalla valkoisella Adidaksen sponsorisopimuksen suojelemiseksi. Ennen-jälkeen-kuva pekingiläiselta metroasemalta varastettu The 700 levelilta.



On tietenkin hyvä, että on olemassa urheilua, koska ilman sitä olisi vaikea keksiä turvallisia sijaistoimintoja (lainsäädäntökin harmillisesti rajoittaa esim. palkkatyön teettämistä) aggressiolle ja muulle häiriökäyttäytymiselle, joka muutoin voisi suuntautua väkivallantekojen ja aseellisten konfliktien harrastamiseen. Myöskään urheilun eksistentiaaliongelmia ehkäisevää vaikutusta joutilaassa luokassa ei tule väheksyä.

Koen kevyttä syyllisyyttä siitä, että en ole kiinnostunut yhteiskunnallisesti näin arvokkaasta asiasta ja toivon myös että sirkushuveihin osallistumattomuuteni ei lietso yhteiskunnallista epävakautta; se ei ollenkaan ole tarkoitukseni.

Kouluopetuksen merkityksen liioittelemisesta

Hesari uutisoi tutkimuksesta, jonka mukaan lukiolaisten ymmärrys politiikasta on parempi kuin ammattikoululaisten. Artikkelissa puhutaan moneen otteeseen yhteiskuntaopetuksesta kouluissa, ikään kun sillä olisi ratkaiseva rooli ymmärryksen muodostumisen kannalta. Olen vakuuttunut siitä, että samanlaiset tulokset saataisiin, vaikka sama testi olisi tehty samalle ryhmälle yhdeksännellä luokalla ennen jatko-opintovalintojen tekemistä, ennen kuin toinen ryhmä olisi sekuntiakaan päässyt nauttimaan sitä lukion erinomaista yhteiskuntatiedon opetusta. Kiinnostus ja edellytykset tarkastella yhteiskunnallisia ja sosiaalisia rakenteita analyyttisesti muodostuu kuitenkin kai huomattavasti varhaisemmassa vaiheessa ja se korreloi luultavasti vahvasti lukioonmenohalujenkanssa.

Tarkoitukseni ei ole osoittaa epäluottamusta lukio-opetusta kohtaan, mutta sen rooli yhteiskunnallisen kiinnostuksen muodostumisessa ei vaan voi olla niin ratkaiseva kuin mitä tässä taas halutaan väittää. On kai myös yleisesti hyväksytty fakta, että eliittilukioiden opetuksen laadulla ei juurikaan ole merkitystä hyvien yo-kirjoitustulosten saavuttamisessa, vaan ratkaisevampi on eliittilukiomaineen houkuttelema laadukkaampi oppilasaines, tässä mekanismi on samankaltainen. Myös eliittilukiossa muodostuvien sosiaalisten verkostojen laadulla lienee merkityksensä.

No, oppilasaines ja lukio-opetus ihansamamulle, oikeasti haluan kirjoittaa tuota seuraavaa olympiapostausta, vaikka tietenkin taas häpeän pateettisuuttani.

hajanaista maailmasälää

• Club of Romen päämaja sitten tosiaan muutti Zürichiin, tai siis Wintherthuriin, mutta aivan Zürichin kylkeen.
  
  
• Jos Obama häviää McCainille, niin sillä voisi olla chansseja Bundeskanzleriksi. Berliini taisi olla aika villi tänään. No, liiallinen suosio Euroopassa ei kyllä ainakaan edistä Obaman mahdollisuuksia vaaleissa, eurooppamyönteiset hahmot nyt tuskin McCainia muutenkaan äänestäisivät.
  
  
• Hesarin tämänpäiväinen artikkeli kiinalaisten toiminnasta Afrikassa on luultavasti erittäin huomionarvoinen. Kehityksen suunta on kääntymässä rajusti; kehitysmaiden välinen markkinavetoinen kehitys tulee luultavasti lyömään teollisuusmaiden antaman kehitysavun nopeasti ja pian. Paitsi että miljardi kiinalaista onnistuvat nostamaan omaa keskimääräistä elintasoaan huikeaa vauhtia, ulottuvat kerrannaisvaikutuksetkin kauas.
  
  
• Zimbabwessa on maanantaina otettu käyttöön 100 miljardin dollarin setelit. Myös rahojen painamiseen tarvittava paperi on tiukilla, eivätkä ihmiset voi osata niin suuria numeroita, kuin mitä tavarat kaupoissa maksavat.
  
  
• On semisti kiinnostavaa, miten kansallisvaltioilla on taipumus valita tv-sarjaformaatissa (BBC: The Greatest Briton ever, YLE: Suurin suomalainen) suurimmiksi kansalaisikseen vahvimmat johtajansa. Nyt jännitetään, että voittaako Stalin Venäjällä, kuten formaatti edellyttäisi.
  
  
• Tositosi tyhmää että Tiedemies ei enää bloggaa.
  
  
• Toivottavasti Sampo Pankkia tässä vaiheessa lohduttaa kuulla että kuulemma suurin osa muistakin pankeista on epäturvallisia.
  
  

Tyhmäilyininä

En ole ollut kovin innokas kirjoittelija; henkilökohtaiset huonouden, epäpätevyyden ja toivottomuuden tunteet syövät motivaatiota itseilmaisulta. Ymmärrän maaseudun yksinäisyydessä ja merkityksettömyydessä asuvia yhä huonommin, kun itse kaipaisin vaan kaupunkiin, sosiaalisiin yhteisöihin, merkityksellisyyteen ja mahdollisuuksiin. Parisuhdekriisi on kestänyt yhtä kauan kuin parisuhde, ei kai liene mahdollista valita yhtä ilman toista.

Vää, on epäreilua, että on ihmisiä, jotka saavat elää sosiaalisesti homogeenisissä ympäristöissä, joissa käyttäytymismallit ja tavat hahmottaa maailmaa ovat yhteneväiset. Koen epäoikeutetusti tulevani luokitelluksi friikiksi, itsekkääksi ja elitistiksi. Yritän muistaa, että minulla on oikeus sekä yksilölliseen ajatteluun, yksilöllisiin valintoihin että oppimiini käyttäytymismalleihin, vaikka ne olisivatkin arkipäivän sosiaalisissa ympyröissäni heikosti edustettyina.

Kun sekä työni (luojan kiitos määräaikainen), opiskeluni (öh periaatteessa määräaikainen) että parisuhteeni (ei käsittääkseni määräaikainen) sitovat minut epätyydyttäviin sosiaalisiin ympäristöihin, tulen kohtuuttoman nälkäiseksi kaikille vertaisuuden ja normaaliuden kokemuksille. Uh, tapaisinpa edes viikottain jotakin ihmistä, joka lukisi kirjoja, tai joka olisi kiinnostunut erosta korrelaation ja kausaliteetin välillä ja ei esimerkiksi täten pitäisi euroon siirtymistä merkittävänä syynä kuluttajahintojen nousemiselle.

Pidän ihmisistä, joiden kanssa päivittäin/viikottain olen tekemisissä, mutta en jatkuvasti haluaisi kokea niin suurta toiseutta. Olen tietoisesti jäljittelemällä opetellut keskustelemaan työtovereideni kanssa esimerkiksi säästä, kuluttamisesta, asumisesta, parisuhteista ja mediasta. Pitää muistaa puhua yksityiskohdista merkityksellisinä ja selostaa tapahtumien kulkua ikään kuin ne olisivat ainutlaatuisia, aktiivisesti unohtaen, että ne toteuttavat jotakin yleisesti tunnettua mallia.

Esimerkiksi unirytmistä - nukkumisesta ja nukkumattomuudesta - kannattaa kertoa joka päivä erikseen yksityiskohtaisesti sänkyynmenokellonaikoineen, vaikka tarinassa on muuttujia vain vähän. Myös parisuhteiden sisällä tehdyistä kompromisseista ja joustoista kannattaa kertoa; millä prosessilla milloinkin on päästy siihen, että ollaankin valittu kahdesta kannatetusta päivällis- tai automallivaihtoehdoista jompikumpi. Myös thaimaanmatkat ovat jännittäviä, niitähän ei kukaan muu ole koskaan maailmassa ennen tehnyt ja rannallalojuminen, torillahuijaaminen sekä autonvuokraaminen ovat kaikki ainutkertaisia. Joskus voi tuoda oman panoksensa keskusteluun, jos vaikka joku sukulainen on myös huonouninen tai jos joku koulukaveri on vaikka myös käynyt thaimaassa, eikä sitä oltu ollenkaan huijattu torilla.

No, itsepä elämäni olen tehnyt ja antanut huonoudentunteideni pitää itseni erillään niistä sosiaalisista ympäristöistä, joissa oikeasti haluaisin olla. Haluaisin hyviä vertaisuuden ja kelpaavuuden kokemuksia, mutta en uskalla viedä itseäni tilanteisiin, joissa näitä muodostuisi.

Luultavasti tosi ihana viikonloppu edessä, toivottavasti vaan jaksan kestää itseäni ja unohtaa kaiken tän tyhmäilyn ihan heti nyt.

Kesäteatterit

Juhannus calling
Originally uploaded by happeningfish

Kesä on kesäteatteriaikaa. Teatterin tiedotuskeskuksen kesäteatterisivu ei ole ehkä maailman käytettävin, mutta inspiroidu ja etsi sieltä toki oma suosikkiesityksesi. Tänä kesänä on tarjolla jälleen sekä suomalaisia klassikoita (esim. Niskavuorta, Tulipunaista kukkaa), lastenklassikkoja (Ronjaa, Peppiä, Pinokkiota) että musikaaleja ja farsseja. Hämmästyttävän monella paikkakunnalla on myös katettu katsomo (Samppalinna, Kirjurinluoto, Pyynikki, Nakkila).

Itse suunnittelen meneväni katsomaan tänä kesänä ainakin Notre Damen Kellonsoittajaa Raseborgs Sommarteateriin, Niskavuorta Nakkilan kesäteatteriin ja mahdollisesti myös Niskavuoren nuorta emäntää Sarkia-näyttämölle Kiikkaan.

Jatkossa kotimaista nettipokeria

Vihdoin keskustellaan arpajaislain muuttamisesta siten, että Raha-automaattiyhdistys voi järjestää nettipokeria. Holhousyhteiskuntaa suunnitellessa ei taaskaan osattu huomioida, miten helppoa ulkomaisilla palvelimilla on tehdä kaikkea sitä, mikä kotimaassa on kielletty. Hyvä monopoli muuten mutta kun se ei oikein ole monopoli.

Turvavaljaat ja objektin sijamuodot

Tänään työsuojelukoulutuksessa:

TURVAVALJAAT käytettävä aina kun on putoamisen mahdollisuus.

Kykenin hädin tuskin olemaan tirskumatta ohjeelle, jonka voi helposti tulkita tarkoittavan kehoitusta hypätä silloin kun hypätä voi.

King-Kong-tyttöjen gendermanagementvalinnat

En olisi osannut arvata tätä ennalta, mutta sattumalta käteen osunut Virginie Despentesin (Pane Mua ja Kauniita asioita, ovatpa nekin aiemmin osuneet käteen) King-Kong-tyttö osasi verbalisoida monta sellaista asiaa, mitä en itse tähän mennessä ole osannut. Samaistuin kirjailijaan rajusti, vaikka muutoin vierastankin hänen ilmaisuaan ja kuvastoaan (ja teostensa ankeita-kankeita suomennoksia).

Olennaisin pointti on, että naiseus on nippu käyttäytymismalleja ja symboleita, eikä niistä voi valita yhtä valitsematta samalla myös kaikkia muita. Despentesin tavoin pidän naiseuden keskeisimpinä käyttäytymismalleina alistuvuutta ja epäitsenäisyyttä, ja niillä on taipumus aktivoitua välittömästi minkä tahansa muun naiseuteen liittyvän assosiaation yhteydessä. Mun mielestä Despentes selittää hyvin, miksi hame, korkokengät, pullan leipominen tai sukkahousut vaikeuttavat tervepäisen ja tasapainoisenkin yksilön kykyä toimia itsenäisesti ja tehdä päätöksiä.

Myös aggressiivisen tyttökulttuurin taustaa selitetään implisiittisesti. Itsenäisyyttä ja omaehtoista päätöksentekoa on vaikeaa integroida mihinkään olemassaolevaan kulttuuriseen naiseusmalliin, vaan roolissa pysyäkseen - ollakseen vajoamatta mihinkään olemassaolevaan rooliin - on ylinäyteltävä; ammuttava, varastettava, kirottava ja alistettava.

Oman henkilökohtaisen elämäni toimintakykyä maksimoivat gendermanagement-valinnat ovat kyllä olleet aika loistavat. Mulla henkilökohtaisesti on varaa aika suureenkin androgyyniyteen, koska olen onnistunut pariutumaan hahmon kanssa, joka on niin äärimaskuliini, että siinä rinnalla olen aina ihan riittävän feminiini. Eiväthän esimerkiksi koon 41 kengät absoluuttisesti ole kovin sirot tai pienet, mutta suhteessa eteisessä lojuviin koon 51 kenkiin ne ovat hyvinkin sirot.

Terveydenhuollon ja psykoterapeuttisen perinteen kyvyttömyydestä käsitellä sosiaalisia ulottuvuuksia potilaan elämässä.

Kun on kysymys terveydestä ja siihen liittyvistä riskeistä, haihtuu helposti fiksujen ja aikaansaavienkin ihmisten arvostelukyky. Olen henkilökohtaisesti vakuuttunut siitä, että nykytilanne, jossa lääketieteen alan toimijoita mystifioidaan, palvotaan ja kunnioitetaan ihan kohtuuttomasti, tuottaa tilanteen, että alalle joko valikoituu ihmisiä, joiden joukossa taipumukset vallankäyttöön ja sadismiin ovat yliedustettuja. Vaihtoehtoisesti myös jatkuvaan epäterveen ihailun kohteena oleminen voi aktivoida näitä taipumuksia.

Kaksoisrooli potilaana ja asiakkaana ei ole helppo, sillä potilaan toteutettaessa asiakkaan oikeuksiaan vaatia asiallista palvelua, voi seurauksena olla nippu uusia diagnooseja tai tulkintoja lapsuuden traumojen vaikutuksesta auktoriteetteja uhmaavan käytöksen muodostumiseen. Terapeutin tai lääkärin vastaanottohuoneen seinällä roikkuvat kunniakirjat, tutkintotodistukset ja valokuvat erilaisten lääketieteellisten seurojen tai psykoanalyyttisten yhdistysten tapaamisista eivät ole riittävä tae sille, että lääkäri tai terapeutti välittäisi hoitosuhteeseen liittyvistä eettisistä kysymyksistä. Myös sosiaali- ja terveysalan toimijoille tyypillinen Äiti Teresa -tyyppinen pakkomielle sumeuttaa tätä ajattelua, kun riittävyyden kokemuksen saavuttamiseksi on jatkuvasti työskenteltävä jaksamisen rajoilla. Työn laadun merkitystä heikentää työhön liittyvä gloria - kaikki, mitä lääkäri tekee, on ihme - ja kvantitatiivisten indikaattoreiden merkitys muodostuu näin kohtuuttoman suureksi.

Elämme sitä paitsi kiinnostavia aikoja, kun antidepressanttien hyöty on kyseenalaistettu. Toivon kovasti, että tämäntyyppiset havainnot johtaisivat terapiamenetelmien laadulliseen kehittymiseen, sillä todellakin tarvetta olisi. En tarkoita sitä, että jokaisella pahoinvoivalla kansalaisella tulisi olla mahdollisuus moneen vuoteen intensiivisessä psykoanalyysissa, vaikka se kiehtovaa olisikin ja itse omalla kohdallani sellaista arvostaisinkin. Terapia sinänsä ei ole ratkaisu, vaan hoidon tehokkuus on rajusti riippuvainen terapeutin ammattitaidosta ja persoonallisuudesta. Kyky empatiaan, samaistumiseen ja itsereflektioon on terapeutille välttämätön. Hoitosuhteet ovat alue, joita yksityisyydensuojan vuoksi ei voida valvoa riittävästi. Olen luonnollisesti maallikko, mutta voisin kannattaa ehdotusta lakisääteisestä työnohjauksesta terapeuteille ja lääkäreille, vähintään tunti viikossa. On tietenkin ongelmallista löytää työnohjaajia, jotka eivät olisi ördänneet samoissa psykoanalyyttisissa pikkujouluissa paikkakunnan kaikkien muiden terapeuttien kanssa (jos jollekin on epäselvää, niin terapiassa ja työnohjauksessa potilaan ja terapeutin suhteen tulee rajoittua vain hoitotilanteisiin, eikä niiden ulkopuolisia kontakteja tule olla), mutta teoriassa jonkinlainen laadunvarmistusmekanismi olisi kuitenkin välttämätön.

Tässä allaolevassa tuubivideossa voidaan nähdä erinomainen pätkä, jossa Woody Allen puolivakavissaan kertoo omista psykoanalyysikokemuksistaan (~30 vuotta, ~3x viikossa). Woody myös kertoo sokeasta luottamuksestaan lääkäreihin, tuntemuksensa lienevät hyvin yleistettävissä.

Koko länsimaisessa terveydenhuollon perinteessä on missattu lähes täysin ihmisen hyvinvointiin vaikuttavat sosiaaliset tekijät ja keskitytty vain yksilötasoon. Joissain määrin tietenkin harjoitetaan ryhmäterapiaa ja perheterapiaa, mutta harvoinpa kuitenkin psykoterapioissa riittävästi tarkastellaan potilaan maailmankuvaa sosiaalisesti määrittyneenä konstruktiona ja osataan suhteuttaa potilaan arvostukset ja mielipiteet hänen omaan sosiaaliseen alakulttuuriinsa jonkin kuvitteellisen "yleiskulttuurin" sijaan. Perusvuorovaikutuskykyjen työstäminen on oleellista ja merkityksellistä, mutta olisi kyllä hedelmällistä, jos terapioissa kyettäisiin tehokkaammin pureutumaan niihin sosiaalisiin tekijöihin, jotka vaikeuttavat aidon ja hyvän vuorovaikutuksen muodostumista.

Mesta paikka tämä Suomi

On ollut kivaa olla takaisin Suomessa, olen ollut jo kuukauden. Täällä sensuroidaan sananvapausaktivisteja, erotetaan ministerejä näiden huonon naismaun vuoksi, pankit näyttävät olevan ulkoistaneet it-osastonsa esikoululaisille ja kouluttaneet viestintäjohtajansa kirjekursseilla. Aika mesta paikka kyllä, tämä.

Kaikesta tästä huolimatta olen tosin kyllä nauttinut mahdollisuudesta ostaa kaupoista ksylitolpurkkaa, kardemummaa ja jopa ruokaa (=soijarouhetta, soijasuikaleita, kiinteää tofua, maustamatonta jogurttia). Mukavaa on myös se, että asunnoissa on ilmastointi, astiakaapit sekä tiskiharjoja, että polkupyörävarastoihin pääsee joutumatta kantamaan pyörää ja että asuntojen avaimet näyttävät uskottavilta.

Kuvassa Huittisten linja-autoasema.

Asun tässä kielessä ja kulttuurissa, tunnen itseni vammaiseksi ja estyneeksi niiden ulkopuolella. Onnellista olla täällä ja tietää, että ihmiset tarkoittavat, mitä sanovat, vaikka harvoin sanovatkin, mitä tarkoittavat.