Porkkanamafian vastaanotettavuus

Porkkanamafiasta on vaikea kirjoittaa joutumatta määrittelemään suhdettaan kuluttajaliikkeeseen ja markkinatalouteen. Idealististen tavoitteidensa vuoksi Porkkanamafia sijoittuu selkeästi ympäristöliikkeen ja kuluttajaliikkeen sisälle, mutta markkinatalouden mekanismeja hyödyntävällä toimintatavallaan se nostaa karvat pystyyn merkittävältä osalta traditionaalisia kulutusvaikuttamisen muotoja toteuttavilta toimijoilta.

Jukka Vuorio esimerkiksi kirjoittaa Eläinoikeusfoorumilla seuraavasti:

En epäile, etteikö se ois hyvä keino vaikuttaa ihmisiin, siis siten, että ne ihmiset saadaan kivalla tavalla vähän hymistelemään jonkin kivan yleisesti hyväksytyn asian puolesta yleisesti hyväksytyllä tavalla. Sellaiseenhan on helppo lähteä mukaan.

Mutta onko se hyvä keino saada ne ihmiset oikeasti välittämään jostain asiasta ja toimimaan sen puolesta? Vai onko se keino saadat ihmiset kerran kuussa ostoksille johonkin tiettyyn mestaan, ja sen jälkeen menemään himaan mukanaan harhaanjohtava tunne siitä, että "minä vaikutin"?

En mitenkään halua dissata tämän kirjoittajaa (ks. myös myöhempi pohdinta fifissä), mutta tässä lainauksessa näkyy hyvin se perinteisen kuluttajaliikkeen ominaisuus, mikä sulkee suuren ihmisjoukon sen ulkopuolelle: vaatimus sataprosenttisesta sitoutumisesta ja poikkeuksia sallimattomasta hyviselämäntavasta. On hurjaa huomata, miten paljon Porkkanamafiaan liittyvissä kahvipöytäkeskusteluissa tulee esille juuri tämä seikka: järjestöissä toimimattomat ihmiset ylistävät matalan kynnyksen osallistumismahdollisuutta ja järjestöissä toimivat taas voivat pahoin ajatuksesta, että ihmiset voivat tehdä jotakin sitoutumatta siihen koko sielullaan. Tavikset yäk!

Kaikilla alakulttuureillahan on taipumus tuottaa yhteistä koodistoa ja käyttäytymismalleja, mutta on hurjaa, että edes ne alakulttuurit, joilla on Tavoitteita, eivät jaksa olla tavoitteellisempia, vaan keskittävät kaiken tarmonsa oman sisäisen koheesionsa ylläpitämiseen.

Porkkanamafia la 14.3. Turussa ravintoloissa Kerttu ja Hugo sekä Pippurimylly. Näytän sen toivottavasti maailmalle Bambuserin yli, jos mun kyvyt riittävät!

Henkilökohtaiset päästökiintiöt

Lyhyesti kommentoidakseni Dodon ehdotusta (jonka valmisteluun en henkilökohtaisesti ole sekaantunut) henkilökohtaisista päästökiintiöistä, voisin arvioida, että siinä on kaksi tärkeää pointtia.

1. Paremman ymmärryksen saavuttaminen tuotteiden ja palveluiden hiilipitoisuudesta, ts. ilmastokuormituksesta
   
2. Paremman ymmärryksen saavuttaminen yksilöiden henkilökohtaisista kokonaispäästöistä
   

Tuotantoon painottuva verotus on tietenkin keinona tehokas, mutta sokea; yksilöille ei muodostu ymmärrystä kokonaispäästömääristä, eri tuotteiden hinnanmuodostus vaan muuttuu entistä kompleksisemmaksi ja ennustamattomammaksi. Voin helposti kuvitella melko vaivattoman bonuskorttijärjestelmän, jossa tuotteiden ja palveluiden käytön mukaan vähennettäisiin henkilökohtaista päästökiintiötä, mutta yksityisyyskysymykset vaivaavat kyllä. Voisin olla hyvinkin kiinnostunut kuulemaan Petteri Järvisen näkemyksiä tästä.

Nikokin on hyvin kriittinen ja olen periaatteessa samaa mieltä ympäristöverojen erinomaisuudesta ja toimivuudesta. Vain veroihin perustuvan järjestelmän sokeus surettaa minua.

gm

Tahtoisin niin kiljua, radiosta tulee gmo-keskustelua, enkä kestäisi enää yhtään kuulla, miten jankataan kuluttajien oikeudesta tietää ruoan alkuperästä. Eikö ole jo selvää, että ruoka on ruokaa ja se metaboloituu elimistössä riippumatta sen geneettisestä alkuperästä (eläimetkin, vaikka ne nyt eivät olekaan ruokaa) ja että jos jostain pitäisi keskustella, niin se on gmo-kasvien vaikutus paikallisiin ekosysteemeihin?

On niin ihailtavaa, miten geenimuuntelun vastustajat osaavat luontevasti ujuttaa lähes jokaiseen lauseeseensa sanat "myrkky" ja "puhtaus". On myös nerokasta argumentoida geenimuuntelua vastaan negatiivisella kuluttajamielipiteellä, jos itse on keskeinen negatiivisen mielikuvan tuottaja.

Odotan edelleen keskustelua gm-viljelyn ekologisista vaikutuksista.

Dieselin ilmastokampanja

Tämä Dieselin ilmastokampanja on nyt jo aika vanha juttu, julkaistu vuoden alussa, mutta viime viikolla järjestetyissä Cannesin mainosskaboissa se palkittiin hopeisella leijonalla, joten siksi nyt nämä nähtäväksi nyt.



Dieselin ilmastokuvastohan on aika positiivista ja kivaa, aurinko paistaa ja kulttuuriperintö esittäytyy uudessa ympäristössään kivana taustana mallien mielikuvitukselliselle elehtimiselle. Tämä käsitys ilmastonmuutoksen seurauksissa ei kyllä erityisen vahvasti ole linjassa sen käsityksen kanssa, mitä niistä yleensä arvellaan: talouden tuottavuuden ja kuluttajien ostovoiman arvellaan laskevan rajusti, joten Dieselin kledjuissa poosaaminen tullee jäämään entistäkin vähemmälle, taustamaisemista riippumatta.

sosiaalinen paine ja pyyhkeiden kierrätys

Ruispalamainoksissa usein nähty Suomen suosituin leipä-sloganin sekä ainakin Toyota Avensikseen, Nissan Primeraan, Volvo S60:een ja Ford Mondeoon liitetyn liitetty luokkansa ostetuin auto-sloganin käyttö lienee ihan perusteltua, vaikka onkin vaikea uskoa, että ne vetoaisivat keneenkään. Yhteisön paine sekä normeihin mahtumisen tarve ovat kuitenkin hämmästyttävän suuria.

Robert Cialdinin tekemässä tutkimuksessa (via LiveScience) hotelliasiakkaita pyrittiin kannustamaan pyyhkeiden pesemisen vähentämiseen - tiedättehän käytännön, jossa pyyhkeen voi halutessaan asettaa tietylle telineelle, jolloin sitä ei vaihdetakaan automaattisesti joka päivä? Hotellin asiakkaille viestittiin kolmella eri viestillä:

• Help Save The Environment + luonnonsuojelulliset näkökohdat
  
• Help Save Resources For Future Generations + energiansäästölliset ja tulevaisuudelliset näkökohdat
  
• Partner With Us To Help Save The Environment + yhteistyötoiminnalliset näkökohdat
  
• Join Your Fellow Citizens In Helping To Save The Environment + väittämä siitä, että suurin osa hotelliasiakkaista jo uudelleenkäyttää pyyhkeensä.
  

Viimeinen väittämä oli 28% tehokkaampi kuin kolme muuta. Tämä on ehkä pointti, joka kannattaa muistaa.