urbaani elävyys, kannustimet ja ohjaussignaalit

Kaupunkikeskustojen ei kannata kilpailla pelloille ja metsiin rakennettujen kauppakeskusten kanssa samoilla keinoilla samoista asiakkaista, sillä ne joka tapauksessa häviävät käytettävyydessä kuusi-nolla. Suosittelen jälleen perehtymään Turo-Kimmo Lehtosen ja Pasi Mäenpään tutkimuksiin Itäkeskuksessa (tämä Ylkkärin artikkeli on suppea johdatus aiheeseen, Narkissos Kaupungissa on sitten laajempi). Kauppakeskukset jäljittelevät kaupunkia paremmin kuin mihin kaupungit itse pystyvät, jolloin kaupunkien ainoaksi kilpailuvaltiksi jää aitous, eikä siksi kaupunkimaisuuden tarpeettomaan heikentämiseen ole yhtään varaa.

Redusoin tämän asetelman nyt alueiden väliseksi kilpailuksi maksavista asiakkaista, ts. kilpailuksi kaupunkikeskustojen ja kauppakeskusten/hypermarketryppäiden välillä. Pidän sitä perusteltuna, sillä alueiden elävyys on suoraan verrannollinen maksavien asiakkaiden määrään sekä myynnin volyymiin. Arvostan keskustoissa tapahtuvaa ei-kaupallista toimintaa – jopa siinä määrin, että pidän sitä selkeästi edellytyksenä kaupunkien olemassaolon oikeutukselle – mutta en näe vaan mahdollisena, että mitään eläviä alueita rakennettaisiin pelkästään julkisen rahoituksen varaan. Siksi pidän ensisijaisen tärkeänä pohtia menetelmiä, joilla alueiden yritystoimintaa voidaan kehittää.

Minulla on vahva näkemys siitä, että alueiden elävyyttä ei edistä hajauttaminen tai estellisyyden lisääminen. Kuitenkin, koska autoliikenteen kaikenlainen lisääntyminen mitä suurimmassa määrin edistää juuri näitä epätoivottuja kehityskulkuja, näen loogisena väistämättömyytenä vähentää autoliikennettä. Toriparkkia ei pidä rakentaa, autoliikennettä lisätä ja kaupunkia rikkoa niiden ihmisten vuoksi, jotka vahvojen taloudellisten kannustimien vuoksi ovat asettautuneet asumaan niin mahdottomien yhteyksien päähän, etteivät pääse kaupunkiin kuin kulkuvälineillä, joiden läsnäolo on myrkkyä kaupunkikuvalle ja elävyydelle. Tiedän, että näillä ihmisillä on paljon ostovoimaa, jonka kanavoiminen kaupunkikeskustaaan houkuttaisi, mutta kysymys ei ole vain parametrien (tässä pysäköintipaikkojen määrä) muuttamisesta jollain tietyllä ajan hetkellä, vaan myös sellaisten ohjaussignaalien valitsemisesta, joilla on merkittäviä kerrannaisvaikutuksia.

Ostovoimaisten asiakkaiden keskustaan pääsemisen vaikeuttaminen on vaarallista, mutta vielä vaarallisempaa olisi pirstoa kaupunki epäpaikoiksi, joissa kukaan ei viihdy. Mikäli Turkuun tulee toriparkki, edistää se valtavasti kehitystä, jossa keskusta kuihtuu ja työpaikat karkaavat muualle. On hämmentävää tajuta, että edelleen löytyy ihmisiä, jotka kuvittelevat toriparkin jollain tavoin elävöittävän keskustaa, eivätkä tajua sitä verorahojen määrää, mikä kuluu tehottoman ja hajanaisen infrastruktuurin ylläpitoon.