Auf dem Weg zu mehr Sicherheit

Peter King, republikaanipuolueen kongressiedustaja, NY, via CNET:

WikiLeaks presents a clear and present danger to the national security of the United States. I strongly urge you to work within the Administration to use every offensive capability of the U.S. government to prevent further damaging releases by WikiLeaks.

Alex Stubb, ulkoasiainministeri:

Meillä ei ole vielä tietoa vuodettujen asiakirjojen sisällöistä. Odottavalla kannalla ollaan. Koko Wikileaks-ilmiö tuntuu minusta vastenmieliseltä. Jokaisella maalla on oikeus omiin, diplomaattisiin asiakirjoihinsa, joiden sisältö voi olla sensitiivistä ja tarkoitettu luottamukselliseksi. Kannatan avointa ulkopolitiikkaa, mutta tässä on kyse eri asiasta - laittomasta vuodosta, joka saattaa horjuttaa kansainvälisen politiikan vakautta.

Suomen kannalta en ole kovin huolissani. En usko, että vuodot vaikuttavat Suomen ja USA:n erinomaisiin suhteisiin. Täysin varmasti on mahdoton kuitenkaan sanoa mitään, sillä - kuten todettua - meillä ei ole asiakirjojen sisällöistä vielä tietoa.

Die Ausschaffungsinitiative:



NZZ Ausschaffungsinitiativen vastaisesta mielenosoituksesta:

Mehrere Hundert Demonstranten hatten sich um 20 Uhr am Zürcher Helvetiaplatz versammelt und zogen durch die Innenstadt in Richtung See. Einige Teilnehmende zündeten Knallkörper. Die Kundgebung verlief zunächst weitgehend friedlich.

Als es jedoch im Bereich Bellevue, Limmatquai und Bahnhofplatz zu vereinzelten Sachbeschädigungen kam, ging die Polizei mit Gummischrot und Tränengas gegen die Demonstranten vor und löste den Aufmarsch auf. Nähere Angaben zu entstandenen Schäden konnte die Polizei noch nicht machen.

Poikkeuksellisen hieno uutispäivä tänään. Kansalaisille ja kuluttajille eri puolilla maailmaa on jälleen myyty kasoittain oikeaa ymmärrystä siitä, mitä ovat kansallinen turvallisuus, uhka, vaara ja terrorismi. Olisipa nyt Yhdysvalloissakin nyt joku sopiva pieni (OBS pieni) protesti, josta voisi jälkeenpäin kertoa tarinaa, kuinka valtion vahva käsi on tukahduttanut vaarat ja suojellut kansalaisia. Sveitsissä osattiin tämäkin paremmin.

Lisäksi meille kertoo Helsingin Sanomat, kuinka "Maailmalla mainetta niittänyt iPad-tietokone saapuu huomenna erittäin todennäköisesti myyntiin myös Suomessa. Laitetta valmistava Apple tunnetaan tiukoista vaitiolovaatimuksistaan, eikä vahvistusta myynnin alkamiselle annettu tuotteita myyvien liikkeistä." Jälleen taitavasti neljäs valtiomahti brändiviestinnän välineenä. Vaitiolovaatimukset, kohina kulisseissa sekä printtimedialle syötetyt lupaukset uusista ansaintamalleista. Täydellistä.

Minulla ei ole aavistustakaan, mistä tuli ulkoasiainministerin heitto Suomen ja Yhdysvaltain välisistä suhteista. Voidaanko ajatella paljastuvan tietoja siitä, millä tavoilla Suomen voidaan ajatella uhanneen Yhdysvaltain kansallista turvallisuutta? En tajunnut mitään. Ymmärrän, että ulkopoliittisesti Yhdysvaltain silmissä huonoon valoon joutuminen on suurin mahdollinen uhka, mutta millä tavalla Wikileaks voisi olla riski siitä?

Toiset ovat tasa-arvoisempia

Tässä maassa ei oikein tiedä, että mitä riskejä ottaa, jos sanoo jotain homoista, mamuista, lapsista ja eläimistä. Silti toivoisin, että ei olisi tilanteita, joissa yksien ruumiillinen koskemattomuus olisi tärkeämpää kuin toisten. Hei niiden nimi on perusoikeudet.

Keskustelu Turussa lauantaina 20.11.2010 järjestetyn rasisminvastaisen mielenosoituksen seinältä.

Tasa-arvopalkinnot

Tämä on melko kehno puujalaksikin. Vaikeaa kuvitella, että tasa-arvon nimissä jaettava palkinto oikeasti esittävää tätä mekaanista laitetta, jonka on tarkoitus saattaa lantio heilumaan houkuttelevasti ja minimoida maakosketuksen pinta-ala, luoden illuusiota keveydestä.

Monelle muulle asialle punaiset korkokengät voisivat olla ihan oiva symboli, mutta kytköstä tasa-arvoon tai urheiluun en kyllä keksi.

Kuvassa tänäänkin jaettu Piikkarit-tasa-arvopalkinto. Niitä varmaan ministeriön harjoittelijat askartelevat kuumaliimalla. Onkohan seuraavan vuoden palkinnossa sitten saman parin oikea kenkä, vai mihinköhän se joutuu?

He saw it, he loved it, he ate it

“Once a little boy sent me a charming card with a little drawing on it. I loved it. I answer all my children’s letters — sometimes very hastily — but this one I lingered over. I sent him a card and I drew a picture of a Wild Thing on it. I wrote, “Dear Jim: I loved your card.” Then I got a letter back from his mother and she said, “Jim loved your card so much he ate it.” That to me was one of the highest compliments I’ve ever received. He didn’t care that it was an original Maurice Sendak drawing or anything. He saw it, he loved it, he ate it.”

Lainaus Maurice Sendak, via Catherine Campbell

Viehättävästi yhdet antavat palautetta osoittaakseen kaikkea kuviteltua roskaa, toiset tuottavat palautetta vahingossa ilmaistaessaan jotain olemassaolevia konkreettisia haluja toiveita odotuksia.

Isäsuhteista

Nykyaikana on mahtavaa, kun voi kaiken aikaa elää viestinnän ja keskustelun ympäröimänä ja on paljon välineitä, joista koko ajan voi seurata, mitä ihmisjoukkojen päässä liikkuu. En ole minään isänpäivänä koskaan aikaisemmin reaaliajassa saanut kuulla niin monen tuntemani ihmisen isänpäivänviettotraditioista.

Olen samaa mieltä siitä, että isyydestä puhutaan mediassa vähän kummallisesta näkökulmasta. Hämmästyttävää, miten isyydestä puhuttaessa puhutaan niin helposti kaikesta häiriökäyttäytymisestä ja oireiluista, kun teemoja olisi miljoonia muitakin.

On niin perusasia, että ihmissuhteiden onnistuminen riippuu yksilöiden omista psyykkisista valmiuksista. On siedettävä sekä tarvituksi tulemista että omaa tarvitsevuuttaan. On siedettävä omia epävarmuuden, kelpaamattomuuden ja riittämättömyyden tunteitaan ja on kyettävä irrottautumaan omien korvien välissä liikkuvissa jutuista ja viestimään toiselle ymmärtämistä ja samaistumista. Yksinkertaisia asioita, jotka usein onnistuvatkin, mutta suoritukset heikentyvät dramaattisesti stressin ja ahdistuksen vaikutuksesta. Olispa ihmisillä asiat paremmin niin niiden lapsillakin olisi.

On hurjaa huomata, miten omat psyykkiset valmiudet ovat niin suoraan opittu omilta vanhemmilta. Kaikissa niissä asioissa, joissa omat vanhempani ovat hyviä, olen itsekin taitava, ja kaikki ne alueet, joilla vanhempani ovat heikkoja, olen itsekin aivan avuton. Monet puutteet oppii kyllä kompensoimaan, mutta niistä on vaikea aidosti oppia eroon.

Minä olen oppinut oman kaikkein parhaan taitoni isältäni. Se on kyky virittyä muista ihmisistä ja ilmaista se. Minusta ihmiset ovat kauniita, hyviä ja taitavia, eikä kukaan oikeasti halua pahaa. Tyhmyys ja ilkeys ovat poikkeuksetta vaan jonkun korvienvälijutun projisaatioita tai puhtaita vahinkoja.

Minusta on ihan normaalia puhua isän kanssa puoli tuntia puhelimessa ja sanoa sen aikana viisi kertaa, että oot niin superihana tai oot niin supersöpö tai oot niin superhassu. Mun isä on.

Toteemit, tabut, symbolit ja loukkaaminen

Huumorintajuuni vetoaa suuresti tuore tarina siitä, kuinka Turun yliopiston ylioppilaskunnan vuosijuhlan mainosjulisteeseen valittussa kuvassa esiintyvä silinteripäinen herrasmies on sattumalta ollut suuren ja lainsäädännöllä suojellun henkilökultin kohde Kemal Atatürk.

Erityisen hauskaa on, miten normaalina ja itsestäänselvänä turkkilaiset vaihtarit pitävät tuontyyppisten symbolien (toteemien) kunnoittamista. Heidän ajatuksensa siitä, että jollakin suomalaisella kansallissankarilla, kuten Mannerheimilla, voisi olla vastaavaa symboliarvoa ja laaja oikeus koskemattomuuteen, tuntuu tosi huvittavalta.

Turkissa kuitenkin säädellään lailla Atatürkin mainetta niin, että rienaamisesta voi saada yhdestä kolmeen vuotta ja patsaiden tai kuvien häpäisystä yhdestä viiteen vuotta vankeutta. Kaikilla sosiaalisilla yhteisöillä on toki pyhät lehmänsä, mutta yksittäiseen henkilöön liittyen olisi vaikeaa kyllä Suomessa kuvitella mitään noin mittavaa.

Silinteripäinen herrasmies on kuitenkin silinteripäinen herrasmies, vaikka hän olisikin vähän tunnettujen toisten kansojen mikä tahansa sankari. Juhlittujen kansallissankarien tunnistamatta jääminen voi toki olla tuntunut sivistyksen ja intelligenssin edustajille kirpeältä, vaikkakaan valtiollisen vihan uhka ei olisikaan ollut suuri.

Nyt on minuu loukattu ku on huijattu et eläintuotanto ois jotenkin ympäristöystävällistä

• Maito ja terveys: Maito voitti ruokajuomien ympäristövertailun
• Valio: Valio jälleen Suomen eettisin ja vastuullisin yritys

On vaan asioita, joita en jaksa tajuta. Mitä tahansa puppua voidaan syöttää kuluttajille, jos on vaan riittävän vahvasti arvolatautuneet symbolit käytössä. Puhdas luonto, eläinten hyvinvointi, terveys, lapset, kaikki käytössä. Käsitteet voidaan muokata sisältämään ihan mitä vaan.

Maito ei tule yhtään sen ympäristöystävällisemmäksi, vaikka ympäristöhaitat jaettaisiin vitamiinien määrällä. Käytännössä käytetään mielivaltaisia kertoimia, sikäli kun hiilidioksiditonneja ja vesistöjen ravinnekuormitusta mitataan eri yksiköillä kuin vitamiinikonsentraatioita. Ei, oho, ympäristövertailussa mitattiin sittenkin vain hiilidioksidipäästöjä.

Ravintoainetiheys ei ehkä edes ole mielekäs indikaattori sellaisille ravintoaineille, joista ei ravinnossa ole pulaa. Ainakin on outoa, jos ravinto tulee ympäristöystävällisemmäksi sillä ansiolla, että se sisältää paljon jotain ravintoainetta, josta ei ole pulaa, ja joka voitaisiin tuottaa huomattavasti ympäristöystävällisemmin.

Anyway, tutkimuksessa on kuitenkin kylmää dataa kasvimaitojen ja lehmänmaidon ilmastovaikutuksista. Tuun todellakin hyödyntämään tätä pahuudenvastaisessa propagandassa.

• Lehmänmaito 99 GHG
  
• Soijamaito 30 GHG
  
• Kauramaito 21 GHG

Ihan kiinnostavaa myös, että neljästä tutkijasta kaksi on töissä Svensk mjölkilla: Annika Smedman, Anna-Karin Modin Edman ja kolmas on ainakin ollut: Helene Lindmark-Månsson.

Valtionvihollisten rauhannobelit

Ketään ei yllätä, että Kiina Nobelin rauhanpalkinnon vuoksi jäädytti poliittiset suhteensa Norjaan. Kun Kiinan ulkoministeriön tiedotushenkilö Ma Zhaoxu esitti, että rauhanpalkinto pitäisi jakaa kansallisen yhtenäisyyden ja harmonian edistämisestä, kaikki ymmärsivät tuhahtaa turhautuneena. Kiina, Kiina, Kiina, aina samat läpät. Rankkaa niillä varmaan on, kun edellisen valtionvihollisen nobelpalkitsemisesta on vasta 21 vuotta.

Rauhanpalkintohan on ennenkin annettu vankilassa istuvalle valtion viholliselle, joten historialla oli hieno tilaisuus toistaa itsensä. Kiinan Suomen suurlähetystön erinomaisen tiivis kommentti:

As described in Nobel's will, the Nobel Peace Prize should be awarded to the person who "shall have done the most or the best work for fraternity between nations, the abolition or reduction of standing armies and for the holding and promotion of peace congresses". Liu Xiaobo is a criminal who broke China's laws and was convicted by Chinese judicial authorities. What he did runs in opposite directions to the purposes of the Prize. It completely violates the principles of the prize and discredits the peace prize itself for the Nobel committee to award the prize to such a person.

Testamentissa oli myös muotoilu åt dem, som under det förlupne året hafva gjort menskligheten den största nytta, jota itse pitäisin ihan merkittävänä ja juridisesti sitovana. Omana aikanaan Nobelin ei liene ollut helppo kuvitella maailmaa, jossa valtiot massateurastaisivat omia kansalaisiaan ja puhuisivat sodan rauhaksi sekä vapauden orjuudeksi.

Niukkuus on ihan hyvä retorinen valinta Ma Zhaoxulta, vaikka itse fanitan enemmän taannoisen kansanvalistus- ja propagandaministeri Goebbelsin ansiokasta (toisto! Herttakuningatar-viittaus!) versiota (Deutschlandsender 12.3.1936) : Landesverrat war einmal eine salonfähige Sache, sogar eine Modesache. Und es gibt auch heute noch Leute, die für Landesverräter Preise beantragen. Wir sahen allerdings in einem Landesverräter nur einen Verbrecher... Daher: Kopf ab.

Kun veli on Kiinassa asti, on malka silmässä aika paljon helpompi nähdä, kuin jos veli on samalla mantereella. Vuonna 1935 Nobel-komitea tarvitsi vuoden harkinta-aikaa voidakseen uskaltaa jakaa palkinnon natseja kritisoineelle rauhanaktivistille. Poliittisesti sitoutuneet Nobel-komitean jäsenet irtisanoutuivat komiteasta. Norjan kuningas Haakon VII boikotoi Nobel-gaalaa ja nobelkirjailija Hamsun protestoi julkisesti, mikä vaikutti tämän väleihin nobelkirjailija Sigrid Undsetin kanssa. Palkintoa vastustettiin laajasti, esim. Aftonposten 25.11.1936:

Det norske folk har ikke hatt noe med utdelingen å gjøre. Fredsprisen er blitt brukt som en utfordring og et kårdestøt mot annerledes tenkende. Den blir overlatt til smilet, hvor den rettelig hører hjemme hos en overlegen nasjon.

Vaikka Nobelin palkintojen vastaanottaminen Ossietzky-tapauksen vuoksi kiellettiinkin, ovat monet uhmakkaat saksalaiset kuitenkin valtionvastaisesti tehneet ihmisyyttä edistäviä tekoja.

En tiedä meneekö Kiinalla ihan vahvasti, kun vanhat kommunistijohtajatkin kirjoittavat valtionvastaisia avoimia kirjeitä. Kiinalaiset ovat kuitenkin tehneet hyvää työtä ja he ovatkin onnistuneet kaivamaan esille ihmisoikeuksien vastaisen norjalaisen professorin, joka syyttää Nobel-komiteaa länsimaisesta kulttuuri-imperialismista. Historiassa on toki nähty parempaakin toimintaa, mutta jos varsinainen ydinosaamisalue on Internetin sensurointi, niin suoritus on ihan kelvollinen.

Oonkohan ainoo joka vielä rakastaa miehiä

Mä niin rakastan miehiä ja kaikki muut haukkuu :-(

Välillä vähän samaistun eivätkä vuorosanat mene aivan oikein

Kohtaus 1

Lavastus: ulko-ovi, jonka toisella puolella odottaa uupuneen näköinen kanssa-asukas. Ovea avattaessa, kylpypyyhe ympärillä, vettä tippuen, syyttävästi:

Moi, miks sulla ei oo vaatteita? Eiku.. miks mulla ei oo vaatteita.. eiku kyllä mä tiedän miks mulla ei oo vaatteita.. olin just suihkussa ..öö kiva ku tulit kotiin ..ai sä unohdit avaimet.. ookoo.

Kohtaus 2

Saapuu kiirehtien huoneeseen, jossa tapaa välipalaa valmistelevan Marian. Lavastus: kangaskasseja, joista pursuaa leipäpusseja ja muita välipalatarvikkeita. Innokkaasti:

Moi! Ootkohan sä se Tea? Eiku.. öö.. siis ..sä oot varmaan se Maria ..ja mä sit oon varmaan se Tea, hauska nähdä vihdoin ..öh voisinkohan ehkä auttaa sua jotenkin noitten tarjoilujen kaa?

Kiintiönaiseudesta

Newsweek kolmesta korkeimman oikeuden naistuomarista:

[O]nce a critical mass of three women is achieved on a board, it’s more likely that all the women will be heard. In other words, it’s not that they bring any kind of unitary women’s perspective to the board—there’s precious little evidence that women think differently from men about business or law—but that if you seat enough women, the question of whether women deserve the seat finally goes away. Women speak openly when they don’t feel their own voice is meant to reflect all women.

Hauskaa, miten ryhmän (ainoana) naisena olemisen kokemuksen poistamiseen ei riitäkään toinen nainen, vaan tarvitaan kaksi. On muuten rankkaa kun kesken kaiken aikuisuuden ja pätevyyden kerralla aktivoituvatkin kaikki epävarmuuden, tietämättömyyden, ymmärtämättömyyden, voimattomuuden, päättämättömyyden ja kömpelyyden moodit. Voi naiseus huonous tyhmyys epävarmuus.

Hei Live Nation, te taidatte olla hieman hybriksestä sokea

Live Nation ruikuttaa aamun Hesarissa, kuinka muissa suurkaupungeissa kaupunki tukee tapahtumanjärjestäjää, mutta Helsingin kaupungilta ei vaan heru. Hei Live Nation, te olette juuri myyneet täyteen kaksi stadionillista, te taidatte olla hieman hybriksestä sokea.

Se, että Live Nation on tuottanut taloudellista hyötyä taksikuskeille sekä hotelli- ja ravintolayrittäjille, ei varsinaisesti tuota julkiselle vallalle velvollisuutta – tai edes halua – palkita heitä veronmaksajien rahalla.



Kulttuuritoimijoiden on ollut tapana ylpeänä julistaa saavansa tyydytyksensä ihan vaan saadessaan tehdä ja järjestää ja tuottaa – kylmän, nälän ja paskaduunien ryydyttävyyden unohtaen. Tähän nähden Live Nationin ei ehkä kannattaisi ruikuttaa päivälehdessä, miten jättimäisten stadionkeikkojen järjestämisestä ei jäänyt riittävästi käteen. Live Nation toimii kuitenkin kentällä, jossa on harvinaista, että ihmisille voidaan maksaa palkkoja tehdystä työstä.

U2:n keikka olisi epäilemättä ollut kannattava jo yksinäänkin, ilman seuraavan päivän lisäkeikkaa. Sopimukseen on varmasti kirjattu varaus toisen keikan perumisesta, ellei ensimmäistä stadionkeikkaa olisikaan myyty loppuun tietyssä ajassa. Jos äänentoisto- ja kalustekulut on maksettu ensimmäisenä keikkapäivänä, on toinen ollut puhdasta tuloa.

Live Nation voisi muistaa toimivansa kulttuurialalla ja että varsinainen tuotteensa on kuitenkin kulttuurielämykset. Stadionrock toki on hyvin erilainen kulttuurielämys kuin vaikkapa Elokuva-arkiston maanantai-illan näytös tai ala-asteen kevätjuhla, mutta samalla tavalla se on aikaan ja paikkaan sidottu, toisten kanssa jaettu kokemus. Vaikka Live Nation ei ole kyennyt ohjaamaan aivan kaikkea kultasadetta omaan laariinsa ja tarvitsee nyt palkintoja ja päähäntaputuksia siitä, että on tuottaneet muille hyötyä, on se kuitenkin todella erityisessä asemassa kulttuuritoimijoiden kentällä, eikä se varmaan kykenisi ymmärtämään tätä heitä kohtaan tuntemaani närkästystä.

koulukuvaus

HS: Koulukuvaamot kalastelevat kuvaussopimuksia lahjojen avulla

Kuluttajaviraston lakimies Katri Väänänen pitää kuvaamojen käytäntöä ongelmallisena.

Väänäsen mukaan kuvaamojen lahjat eivät saisi vaikuttaa yrityksen valintaan, vaan koulujen tulisi miettiä myös kuvien hintaa ja laatua.

Totta kai vähän ikävää, että budjettiensa tiukoissa puristuksissa koulut välillisesti maksattavat oppilaiden vanhemmilla elektroniikkahankintojaan, mutta vähän omituista, että meillä on kuluttajavirasto, joka kertoo oikeat kriteerit, joiden perusteella valinta eri tuotteiden välillä pitäisi tehdä. Varsinkaan kun koulukuva ei ehkä ole tuote, jossa eri yrityksien tuotteiden välillä olisi suuria eroja.

Ihan kiinnostavaa myös, että koulu tekee päätökset, vaikka varsinaisia asiakkaita ovat lasten vanhemmat. Lukioissa toki lukiolaiset itse saavat päättää, mutta tuskin peruskouluissa.

edit: haluisin ite kans koulukuvaan vielä joskus

Kuinka yritin oppia espanjaa ja mitä sitten opinkaan

Mursin hiljattain vankan käsitykseni siitä, että uusien kielten opettelu aikuisena olisi mahdotonta. Ei se ole, ellei aseta rimaa natiivipuhujan tasolle. Viestinnällisen sisällön välittämisen kannalta rektiovirheet ja kankea ääntämys eivät oikeasti ole järin merkityksellisiä.

Vaikka aikuisena osaisikin motivoida itseään sekä olla itselleen virheiden suhteen salliva, on aikuisena vaikeaa olla olematta kriittinen opetusta kohtaan. Harjoitustehtäviä tehdessä ei osaa olla arvioimatta niiden hyödyllisyyttä, eikä opetustuntien ajankäytön väärästä optimoinnista osaa olla turhautumatta. Lisäksi opettajalta tulee helposti odotettua ymmärrystä ja kiinnostusta kaikenlaisiin etymologisiin, neurolingvistisiin ja sosiolingvistisiin kysymyksiin sekä jotain riitävää psyykkistä stabiliteettia ja kykyä vastaanottaa pedagogisia linjauksia koskevat kysymykset oppilailta.

Tänä kesänä vakuutuin vahvasti siitä, että intensiivikurssina vasta-alkaja-aikuisille kielikylpy ei pääsääntöisesti ole se tehokkain metodi. Se on toki tasa-arvoinen sikäli, että ei ole valittu mitään lingua francaa, jonka lähtötaidot vaikuttaisivat opetuksen ymmärtämiseen, mutta vielä suurempaa epätasa-arvoisuutta syntyy siitä, jos osa ryhmästä osaa jotakin sukulaiskieltä. Omalla espanjan kurssillani oli esimerkiksi yksi natiivi italianpuhuja sekä useita ranskantaitoisia.

On hieman frustroivaa istua näennäisessä vertaisryhmässä, jossa jatkuvasti muut osaavat asioita, joita ei ole kurssilla edes sivuttu. Tehtäviä suorittaessa ei etukäteen tiedä, että onko ne mahdollista tehdä annetuilla tiedoilla vai ei. Psyykkinen frustraatio harvoin parantaa mitään kognitiivisesti haastavia suorituksia, eikä opettajien itseluottamuksen puolesta jännittäminenkään sitä kovin paljon auttanut.



Kaikki kieliharjoitukset voidaan periaatteessa sijoittaa ylläolevalle koordinaatistolle. Taitava opettaja osaa rakentaa tehtäviä, joissa on sopivassa suhteessa vanhan toistoa sekä uuden esittelyä. Huonot opettajat jättävät käyttämättä mahdollisuuksia toistaa vanhaa uuden oppimisen yhteydessä.

Erityisen huonot opettajat laittavat oppilaat itse keksimään sisältöä kaikenlaisissa imaginäärisissä kielenkäyttötilanteissa niin, että kaikenlaiseen sisällönkeksimiseen menee kohtuuttomasti resursseja kielentuottamiseen nähden. Yläasteellahan sellaisten tehtävien teettäminen on ihan perusteltua, kun oppilaiden mielenkiinnon vangitseminen on prioriteettina korkeampi kuin opettaminen sinänsä.

Suosittelen kaikille kielikurssilaisille, että heti alussa kannattaa luoda kielikurssia varten feikki-identiteetti kaikkine lempiruokineen ja matkustushaaveineen. En taida olla henkilö, jonka kannattaa lähettää itseään mihinkään kenenkään opetettavaksi vähään aikaan. Tyydyttävintä koko espanjankurssilla oli saada saksalaisilta kurssikavereilta kehuja saksantaidoista.

Sianlihalla miehet suoraan kotiin töistä

Mitä tehdä, jotta mies tulisi töistä suoraan kotiin?
— Tee sianlihaa. Se on maukasta!



Sianlihasarjassa myös: Mitä tehdä, jotta lapsi saisi hyviä numeroita liikunnassa? Mitä tehdä, jotta ei tarvitsisi murehtia painonsa vuoksi?

toiduliit.ee/sealiha

Koulutus on kuin jauheliha

Eesti Päevaleht 26.5.2010:

[..] haridus on nagu hakkliha: mida suurem on toodetav mass, seda vähem rõhutakse kvaliteedile.

Suom. [..] koulutus on kuin jauheliha: mitä suurempi on tuotettava massa, sitä vähemmän painotetaan laatua.

Objektinmenetys III

On vuosi siitä, kun tapahtui järisyttävä objektinmenetys, ostin Frida Hyvösen levyn Silence is Wild ja itkin aamusta aamuun. Fridaa kuuntelin joka päivä repeatilla koko kesän. Tiesin tietenkin, että shokkitila menisi joskus ohi ja elämä normalisoituisi ja merkityksellistyisi uudestaan. No nyt on normalisoitunut ja merkityksellistynyt, ihan hyvä.

Olin pitkään kuvitellut työstäneeni ja valmistelleeni eroa, mutta en niin tosissani, että olisin jotenkin ymmärtänyt varautua luopumisen kivuliaisuuteen. Olin kaikin tavoin viestinyt olevani milloin tahansa valmis eroon, mutta silti regressoiduin välittömästi vainoharhaiseksi, hysteeriseksi ja huutavaksi lapseksi, kun eropäätös vihdoin tuli.

Tosi hyvä kyllä olla muistikuva itsestä hysteerisenä ja huutavana. Toivottavasti en unohda, kuinka harhainen olin ja kuinka epäluotettava oma mieli voi olla. Kuvittelin esimerkiksi itseäni vahingoitetun ja satutetun tarkoituksellisesti, vaikka sellaiseen ajatteluun ei ole ollut mitään reaalisia perusteita. Eniten kaduttaa, että tulin myös purkaneeksi toiselle osapuolelle näitä harhaisia kuvitelmiani, eikä se raukkaparka varmaan koskaan pääse yli siitä syyllisyydestä, jonka sille sillä tuotin.

Omasta mielestäni olen hienosti luopunut kaikista vanhoista asioista. Sehän on vaikeaa silloinkin, kun ei erityisesti pidä luovuttavista asioista. Olen itkenyt kaikenlaisten sellaistenkin asioiden menettämistä, joista oikeastaan olen sitä mieltä, että elämä on parempaa ilman niitä. Parisuhde on kuitenkin paljolti suljettu järjestelmä, jossa asioiden merkitykset luodaan parisuhteen sisältä käsin, eivätkä ne ole merkityksellisiä ilman sitä. Hyviä haaleita haikeita muistoja kaikenlaisista omituisista asioista, joita nyt en enää valitsisi.

Eron jälkeen on ollut erityisen ihanaa olla tehnyt kaikkia epäilyttäviä asioita epäilyttävissä seuroissa epäilyttävinä kellonaikoina, tarvitsematta olla vastuussa hyvinvoinnistaan tai arvostaan kenellekään muulle kuin itselleen. Tuntuu hyvältä huomata osaavansa tehdä asioita ihan vain siksi että itse haluaa, vaikka niitä tekisi toisten ihmisten (oletetun) tahdon vastaisesti.

Voiton päivän outo juhla

Tänään on jälleen se käsittämätön päivä, jolloin Eurooppa juhlii toisen maailmansodan päättymistä ja natsien Lebensraum-fantasioiden kukistumista, mutta Venäjällä juhlitaan voittoa Suuressa isänmaallisessa sodassa.

Ehkä kaikkiin kansallisiin juhlapäiviin liittyy tällaista; kaikki kansat kai kuitenkin joissain määrin sortavat omia vähemmistöjään niin, että kaikkien ryhmien oikeudet eivät tule toteutuneeksi tasavertaisesti, tai juhlistavat sellaisia voittoja, jotka ovat merkinneet toisille suuria kärsimyksiä.

Tallinnassa liikennöi tänään erillisiä linja-autovuoroja keskustasta pronssisotilaan patsaalle. Näin syntyy mielenkiintoinen tilanne, jossa demokraattinen valtio järjestää kansalaisilleen (asukkailleen) mahdollisuuden juhlistaa miehityksen alkamista ja miehittäjää.

En osaa sanoa, onko Idän ja Lännen historiankäsitys iteroitumassa kohti yhteistä tulkintaa, mutta presidentti Medvedevin haastattelu (käännös, itse en osaa venäjää) Izvestiassa pari päivää sitten oli vaikuttava:

"The Soviet Union was a very complicated state and if we speak honestly the regime that was built in the Soviet Union... cannot be called anything other than totalitarian," he said. "Unfortunately, this was a regime where elementary rights and freedoms were suppressed."

Silti, jos toisen maailmansodan loppua jotenkin tänään haluaisi juhlistaa, niin sotilasparaati Moskovassa ei ehkä kuitenkaan olisi se paras mahdollinen symboli vapaudelle, tasa-arvolle ja demokratialle. Itse esimerkiksi arvostan vapautta olla juhlistamatta ja oikeutta viettää lauantaipäivä ihan kunkin itselleen parhaaksi katsomallaan tavalla.

Vapaan juutalaisen saippua

HS on sensuroinut Jarlan sarjakuvan, jonka oikeudettomasti ja tietoisesti tekijänoikeusrikkomukseen syyllistyen julkaisen tässä alla (alunperin varastin murosta)



Sisällöllistä poliittista satiiria ei koskaan ole liikaa. Omasta mielestäni strippi oli laajalevikkiseltä medialta poikkeuksellisen hieno havainnollistus sentienttien olentojen perusoikeuksen rajoittamisen oikeuttamisesta. Taiteilija itse taas ilmaisee yksinkertaisemmin: "Tarkoitukseni oli repiä mustaa huumoria tilanteesta, jossa natsi-Saksa yrittää surkuhupaisasti olla modernilla tavalla eettinen".^{[lähde: IS]}

Tuo strippi on hieno muistutus myös siitä, miten jotkin ryhmät ovat niin toiseutettavissa, että mikä tahansa hyväksikäyttö tulee oikeutetuksi. Lemmikkieläinten ja tuotantoeläinten välillä vallitsee edelleen samanlainen eriarvoisuus oikeussubjekteina kuin natsien ja juutalaisten välillä taannoin.

Väkivallan ja hyväksikäytön normalisointimekanismit ovat edelleen ihan samoja kuin Natsi-Saksassa, kohteet vaan ovat eri. Vaikka reagoimmekin sanoihin "natsi", "juutalainen" tai "keskitysleiri", emme silti ole mitenkään herkkiä huomaamaan sellaista ajattelua, jolla oikeutetaan kansanmurhia.

Typografiakoirat

grafisches Büro