Ashley treatment, luonnollisuus ja ruumiillisuus

Vähän kyllä kammoan kaikenlaista sosiaalipornoon vivahtavaakin, mutta en ehkä nyt voi välttyä kirjoittamasta aiheesta, varsinkin kun Eufemian blogissa on hiljattain ollut kiinnostavaa luonnollisuuskeskustelua ja aikaisemmin päivällä oli niin maukasta ja vapautunutta rockyhorroria. (Noin niinkuin yleisesti suosittelen kaikille bloginkirjoittajille jokaisen kirjoituksen alkuun tällaisia anteeksipyyteleviä johdantoja, draamallinen jännite on tosi hyvä kun kaikki mielenkiinto teilataan heti alussa.)

On hämmentävää joutua kohtaamaan seksuaalista toimintaa ja seksuaalisesti tulkittavia viestejä tahoilta, jotka eivät kuitenkaan ole täysivaltaisia seksisubjekteja. Yhdysvalloissa, Seattlessa, asuu keskiluokkainen pariskunta, joilla on vaikeasti vammainen tytär, Ashley, ja jotka ovat aktiivisesti toimineet pitääkseen tyttärensä lapsena ja sukupuolettomana. Oikeasti bongasin tämän Jenni-Juulian blogista, mutta Googlen health news -osio on siis viime päivinä pursunnut Ashleyn tapausta, koska vanhemmat ovat viime viikolla julkaisseet sivuston, jossa kertovat taustoja päätökselleen pitää tyttärensä lääketieteellisin keinoin lapsena tämän käsiteltävyyden helpottamiseksi. He kutsuvat menetelmäänsä Ashley Treatmentiksi ja kaikessa viestinnässään korostavat läheistä suhdettaan lapseensa.

Jotta Ashley ei kasvaisi niin suureksi, että häntä ei jakseta kantaa, häntä hoidetaan estrogeeneilla, jotka rajoittavat hänen kasvuaan. Menetelmää on käytetty Yhdysvalloissa 50-luvulta alkaen aina 70-luvulle asti, koska naisten ei ollut sopivaa kasvaa pidemmiksi kuin miehet. Tämän lisäksi Ashleylta kuitenkin poistettiin myös rinnat ja kohtu, jotta hänen ei tarvitse kärsiä kivuliaista ja sotkuisista kuukautisista, ja jotta erilaisten turvaistuimien kiinnitysvyöt istuisivat paremmin.

Epäilemättä tämä kaikki on lapsen parhaaksi. Lapsen pieni koko luonnollisesti helpottaa hänen käsiteltävyyttään, mutta on hurjaa miten suuri rooli on myös ulkoisten sukupuolitunnusten puuttumisella. Ashleyn vanhemmat katsovat maininnan arvoiseksi muun muassa sen seikan, että rintojen puuttuminen vähentää seksuaalisen hyväksikäytön mahdollisuutta. Vaikea suhtautuminen aikuisen lapsensa käsittelemiseen ei kyllä ole mitenkään vain Ashleyn vanhempien oma trauma, vaan paljon yleisempää. Toisen ihmisen koskettaminen ilman seksuaalista aikomusta on kuitenkin mahdollista vain rajoitetusti ja hyvinkin luonnollisissa tilanteissa voi tuntea hämmennystä ja syyllisyyttä. Se, että siihen haetaan lääketieteestä apua, on kyllä vähän uutta. Todella monet omaishoitajat kuitenkin joutuvat jatkuvasti loukkaamaan toisten aikuisten intiimiyttä ja suurin osa kykenee siihen jos on pakko kyetä.

Ylitulkitsen ehkä vähän, mutta on huomionarvoista, että vanhemmat eivät kertaakaan mainitse, miten raskasta on olla omaishoitaja tai että kuinka kauan he ovat laskeneet olleensa sitoutuneita lapseensa. Heidän ilmaisustaan täydellisesti puuttuvat kaikki ne turhautumat ja väsymät, mitä heillä ei voi, varsinkaan tämän kaiken julkisuuden jäleen, olla olematta. No, ehkä ihmisillä, jotka ovat kyenneet siivoamaan elämästään pois tyttärensä seksuaalisuuden, on riittävästi kykyä siivota pois myös muita, pienempiä harmeja. Suvussa lienee muutenkin alhainen kynnys tällaiseen, koska Ashleyn täti oli suorittanut rintojenpienennysleikkauksen 19-vuotiaana (tätä käytettiin argumenttina sille, että Ashleyllakin voisi olla perinnöllistä taipumusta suuriin ja epäkäytännöllisiin rintoihin).

Ashley täyttää tänä vuonna kymmenen. Hänen vanhempansa kutsuvat häntä Pillow Angeliksi.