Matille morsian

Kansa on huolestunut pääministerin naisettomuudesta ja oma-aloitteisesti ryhtyy korjaamaan tilannetta: matillemorsian.com.

Pääministerin henkinen tila kyllä huolestuttaa minuakin. Miksi Matti ei kykene suhteeseen kenenkään kanssa omasta sosiaalisesta ympäristöstään vaan pariutuu lentoemäntien, pitopalvelijattarien ja parturikampaajien kanssa? Onko se pyrkimystä pääministerin roolista vapautumiseen vai tarvetta kokea maskuliinista ylemmyydentunnetta parisuhteen sisällä? Miksi tasa-arvoinen suhde ei onnistu?

voi kansaa

Ei se haitan Hannan tarjoilema vaalispesiaali osui tuntoihini täydellisesti:

Erityismaininnan saa jälleen kerran Suomen kansa. Perusteluita kaipaaville totean vain, että Mietaa, Uusis, Veltto Virtanen, ex-painija Asell ja Kotikadun Hannes. Ja Paavo Väyrynen. Papukaijamerkin lunastavat Pirkanmaan keskustaäänestäjät, jotka valitsivat melkein täyskäden: Mikko Alatalo ja Pertti Salovaara muodostavat kaksi kolmasosaa läpimenneistä edustajista. Hienoa.

Se, että vaalit ovat ohi, on surullinen asia, varsinkin, kun se tarkoittaa sitä, että jonakin päivänä myös Kylli Kylliäisen nettisivut otetaan alas verkosta.

signaaleista, muutoksista ja vähän Lomborgista

Uuh, kirjoitanpas vähän ja harvoin. Vaalienalusaika on sitäpaitsi niin jännittävää, että ei vaan voi muistaa blogata. Ajoittaiin kuulee puhuttavan jopa aika monesta aika oleellisestakin asiasta. Lisäksi aika monet puolueisiin liittyvät meemiklusterit avautuvat ja selkeytyvät aika paljon, kun lähipiirini ihmiset avautuvat kertomaan kaikenlaisista ihmeellisistä käsityksistään.

Tosi monelle tuntemallani ihmiselle on tärkeää äänestää hyvistä. Tämä ominaisuus määräytyy kaikkein vahviten henkilökohtaisen kontaktin kautta, mutta sellaisen puuttuessa hyviksiin voidaan laskea kaikki uskottavasti heikoimpia puolustaneet hahmot. Usein kuitenkin aktiivisen heikoimpienpuolustustyön voi nollata ehdokkaan henkilökohtainen liiallinen hyvinvointi tai kytkökset joihinkin liiallisesti hyvinvoiviin. Viron vaaleissa äänestäjiä autettiin tekemään tämän suhteen oikeita valintoja, muistan ainakin, että Postimees kysyi ehdokkailta sekä heidän varallisuuttaan, heidän ajamansa auton merkkiä, että asumismuotoa (vuokra- vs. omistusasunto, kerros- vs. omakotitalo), mutta Suomessa äänestäjäparkojen on selvitettävä ehdokkaidensa taustat itse. Onneksi monet äänestäjät ovatkin pätevöityneet päättelemään itse tällaiset asiat, esimerkiksi ehdokkaiden ulkoasun perusteella. Lisäksi on myös erityisiä pahoinvointipuolueita, joita äänestettäessä ei tällaista vakavaa virhettä voi tapahtua.

Aika monella tuntemallani naisella on periaate äänestää vain naista. Sukupuolijakauman tasoittuminen korkeissa päättävissä elimissä edistää tietenkin niiden tekijöiden, jotka saavat naiset alisuorittamaan, vaimentumista, ja se on tietenkin toivottavaa, mutta joillakin naisilla näyttää olevan sellainen käsittämätön käsitys, että mies ei voisi koskaan edustaa häntä. Lisäksi tiedän ihmisiä, jotka päättelevät itselleen parhaiten sopivan ehdokkaan tämän harrastuksen, seksuaalisen suuntautumisen tai ruokavalion perusteella, koska kokevat tämän nimenomaisen tekijän olevan ainoa mahdollinen indikaattori Oikeanlaisesta Maailmankuvasta. Hämmästelen näitä ihmisiä kyllä suuresti.

Lisäksi on vielä sellainen laajaa kannatusta nauttiva näkemys, että ehdokas kykenee edustamaan vain niitä ihmisryhmiä, joihin itse kuuluu. Totta kai joidenkin epäonnistuneiden yksilöiden kohdalla näin onkin, ja se luonnollisesti tulee siitä, että samoihin sosiaalisiin ryhmiin kuuluvilla yksilöillä on matala kynnys viestiä toisilleen omista ongelmistaan, mutta oletus siitä, että tämä olisi jotenkin väistämätöntä tai toivottavaa, ei vaan mene minkään maailman giljotiinin läpi. Nikokin lyttäsi tämän näkemyksen viime syksynä.

Ystäväni kertoi huomanneensa, että useat kampanjoivat ehdokkaat kysyvät nuorennäköisiltä ohikulkijoilta, että ovatko nämä opiskelijoilta, ja julistavat sitten voitonriemuisesti kannattavansa opintotuen nostamista. Yäk, alhaista. Minun henkilökohtainen elämäni on ihan minun oma asiani ja pärjään siinä niillä reunaehdoilla, jotka valtio suvaitsee määritellä, ja mikäli ne eivät minua jostain syystä miellytä, niin voin valita jonkin toisen valtion. Se, mikä minua kiinnostaa, on visio tulevaisuudesta, sekä kansallisella että globaalilla tasolla, ja ne signaalit, joita ehdokkaan mielestä on järjestelmään vietävä, jotta se ohjautuisi kohti toivottua visiota. Opintotukien nostaminen, verojen alentaminen tai NATOon liittyminen ovat kaikki signaaleja, jotka saavat aikaan (joissain määrin ennustettavia) muutoksia järjestelmän tilassa, eikä yhtään ainoaa signaalia tule järjestelmään viedä tarkastelematta sen vaikutuksia kokonaisuuteen.

Tämä on muuten vähän sama asia, missä myös Lomborg tekee fataalin arviointivirheen. Lomborg puhuu paljon priorisoimisesta sekä investointien kannattavuudesta, ts. rahan kyvystä tuottaa "hyvää", mutta hän ei vaikuta kykenevän tarkastelemaan erilaisten investointien vaikutusta kehitykseen, vaan tarkastelee muutosta vaan jollain tietyllä ajan hetkellä. Hänen kysymyksenasettelunsa on lähinnä tällainen (vapaasti litteroitu sen TEDtalksissa pitämästä puheesta):

Do we want to spend a lot of money helping a little a really rich Dutch guy a hundred years ahead or do we want to help real poor people right now in Bangladesh?

Rahan syytäminen malarian tai aidsin ehkäisemiseen ei juuri mitenkään muuta mitään. Seuraavana vuonna on taas uudet aids- ja malariatapaukset, eivätkä edellisenä vuonna tehdyt investoinnit ole muuttaneet tilannetta mitenkään. Minusta kehitysapu pitää nähdä investointina tulevaisuuteen (kehitykseen!), eikä hetkellisenä tilanteen parantamisena. Sivumennen sanoen on myös aika hämmentävää, miten Lomborg tulkitsee ilmastonmuutoksen ehkäisemistoimien hyödyttävän ensisijaisesti rikkaita teollisuusmaita, kun selvää on, että köyhiksillä on aina heikommat edellytykset selvitä kriiseistä ja että ilmastonmuutoksen seurauksena lisääntyy nimenomaan kaikenlainen kriisiytyminen.

Siksi kannattaa laittaa rahaa mielellään sellaisiin signaaleihin, joilla on toivottuja kerrannaisvaikutuksia, eikä sellaisiin signaaleihin, joiden vaimentuessa järjestelmän tila palautuu ennalleen.

Masinoinnista ja kirjastoista

Oho, Mikko Rauhala masinoi muutamassa päivässä kokoon rahat puolisivuiseen NYT-liitteen Lex Karpela -ilmoitukseen. Keskimääräinen masinaattori lahjoittaa 27,32 euroa. Aika mahtavaa, Qssakin masinoiduttiin.

Tämä on niin kirjastoviikonloppu, Turun pääkirjasto aukeaa vihdoin huomenna, samana päivänä kuin Helsingin Unelmien Keskustakirjasto. Olen myös Parnasson Jarmo Papinniemen tavoin innoissani Suomen Kulttuurirahaston yleisille kirjastoille kirjahankintoihin myöntämästä apurahasta.

Keskusta- ja kaikki muutkin kirjastot, jee!

huumeilijat ja huumesensuuri

Välillä sitä luulisi elävänsä vapaassa maassa, mutta kuitenkin V-lehden tuorein numero on vedetty pois jakelusta sen huumeiden viihdekäytöstä kertovan artikkelin vuoksi. Hesarin mukaan kirjoituksessa muun muassa haastateltiin huumeita käyttäviä nuoria ihmisiä ja otsikossa kerrottiin, että huumeiden viihdekäyttö on suomalaisen juhlimisen arkea. Lisäksi kerrotaan vastaavan päätoimittaja Kaijärven sanoneen että Kun lehden kohderyhmä on nuoret kaupunkilaiset, niin ei ole mahdollista antaa kuvaa, että huumeiden käyttö on hienoa ja että siihen ei sisälly riskejä".

Birdy kirjoittaa eräästä katsomastaan huumedokumentista ja siinä olleista huumeilijoiden elämän tyhjyyden kuvauksista seuraavasti: Jos nuo säväyttävät kohdat eivät herätä huomaamaan, miksi huumeita ei kannata vetää, sitten ei herätä mikään. Olisi jotakuinkin maanpäällinen helvetti, jos normaali elämä (99% ajasta) olisi paskaa ja vain nappien kautta voisi tuntea olevansa elossa.

En tietenkään tunne huumeilijoita mitenkään laumoittain, mutta en silti, sorry vaan, usko sekuntiakaan, että mikään huume kykenisi itsessään tuottamaan kenellekään kyvyttömyyttä nauttia elämästä, vaikka aika usein huumeviehtymykseen johtaa läjä sellaisia ominaisuuksia, jotka voivat johtavat kyvyttömyyteen nauttia asioista;
sitoutumiskyvyttömyyttä, itseinhoa tai eksistentiaalituskaa. Birdy lienee arvellut, että huumeharrastuksen aloittamiseen liittyy valinta vaihtoehtojen a) 100% elämää ja b) 1% elämää välillä, mutta niin tarkoitushakuisesti huumeisiin viehtyneille kuin mitä lienee tuossa kontekstissa tarkoitetun, vaihtoehdot ovat kai kuitenkin 1% elämää tai 0% elämää. Sinänsä olen kyllä aika paljon samaa mieltä Birdyn kanssa siitä, että elämänhankkimisessa kannattaisi ensisijaisesti preferoida muita keinoja.

Hii, ruma huumeilijoidensyyllistämis- ja uhriuttamistaipumukseni lienee ainakin osittain peräisin minuun vaikutuksen tehneestä Alice Millerin Christiane F.:sta, huumeilevasta psykoanalyysipotilaasta Alussa oli kasvatuksessa (saks. Am Anfang war Erziehung), jonka psyykestä löytyi muistaakseni ehkä miljoonaviisi päihdetaipumusta vahvistavaa syytä.

En tiedä ehkä ketään, joka olisi välttynyt siltä tärkeältä tiedolta ja totuudelta, että huume tappaa ja koukuttaa kaikissa muodoissaan, väistämättä ja poikkeuksetta. Gladwell kirjoittaa muuten Tipping Pointissa myös siitä, miten huumeilussa on siistiä se päteminen ja toisten yläpuolella oleminen, mikä paljolti muodostuu juuri kuolemallaleikkimisfiiliksestä sekä lainvastaisuudesta - molemmat valistuspropagandan aktiivisesti tuottamia ja vahvistamia mielikuvia.

No kuitenkin, V-lehden sensuroima artikkeli löytyy pdf:na täältä ja tekstinä täältä. Postaisin mielelläni vielä vähän pomminrakennusohjeita mutta tuollaisen sensuroitavan materiaalin lukeminen horjutti sielullista terveyttäni niin että en ehkä kykene.

vaalikoneista

Olen samaa mieltä kaikkien öitä valvoneiden ehdokasraukkaparkojen kanssa: vaalikoneet ovat typeriä. Miksi ei ole sellaista vaalikonetta, johon äänestäjätkin voisivat rekisteröityä, tallettaa omia vastauksiaan ja kommentoida kysymyksiä? Myös mahdollisuus ladata omat vastaukset omalle tietokoneelle jossain fiksussa formaatissa olisi tärkeä.

Teknisesti olisi helppoa toteuttaa myös mahdollisuus tarkastella kuhunkin kysymykseen tietyn vaihtoehdon valinneita ehdokkaita, mutta eipä tätä ole juuri tehty. Ainakin minua kiinnostaisi kovasti tietää, että ketkä nimenomaiset ehdokkaat kannattavat Muhammed-pilakuvien julkaisemisen saattamisen rangaistettavaksi, turvapaikanhakijoiden johdonmukaista käännyttämistä, eläkkeiden nostamista, EU:sta eroamista tai muuta älytöntä, jotta heistä tietäisi vihablogata. Myös yhteen moniselitteiseen kysymykseen liittyvät selventävät kommentit olisi kivaa voida lukea yhteen pötköön, ilman, että joutuu navigoimaan ja scrollailemaan ihan kohtuuttomasti.

Missä sitäpaitsi ovat kaikki Web2.0-hengessä toteutetut mashupit, joissa olisi yhdistelty eri vaalikonevastauksia ja niiden perusteella generoitu ehdokkaille niiden perusteella persoonallisuusprofiileja tai ristiintaulukoitu eri kysymysten vastauksia, etsitty korrelaatiota esimerkiksi Natoon ja opintotukiin liittyvistä kysymyksistä. Entä miksei kukaan ole koonnut eri ehdokassivustojen linkittyneisyydesta ja teemoista mitään webvisualisointeja, joita kuitenkin on saatavilla kirjoihin, uutisiin ja ties mihin liittyen?

Ehdokas.fi sentään tarjoaa kivasti feediä ehdokkaiden blogeista.

Ylen vaalikoneessa oli jännittävät vaihtoehdot ilmastonmuutoksen hillitsemiskeinoiksi, kiinnittikö kukaan muu huomiota?

• verotetaan päästöjä tiukemmin
  
• asetetaan päästöille tiukemmat rajat
  
• kehitetään ympäristötekniikkaa
  
• säästetään energiaa
  
• luovutaan talouskasvun ihannoinnista
  
• erityistoimia ei tarvita
  

Halutaankohan ympäristötekniikalla tässä siis tarkoittaa capture & storage -menetelmiä, uusiutuvien enegianlähteiden käyttöönottoa, kuudetta ydinvoimalaa vai ehkä näitä kaikkia? Onko kaikki energiankäytön tehostaminen rajattava tämän ulkopuolelle, koska se on tarjolla erillisena vaihtoehtona? Vai odotetaanko sittenkin kaikki ongelmat ratkaisevaa kylmäfuusiota? Onko päästökauppa verottamista vai päästöille rajojen asettamista vai onko se ehkä kysymyksien asettelijoiden mielestä niin huono ratkaisu, että sitä ei katsottu maininnan arvoiseksi? Onko ehdokasparkojen todella valittava näistä vaihtoehdoista?

Vaalikoneissa pitäisi myös voida tarkastella kaikkia ehdokkaita vaalipiiristä riippumatta, koska sopivan ehdokkaan löytämisen lisäksi niiden keskeinen funktio on tarjota äänestäjille mahdollisuuksia prosessoida omia poliittisia mielipiteitään ja ehdokkaiden rajoittaminen tiettyihin vaalipiireihin vaikeuttaa tätä merkittävästi. Minua voisi kiinnostaa kovasti, että miten esimerkiksi Mikko Rauhalan ja minun poliittinen ajattelu yhtenisi, mutta irc-gallerian vaalikonetta lukuunottamatta juuri missään vaalikoneessa ei ole mahdollista valita nähtäväkseen usean vaalipiirin ehdokkaita. Vihreiden läsnäolo IRC-galleriassa on aika vakuuttava, vaikka Kokoomusnuoret johtavatkin jäsenmäärässä 443-177. Muut ehdokkaat eivät juuri ole kyenneet ottamaan tätä mediaa haltuun.

Myspacea hallitsee ehdokkaista ehkä vakuuttavimmin Anni Sinnemäki. Tanja Saarela, Matti Vanhanen ja Sauli Niinistö ja Urho Kaleva Kekkonen (ai joo oho, eihän se olekaan tässä skabassa enää mukana) ovat myös läsnä, mutta tekstit näyttäisivät olevan kopioitu wikipediasta eivätkä kampanjapäälliköt liene olleet näitä artikkeleja organisoimassa. Kekkosen kaverilistalla näyttäisivät olevan Idi Amin, Jeesus, Nixon, Fonzie ja Darth Vader, vaikuttavaa.

The Good Girl - kevyttä feelgoodpornoa

Zache nosti hiljattain tietoisuuteeni The Good Girlin, ensimmäisen Creative Commons-lisensoidun pornoelokuvan.

Elokuvan on ohjannut ruotsalainen Erika Lust ja tuottanut Lust Films. Heti Lust Filmsin etusivulla pitää osata valita, että pitääkö miehistä vai naisista, varmasti paha tilanne monille - voin sitäpaitsi molemmat vaihtoehdot katseltuani kertoa, että molemmat toteutukset ovat ihan, hmm, stimuloivia.

Oli hauska nähdä tunnetusti karmivien ruotsalaisten feministien tehneen jotain rakentavaa, kivaa ja leikittelevääkin. The Good Girl on hyväntuulinen päiväunifantasia satunnaisesta kohtaamisesta, rajojen rikkomisesta, vapautuneisuudesta, ilosta ja nautinnosta.

Alex (Claudia Claire) is a smart and succesful businesswoman, a good girl who thinks a lot about sex but usually doesn't act on it. Her friend Julie challenges Alex to be more active and to try more risky affaires.

THE GOOD GIRL is the classic "pizza guy" porn flick revisited by Erika Lust, an indy porn director who added humour, passion and a female perspective to this porn cliche.

Ok, jos minun pitäisi kirjoittaa oikeasti fantastisia fantasioita, niin kirjoittaisin vähän yhtäaikaisempia orgasmeja ja näyttäisin myös miehen kasvoja. Lisäksi maisemoisin sinänsä ihan hienosta tiiliseinäkulissista sähköjohdot vähän paremmin piiloon. Tosin, Wikipediasta juuri ulos äänestetyllä Pokefoorumilla, suurella vertaistukifoorumilla laajaa yleisöä koskettavista tärkeistä asioista, juuri nämä asiat vaikuttaisivat eniten dissatuilta. Olen myös vakasti sitä mieltä, että elämälle vieras kasvoille ejakuloimistraditio on peräisin ajalta ennen e-pillereitä tai muuten vaan ehkäisyvalistuksen ja muun sivistyksen saavuttamattomissa lymyilevistä kansankerroksista.

Tässä elokuvassa myöskään hyvä tyttö/paha tyttö -vastakkainasettelu ei ollut häiritsevän mauton, vaan toi kivasti jännitystä. Lataa elokuva täältä. Tarvitset Quicktimen nähdäksesi elokuvan, mitä käytäntöä kyllä joissain määrin dissaan.

Hikipedia

Oho, eksyin Hikipediaan, älyvapaaseen luulosanakirjaan, jonne kuka tahansa voi raapustaa. Englannikoille tarjolla Uncyclopedia. Jos siis irc-quotes.netin arkistot ovatkin jo tulleet luettua liian moneen kertaan, niin Hikipediassa vietetään jatkot.

Saksankielisen Uncyclopedian logossa on puutarhatonttu, katsokaa:

Das Leben der Anderen

Eilen näin elokuvan Das Leben der Anderen. Aivan tajutonta, että eurooppalaisesta totalitarismista on vasta niin vähän aikaa. Der Spiegel kirjoittaa elokuvasta otsikolla Stasi ohne Spreewaldgurke, sillä tämä on ensimmäinen elokuva, joka kuvaa itäsaksalaista elämää sekaantumatta nostalgiseen Nalle Luppakorva-, Trabi- ja Spreewaldgurke -tunnelmointiin.

Angela Merkelin eilinen puheenjohtajuuskauden avauspuhe europarlamentissa oli kyllä tuon elokuvan jälkeen aika vaikuttavaa luettavaa (Alex Stubbin mukaan myös yleisö oli ollut erityisen sähköistynyt). Ei muuten ole ihan pieni eikä merkityksetön asia, että Bundeskanzlerin on nimenomaan itäsaksalainen (hii, olisi pitänyt tajuta ostaa ajoissa bundeskanzlerin.de-domain, olisi varmaan ollut suuri kansallinen katastrofi, jos naiskansleri olisikin joutunut sijoittamaan sivunsa bundeskanzler.de-domainin alle). Merkel kertoo, että eurooppalaisen sielun keskeisimmät osat ovat diversiteetti ja toleranssi. Eräs tietty eurooppalaisten merentakainen etäpesäke on näiltä osin kyllä eurooppalaisempi kuin eurooppalaiset itse tähän mennessä ovat onnistuneet olemaan. Jos Condoleezzakin vei tällä retoriikalla läpi kansallisen turvallisuusstrategian vuosi WTC:n jälkeen, niin varmasti Angelankin kannattaa yrittää samaa retoriikkaa perustuslain läpirunnomistoiminnassaan.

Hauskaa, että Wikipedia kertoo Angelan puolueen, CPU:n olvan sekä konservatiivi että liberaali:christlich-demokratische, liberale und konservative Partei der Mitte. Eipä ole äänestäjällä aina helppoa.

Ashley treatment, luonnollisuus ja ruumiillisuus

Vähän kyllä kammoan kaikenlaista sosiaalipornoon vivahtavaakin, mutta en ehkä nyt voi välttyä kirjoittamasta aiheesta, varsinkin kun Eufemian blogissa on hiljattain ollut kiinnostavaa luonnollisuuskeskustelua ja aikaisemmin päivällä oli niin maukasta ja vapautunutta rockyhorroria. (Noin niinkuin yleisesti suosittelen kaikille bloginkirjoittajille jokaisen kirjoituksen alkuun tällaisia anteeksipyyteleviä johdantoja, draamallinen jännite on tosi hyvä kun kaikki mielenkiinto teilataan heti alussa.)

On hämmentävää joutua kohtaamaan seksuaalista toimintaa ja seksuaalisesti tulkittavia viestejä tahoilta, jotka eivät kuitenkaan ole täysivaltaisia seksisubjekteja. Yhdysvalloissa, Seattlessa, asuu keskiluokkainen pariskunta, joilla on vaikeasti vammainen tytär, Ashley, ja jotka ovat aktiivisesti toimineet pitääkseen tyttärensä lapsena ja sukupuolettomana. Oikeasti bongasin tämän Jenni-Juulian blogista, mutta Googlen health news -osio on siis viime päivinä pursunnut Ashleyn tapausta, koska vanhemmat ovat viime viikolla julkaisseet sivuston, jossa kertovat taustoja päätökselleen pitää tyttärensä lääketieteellisin keinoin lapsena tämän käsiteltävyyden helpottamiseksi. He kutsuvat menetelmäänsä Ashley Treatmentiksi ja kaikessa viestinnässään korostavat läheistä suhdettaan lapseensa.

Jotta Ashley ei kasvaisi niin suureksi, että häntä ei jakseta kantaa, häntä hoidetaan estrogeeneilla, jotka rajoittavat hänen kasvuaan. Menetelmää on käytetty Yhdysvalloissa 50-luvulta alkaen aina 70-luvulle asti, koska naisten ei ollut sopivaa kasvaa pidemmiksi kuin miehet. Tämän lisäksi Ashleylta kuitenkin poistettiin myös rinnat ja kohtu, jotta hänen ei tarvitse kärsiä kivuliaista ja sotkuisista kuukautisista, ja jotta erilaisten turvaistuimien kiinnitysvyöt istuisivat paremmin.

Epäilemättä tämä kaikki on lapsen parhaaksi. Lapsen pieni koko luonnollisesti helpottaa hänen käsiteltävyyttään, mutta on hurjaa miten suuri rooli on myös ulkoisten sukupuolitunnusten puuttumisella. Ashleyn vanhemmat katsovat maininnan arvoiseksi muun muassa sen seikan, että rintojen puuttuminen vähentää seksuaalisen hyväksikäytön mahdollisuutta. Vaikea suhtautuminen aikuisen lapsensa käsittelemiseen ei kyllä ole mitenkään vain Ashleyn vanhempien oma trauma, vaan paljon yleisempää. Toisen ihmisen koskettaminen ilman seksuaalista aikomusta on kuitenkin mahdollista vain rajoitetusti ja hyvinkin luonnollisissa tilanteissa voi tuntea hämmennystä ja syyllisyyttä. Se, että siihen haetaan lääketieteestä apua, on kyllä vähän uutta. Todella monet omaishoitajat kuitenkin joutuvat jatkuvasti loukkaamaan toisten aikuisten intiimiyttä ja suurin osa kykenee siihen jos on pakko kyetä.

Ylitulkitsen ehkä vähän, mutta on huomionarvoista, että vanhemmat eivät kertaakaan mainitse, miten raskasta on olla omaishoitaja tai että kuinka kauan he ovat laskeneet olleensa sitoutuneita lapseensa. Heidän ilmaisustaan täydellisesti puuttuvat kaikki ne turhautumat ja väsymät, mitä heillä ei voi, varsinkaan tämän kaiken julkisuuden jäleen, olla olematta. No, ehkä ihmisillä, jotka ovat kyenneet siivoamaan elämästään pois tyttärensä seksuaalisuuden, on riittävästi kykyä siivota pois myös muita, pienempiä harmeja. Suvussa lienee muutenkin alhainen kynnys tällaiseen, koska Ashleyn täti oli suorittanut rintojenpienennysleikkauksen 19-vuotiaana (tätä käytettiin argumenttina sille, että Ashleyllakin voisi olla perinnöllistä taipumusta suuriin ja epäkäytännöllisiin rintoihin).

Ashley täyttää tänä vuonna kymmenen. Hänen vanhempansa kutsuvat häntä Pillow Angeliksi.

tänään rockyhorroria ja voipopcornjellybeanseja

Niin viehättävää, Rocky Horror Picture Show pyörii jo toista kertaa tänään ja tarjolla on sekä voipopcornin, mansikkajuustokakun että käristetyn vaahtokarkin makuisia jelly beanseja.



RHPS:n suosio olisi pitänyt jonkun hoksata tulkita heikoksi signaaliksi siitä yksilöiden motivoituneisuudesta sisällöntuotantoon ja vuorovaikutukseen, joiden varaan on rakennettu tämän hetken megamenestystarinat YouTube, Blogger, MySpace, Irc-galleria, HabboHotel ja sarja muita. RHPS:n alkuajat olivat kyllä jännittäviä, tästä olisi siistiä tehdä syvempikin Tipping point -analyysi. Yleisön keskenäinen vuorovaikutus, jaetut kokemukset samassa suljetussa tilassa ja RHPS:ta näkemättömien vahva toiseuttaminen eivät ole mitenkään heikkoja tekijöitä tässä.

Teokseen voi tutustua mm. 30 sekunnin pupuvideon tai Tuubin tarjoileman Time Warp-pätkän kautta. Ou jee jee.

Gatesin säätiön tukemista ja vähän muistakin kehityshankkeista

Vielä lyhyesti bloggaan siitä Gatesien säätiön lahjoituksesta kansallisten kansanterveyslaitosten kattojärjestolle, joka tuli siis keskeisesti Suomen Kansanterveyslaitokselle. Lahjoitusvaroilla tullaan tukemaan kansallisten kansanterveyslaitosten perustamista ja käynnistämistä erityisesti kehittyvissä maissa, joissa kansanterveyslaitoksille voi muodostua olla hyvinkin ratkaiseva rooli kansanterveyden edistämistyössä. Niin mahtavaa, olen iloinen kaikesta sellaisesta kehitysavusta, missä resursseja ei kaadeta loputtoman kivun, nälän, sairauksien ja kylmän poistamiseen, vaan jossa oikeasti on edes jotain mahdollisuuksia saada aikaiseksi jotain pysyvää ja oikeaa ja laajasti vaikuttavaa.

Vuoden alussa käynnistyivät myös omien Sinsibere - ja Manombo -hankkeidemme jatkohankkeet. Toivon kovasti, että niillä tulee olemaan pysyviä vaikutuksia johonkin ja että rahatalouden piiriin meidän toimiemme ansiosta kytkeytyneet ihmiset löytävät itselleen sopivia paikkoja toimia yhteiskunnassa ja että heidän uudet taitonsa meemiytyisivät, leviäisivät ja kulkeutuisivat yhä laajemmalle. Molemmat hankkeet ovat kaikilla perinteisillä kriteereilla mitaten olleet tähän mennessä erittäin onnistuneita, mutta haluaisin silti niihin jotain paljon laajempaa tai pysyvämpää.

Ulkoministeriö valitettavasti ehti ensin päättää rahoittavansa meidän hankkeita, joten siksi Gatesit siis varmaan joutuivatkin valitsemaan KTL:n.

OpenMoko näyttää fiksumman reitin

Kaikki ovat hehkuttaneet iPhonea, toivottavasti pian jo riittävästi. Minulle iPhone tai Apple eivät mitenkään erityisesti edusta edistystä tai hightechia, vaikka tietty niiden draaman tajua (salamyhkäisyys ja uusien tuotteiden julkistamiseen liittyvä kohkaus) kyllä arvostankin.



Nyt tammikuussa tulee markkinoille tämä OpenMoko, Fic Neo 1973, ensimmäinen täysin avoimen koodin puhelin. Tajuan, että kaikkia tämä ei näillä spekseillä (ei WiFia, 128MB RAM) viehättäisi, mutta minulle se olisi niin HighLife-elämys. Olen vakaasti sitä mieltä että koodin avaaminen ja standardit rajapinnat ovat välttämättömiä, jotta tulevaisuudessa puhelimet, televisiot, liedet, kiukaat, mikroaaltouunit, tuulettimet, kamerat ja muut kodin välttämättömyydet kykenevät kommunikoimaan keskenään. Eipä kuulosta kovin hilpeältä, jos yksi valmistaja toimittaa kokoelämällisiä ratkaisuja (iLife, uuh!) eikä yksittäisiäkään komponentteja voi yhteensopimattomuussyistä kilpailuttaa.

Tästä syystä vaatimattomampi OpenMoko tekee minuun suuremman vaikutuksen kuin iPhone. Kehityssuunta tuntuu vaan niin paljon paremmalta ja kestävämmältä.

Tuhkimotarinat ovat aina järkyttäviä

On ehkä vanha juttu, että Etelä-Amerikassa naisen rooli on melko kapea ja ahdas, eikä ehkä ole ihan sivuuttamisen arvoinen seikka, että hiljattain anoreksiaan kuollut malli oli nimenomaan brasilialainen. Tämänpäiväinen televisioelämys kuitenkin järkytti. SubTV näyttää venezuelalaista telenovelaa Tuhkimotarina, espanjaksi Mi Gorda Bella, joka kertoo hyväntahtoisen, mutta ruman ja lihavan tytön, Valentinan, elämästä. Kuvioon kuuluu paha ja isotissinen kasvattiäiti, komeita miehiä, viekkaita palvelijoita ja luoja ties mitä, mutta rajuinta on, että lihavaa roolia ei esitä lihava näyttelijä, vaan lihavuus on toteutettu niin kömpelösti, että katsojien ei hetkeksikään tarvitse luulla elävänsä maailmassa, jossa lihavuus olisi jotenkin totta.

Sarjan päähenkilö Valentina Villaneuva:


Valentinaa esittävä Natalia Streignard:


Aika tajutonta, luulin aluksi, että ohjelma on jokin huono sketsisarja, mutta putosin todella, kun googlaamalla selvisi, että tätä on oikeasti tehty kieli poskessa ja korkeisiin katsojalukuihin tähdäten. Vaikka en ehkä uskalla sanoa mitään katolisista alueista, on Euroopassa kyllä pääsääntöisesti meininki ihan toinen.

Kouluikäisenä katselin paljon Marienhofia, jossa muistan Katrin Filzenin tekemän roolin reilusti ylipainoisena teininä, Meikenä, tosi onnistuneena. Ei varmasti olisi toiminut Venezuelassa. Muutama vuosi sitten on Meksikossa valmistunut ihan hauskan kuuloinen asennekasvatuselokuva, Real Women Have Curves, jonka elokuvaa näkemättä mutta arvioiden perusteella arvioisin ikävästi toteuttavan vastakkainasettelua kauneuden ja älyn välille, ja siksi heikosti onnistuvan asennekasvatustehtävässään.

Finlexin käytettävyys, tipping point ja parhaat vieraat

Mahtavaa olla jälleen Bloggerissa. Yli viikkoon en ole päässyt tänne sisälle, koska langaton tukiasemani tarjosi sellaista nimipalvelinta, joka ei tiedä Bloggerista mitään, enkä millään itse ymmärtänyt, että mistä on kysymys.

Oikeusministeriö tiedottaa, että Finlex-säädöskokoelmaa voi nyt käyttää Microsoft Wordin kautta.

Uudenlainen lakitietojen etsintä on mahdollista ns. oheistietohaun avulla. Oheistietohaussa Word-tekstinkäsittelyohjelman reunaan tulee erillinen hakulomake. Finlexin oheistietohaku mahdollistaa suomalaisten lakitekstien etsimisen siten, että käyttäjä ei joudu siirtymään erikseen Finlex-palvelun verkkosivuille.

Uuh, oliko tämä todellakin kaikkein kiireellisin kaikista kehitettävistä asioista, jos tähän mennessä Finlex ei ole saanut aikaan edes hakukenttää palvelunsa etusivulle? Myös Firefox-haku-plugin-palikka tai mahdollisuus ladata säädöskokoelma raakatekstinä omalle tietokoneelle olisi voinut olla ihan rautaa - mutta MS Word -oheistietohaku? Erityisen omituista tämä on siksi, että OM on julkishallinnon tahoista edistyneimpiä OpenOfficen käyttäjiä. Miksi Microsoftin asiakkaat ovat se kohderyhmä, joiden osalta käytettävyyttä ollaan erityisesti kiinnostuneita parantamaan?

On siistiä kun voi aina valittaa muodosta ja olla puuttumatta sisältöön, se olisi kuitenkin vaan vaikeaa ja hankalaa, eivätkä aivot riittäisi. Hyvähyvä.

Rekisteröidyin juuri kotikokki.netiin, voin sitten naputtaa kaikki org-päivien ruoat sinne (ilmoitan sitten kun olen valmis). Kotikokki.net on ihkua yhteiskunnallista yrittämistä, kotiruokakulttuurin edistämistä ja uusavuttomuuden kitkemistä vapaaehtoisvoimin, taustalla kolmen innokkaan nuoren miehen tiimi, kaikki ihan megarekrytoitavia, hmm hmm hmm.

Olen vieläkin vaan lukenut Jonaksen mulle pakkolainaamaa Tipping Pointia (huolestuttavaa että joulunakaan ei ole ikinä aikaa lukea). Siellä puhutaan pääasiassa siis sellaisesta, että miksi jotkut viestit ja ilmiöt jäävät elämään ja miksi jotkut eivät jää, jotkut viestit ovat liimautuvampia, stickympia, kuin toiset. Oli kiva havainto, että Marinadi on juuri sellainen connector, kuin mistä Tippingissä puhutaan, sellainen, joka on yhteydessä tosi moneen ihmiseen ja jonka tekemillä ja sanomilla asioilla on oikeasti vaikutus toisiin ihmisiin. Jos Veloena olisi mainstreampimpi (tai vähemmän tietoinen omasta erilaisuudestaan :P) niin Veloena olisi myös, ehdottomasti.

Hii, tykkään tänään niin kaikesta. Meillä on ollut kivoja vieraita, sen tietää siitä, että normaalit nukkumaanmenoajat ylitettiin viidellä tunnilla. Jos on tyhmiä vieraita, niin ehtii aina ajoissa nukkumaan, kivojen vieraiden kanssa ei koskaan. Aika parasta.

Q raikui myös

Toisin kuin Eufemia, olen varma, että naapurimme rakastavat meitä huolimatta siitä, että meitä ei ollutkaan ihan hirveän monta. Ilo ja riemu ovat aina rakastettavia ja kannatettavia asioita, naapureillekin, uskon tähän vahvasti. Skypellä on estoja tehdä SkypeCastia Ubuntulle, emmekä siksi päässeet heti mukaan. (Kannattaako mistään betaversioista muutenkaan ikinä tehdä vakaita versioita, koska se beta kuitenkin näyttää niin hyvältä kirjoitettuna logon yhteydessä?)

Täällä oli bloggaajista ainoastaan Pauliina, jonka tapasin ensi kertaa toissapäivänä Veloenan synttäreillä ja joka olikin ihastuttava. Lainasin hänelle kirjan, jonka kaikkein epätodennäköisimmin olisin kuvitellut hänen haluavan lainaan. Kirja ei tosin ole omani, vaan kuuluu sille tytölle, jota tapasin Välittäjän kanssa sunnuntaina Hakaniemen torin kulmassa, joten lainasin tietenkin ilolla. Lisäksi täällä oli yksi vihreäkorvainen kielenhuoltaja, yksi tanssitaitoinen, yksi kompostiasiantuntija, yksi veganismista aina hämmentyvä ja yksi pelottavasti vanhempiensa kanssa samalle alalle päätynyt. Helppoa, koska ei ole ketään linkitettäviä.

Pöydälle jääneen ruoan määrä ei niin huolestuta, mutta tiskin määrä on tappava. Täällä vallitsee lähes Alaska (so. tila, jossa puhtaita astioita on jäljellä niin vähän, että teetä on juotava munakupista). Vieraani olivat perehtyneet syvällisesti Elimäen tarkoitukseen.

Voin vielä kertoa jouluiseksi energiansäästövinkiksi, että ostakaa led-valosarjoja, jos ostatte. Turun Clas Ohlsson myi minulle nelimetrisen led-valosarjan muistaakseni ~13 eurolla, elinikää ainakin 100 000 tuntia ja energiankulutus vähän (en muista miten vähän, mutta siis vähän) watteja. Pakkauksessa mukana kolme eri värinvaihtosarjaa (sellaisia kivoja värillisiä hattuja noiden lamppujen päälle). Sopivat erityisen hyvin kiinanruusuun, mutta kuusikin kelvannee.

Ydinonnettomuusunista, yksilöllisyydestä ja web-ilmiöistä

Osaisiko joku useista eilen tapaamistani henkilöistä selittää, mitkä päivän keskustelut mahdollisesti tuottivat aivoilleni virikkeitä näyttää minulle ydinonnettomuus-unen? Unessani räjähti ydinvoimalakäyttöön muutettu Imatran kylpylä. Vastarannalla tehtiin uuden ydinvoimalan perustamista valmistelevia kaivauksia ja olin niitä siellä ihmettelemässä. Kun sitten näin vastarannalla kylpylä-ydinvoimalan yhtäkkiä sulavan ja romahtavan (joo, ei se ihan räjähdys ollut), juoksin nopeasti entisen asuntomme (jonka lähiympäristössä tämä kaikki siis tapahtui) pyörävarastoon ja kääriydyin siellä kumimattoon, minkä ansiosta sitten pelastuin. Kumimaton sisällä kirjoitin sitten epätoivoisia ja pateettisia jäähyväiskirjeitä kaikille rakkailleni, mutta huomattuani hetken kuluttua olevani vielä hengissä päätin lähteä junalla Helsinkiin. Kaikki makasivat junassa liikkumattomina ja ikkunoista näkyi ydintalvi. Helsingissä totesin fiksuimmaksi jäädä esittämään kuollutta pimeään tuloon asti, koska vihamieliset helsinkiläiset halusivat ampua kaikki junalla tulevat säteilevät. Pimeän tulon odottelun kohdalla uni kävi niin tylsäksi että en jaksanut enää katsoa sitä ja heräsin.

Mitäköhän minun aivoissani oikein tapahtuu? Pitäisiköhän muodostaa joku oikea ydinvoimakanta joskus?

Minusta oli aika hauska kuulla, että TIME-lehden vuoden henkilöksi on valittu on sinä ja kaikki yksilöt. Terävää ja niin kauniisti sopusoinnussa sen kanssa, että vuoden keksinnöksi oli aikaisemmin valittu YouTube. Wikipedia kertoo aikaisempina vuosina valitut.

YouTuben tuottamia megayksilöitä ovat mm. Barats and Bereta, BowieChick, Brookers, The Bus Uncle, Erik Mongrain, Geriatric1927, Juan Mann, LisaNova, lonelygirl15, Olde English, Renetto ja smosh. Jotkut näistä ovat todella inhimillisiä ja ihania, en usko, että paraskaan dramaturgi olisi osannut keksiä näitä kaikkia. Lonelygirl15:n tietenkin, mutta kuka olisi voinut kuvitella, että geriatric 1927 (tuubiprofiili) olisi uponnut yleisöön? En vaan voi kuvitella, että kukaan suurta viraali-ilmiötä ideoiva käsikirjoittaja ehdottaa ohjaajalle, että "Hei, nyt keksin! Tehdään 50 viiden-kymmenen minuutin mittaista videota, jossa 80-vuotias sotaveteraani istuu nojatuolissa kuulokkeet päässä ja kertoo hitaalla ja rauhallisella äänellään nuoruusmuistojaan!" Geriatric1927:lla, oikealta nimeltään Peterillä, on fanisivu, jossa voi kuunnella Peter-laulua I Can Tell A Story. Peter on oikeasti todella sympaattisen oloinen.

Wikipedian tarjoamaan listaan Internet-ilmiöistä voisi hukkua vaikka viikoiksi.

Kristiina Koivunen ja Turkki

Oho, image.fin Heikki Valkama kirjoitti, että kurditutkija Kristiina Koivunen on viety Turkissa kuulusteltavaksi. Hurjaa, vielä tänä aamuna Kristiina oli päivittänyt blogiaan, ja nyt tavoittamattomissa.

Uuh, uppouduin lukemaan blogin arkistoja ja Kristiinan väitöskirjaa (pdf), kunnes sitten Liken Iida Siimes kommentoikin Imagen blogiin, että Kristiina on löytynyt.

Kristiinan väitöskirjan sisäkannesta:

The right to healthy living is an essential and non-transferrable basic human right which is guaranteed by our constitution. The utilisation of our health care services by every citizen when he/she needs them, the elimination of regional inequalities, and recognising and raising the health level of our people are some of our basic aims. Through the establishment and management of health information as required, health care services can be directed and monitored in line with our aims. (Dr. H. Ibrahim Öksöy, Minister of Health, 1995)

The reason for diseases is poverty, but not only poverty; it is simply the policy of the Turkish state to destroy a nation. Not only to go and shoot and kill them - there are also other methods. (a Kurdish woman)

Tällaista tutkimusta ei voi tehdä joutumatta pohtimaan perusteellisesti tutkimuksen tavoitteita ja oikeutettavuutta ja tämä pohdinta on monella tavoin hyvin kiinnostavaa. Kristiina kirjoittaa, että hänen haastateltavansa kokivat turhautumista siihen, että hän ei tuonut heille lääkkeitä, terveydenhuoltoa ja hyvinvointia, mitä hänen länsimaalaisena oletetaan voivan tehdä. Tutkijan asema ei ole ollut helppo.

Nyt Kristiina on Turkissa pidätettynä, kunnes karkotetaan takaisin Suomeen sunnuntaina. Aika avointa ja EU-kelpoista toimintaa Turkilta kyllä. Rakas ystäväni Välittäjä on vähän samalla tavalla huolissaan Venäjästä kuin Kristiina Turkista. Aika pelottavaa, että niin lähellä, henkisesti niin monella tavalla Euroopassa on kaikkia näin ikäviä tilanteita.

yhteiskunnallinen yrittäjyys org-päivillä

Aika megamahtavan viikonlopun aikana on tullut pohdittua yhteiskunnallista yrittäjyyttä, innovaatioiden syntyä ja organisaation mahdollisuuksia vahvistaa ideoiden kehittymistä toiminnaksi. Ehkä hieman harmittaa, että ihan lopullisia ratkaisuja tai selkeitä uusia lähestymistapoja ei löytynyt, mutta monta askelta tuli kuitenkin otettua eteenpäin. Jotkut asiat löytyvät vasta tekemisen kautta.

Myös saunakeskustelut eläintarhoista, sukkahousuleikit ja elokuvaelämys (trailerit), onnistuneet ruoat, ulkopuoliset alustajat (kaksi hyvin erilaista esimerkkiä siitä, että millä rakenteilla ja mistä lähtökohdista yleishyödyllistä toimintaa voidaan tuottaa) sekä improvisaatio- ja ryhmätyöharjoitukset olivat tosi elämyksellisiä.

Sunnuntait ovat yleensä ankeita ja tieto tulevasta viikosta rasittaa aamusta asti. Eipä tällä kertaa, orgviikonlopun jälkeen voisi olla energiaa ja intoa taas ihan mihin vaan. Olin offline lähes kaksi ja puoli vuorokautta eikä se tuottanut juuri minkäänlaista tuskaa. Niin upeita ihmisiä kyllä.

Jee, nyt voidaan jakaa nollalla, mutta tuubivideoiden linkittämisestä pitää vielä keskustella

Välillä luulisi, että tiede on jo keksinyt kaiken keksittävissä olevan, mutta vasta nyt on opittu jakamaan nollalla. Yhtä hämmentävältä mahtoi tuntua myös silloin, kun jossain vaiheessa hoksattiin, että voi olla myös kolmioita, joiden jokainen kulma on 90° tai että luvuilla voi olla negatiivisia neliöjuuria. Hauskaa kyllä, ehdottomasti, jännää seurata, että mitä kaikkia sovelluksia tuosta vielä keksitään.

Hesarin Uutispöytälaatikossa on tänään käyty megamielenkiintoista keskustelua journalismin etiikasta ja kansalaisjournalistien roolista. Tirkistelijöitä on halveksittu ja keltaiseen lehdistöön on tehty vahvasti eroa. Mahtavaa, pahuus piilee keltaisessa lehdistössä ja Hesarin lukijat voivat säilyttää itsensä puhtaina, kun yhteydet paheelliseen materiaaliin siivotaan poispoispois.

En ole journalisti enkä tunne vastuutani myöskään kansalaisjournalistina (tulin melkein eilen yllytetyksi paheelliseen elämään journalismin tähden - viettelijäni mielestä lukijat tulisi pelastaa Qtean värittömyydeltä ja ennalta-arvattavuudelta, mutta, ach, itsekkäänä sitten tulinkin pitäytyneeksi omassa mitäänsanomattomassa persoonassani), joten olen vakaasti sitä mieltä, että keltaisen lehdistön arvottomuus ei ole oikean elämän representoimisessa vaan pyrkimyksessä tyydyttää lukijoiden ennakko-odotukset ja pakottaa oikea elämä draaman muotoon, tulkitsematta, erittelemättä ja asioita yhdistelemättä.

Niillä kohdilla, missä oikea elämä muistuttaa draamaa, ei valkoisen lehdistön tarvitse esittää sitä epädramaattisempana vahvistaakseen omaa mielikuvaansa keltaisen lehdistön vastakohtana. Joka tapauksessa tuota Antti Paajoen kuvaamaa videota on katsottu jo lähes 200 000 kertaa ja se on suurelle osalle ihmisistä se pääasiallinen mielikuva tuosta tapahtumasta.

Lehden (siis sen Samizdat-konsernin julkaisun) reaktio tapahtuneeseen osuu minusta aika terävästi siihen seikkaan, että reagoimme vahvasti yksityisyyden loukkauksiin sellaisten yksilöiden kohdalla, jotka ovat itsemme kaltaisia. Ok, keskimääräinen bloggaaja tai bloginlukija ei ehkä ole ollut sota-aikaan vielä syntynytkään, mutta sotaveteraani-, hyvinvointivaltio- ja itsenäisyysmyytit ovat silti meille yhteisiä. Ketä muka kiinnostaisi meuhkata Groznyissa, Bagdadissa tai Gazassa panssarivaunun alle jääneen veteraanin yksityisyydensuojasta tai ylipäätänsä panssarivaunun alle jäämisestä? Verta ja suolenpätkiä voi näyttää niin paljon kun huvittaa, kunhan vaan kontekstista käy selvästi ilmi, että tilanteet ovat tapahtuneet vähintään viidentuhannen kilometrin etäisyydellä (idän suuntaan toki lyhyemmälläkin etäisyydellä). Kuvissa tulisi mielellään näkyä myös esimerkiksi rukousmattoja tai savimajoja, ne tekevät hyvän vaikutelman.

On myös kiinnostavaa, miten video koetaan intiimimmäksi välineeksi kuin kuva: epäterävää tuubivideota ei haluta linkittää, mutta paperilehdessä ollut kuvituskuva (Mari Pulkkinen / Lehtikuva) oli silti otettu paljon lähempää ja paljon rohkeammin.

Itseasiassa löysin toisenkin hyvän keskustelun, Tästä emme kirjoita koskaan, jossa todetaan, että asiallisen lehdistön ei tule uutisoida junan alle jäämisistä, jotta ei tarvitse ottaa kantaa itsemurhamahdollisuuteen. Keskustellaan myös siitä, että lisääkö itsemurhauutisointi itsemurhia, hmm, en ehkä sekaannu siihen juuri nyt.