charity versus kehitys

Hesari kertoo meille tänään Johan Peter Paludan Tanskan tulevaisuustutkimuslaitoksesta kertoneen, että "Kehityssuunta on täysin selvä. Tanskalaiset antavat mieluummin apua kehitysmaihin kuin köyhille tanskalaisille", kun kotimaiset avustusjärjestöt jäävät budjeteistaan samalla kun hyvin kehyjärjestöillä menee vahvasti. (Sama tanskaksi Jyllands-Postenissa).

Köyhiä äitejä avustava Mødrehjælpen-järjestö valittaa, että kilpaileminen kehyjärjestöjen tehokkaan markkinoinnin kanssa on vaikeaa. Olisiko kuitenkin myös kyse siitä, että kehyjärjestöjen viesti on terävämpi ja purevampi? Noin niinkuin käsitteenä, kumpaan on viisampaa sijoittaa: auttamiseen vai kehittämiseen? Kotimainen apu on edelleen antajalleen charitya, autuaaksi tekevää ja puhdistavaa hyvyyttä, mutta kehitysapu on parhaimmillaan antajalleen hyvinkin rationaalista ja identiteettiä vahvistavaa. Käsite- ja tunnetasolla kehitysavun taustalla on visioita, dynamiikkaa ja tulevaisuuteensuuntautuneisuutta, kotimaan apu on aina jämähtyneisyyttä, taaksepäinkatsovaa ja hetkellistä.

Luonnollisesti on myös kehyjärjestöjä, jotka toistavat asioita samalla tavalla vuodesta toiseen, työstämättä taustalla olevia ideoita ja hahmottamatta alueellisten muutosten yhteyttä globaaleihin, mutta on myös järjestöjä, joissa elämänlaadun paikallisen parantamisen kautta simuloidaan mahdollisia tulevaisuuden kehityskulkuja, panostetaan visioiden kehittämiseen ja kontribuoidaan myös globaaliin kehityspolitiikkaan.

Kuten olen aikaisemminkin miljardi kertaa kaikissa yhteyksissä sanonut, pidän kehitysyhteistyötä arvottomana, ellei se toimi paikallisen ulottuvuuden lisäksi myös joko

• kehittämällä lähtömaiden (dvs. teollisuusmaiden) toimijoille uusia lähestymistapoja kehitykseen, globaalin talouden dynamiikkaan ja vaihtoehtoisiin kehityskulkuihin vaikuttaviin tekijöihin tai
  
• luomalla paikallistasolla konsepteja, joilla on replikoitumiskapasiteettia ja siten oikeasti potentiaalia luoda muutosta.
  

Ihan sikapaljon propseja joka tapauksessa myös kehytoimijoille, jotka ovat oikeasti aika monessa lafkassa venyneet tuottamaan aika ammattimaista markkinointia, sortumatta silti sentimentaaliseen isosilmäisillä pikkulapsilla mässäilyyn.

Olen jäävi, ja häpeän meidän ajasta jääneitä, mutta aikoinaan kyllä tosi hyviä, nettisivuja, mutta silti linkkaan vielä Dodon joululahjaan. Joululahjaksi kehitystä ja ajattelua, voiko olla parempaa?