Välillä sitä luulisi elävänsä vapaassa maassa, mutta kuitenkin V-lehden tuorein numero on vedetty pois jakelusta sen huumeiden viihdekäytöstä kertovan artikkelin vuoksi. Hesarin mukaan kirjoituksessa muun muassa haastateltiin huumeita käyttäviä nuoria ihmisiä ja otsikossa kerrottiin, että huumeiden viihdekäyttö on suomalaisen juhlimisen arkea. Lisäksi kerrotaan vastaavan päätoimittaja Kaijärven sanoneen että Kun lehden kohderyhmä on nuoret kaupunkilaiset, niin ei ole mahdollista antaa kuvaa, että huumeiden käyttö on hienoa ja että siihen ei sisälly riskejä".
Birdy kirjoittaa eräästä katsomastaan huumedokumentista ja siinä olleista huumeilijoiden elämän tyhjyyden kuvauksista seuraavasti: Jos nuo säväyttävät kohdat eivät herätä huomaamaan, miksi huumeita ei kannata vetää, sitten ei herätä mikään. Olisi jotakuinkin maanpäällinen helvetti, jos normaali elämä (99% ajasta) olisi paskaa ja vain nappien kautta voisi tuntea olevansa elossa.
En tietenkään tunne huumeilijoita mitenkään laumoittain, mutta en silti, sorry vaan, usko sekuntiakaan, että mikään huume kykenisi itsessään tuottamaan kenellekään kyvyttömyyttä nauttia elämästä, vaikka aika usein huumeviehtymykseen johtaa läjä sellaisia ominaisuuksia, jotka voivat johtavat kyvyttömyyteen nauttia asioista;
sitoutumiskyvyttömyyttä, itseinhoa tai eksistentiaalituskaa. Birdy lienee arvellut, että huumeharrastuksen aloittamiseen liittyy valinta vaihtoehtojen a) 100% elämää ja b) 1% elämää välillä, mutta niin tarkoitushakuisesti huumeisiin viehtyneille kuin mitä lienee tuossa kontekstissa tarkoitetun, vaihtoehdot ovat kai kuitenkin 1% elämää tai 0% elämää. Sinänsä olen kyllä aika paljon samaa mieltä Birdyn kanssa siitä, että elämänhankkimisessa kannattaisi ensisijaisesti preferoida muita keinoja.
Hii, ruma huumeilijoidensyyllistämis- ja uhriuttamistaipumukseni lienee ainakin osittain peräisin minuun vaikutuksen tehneestä Alice Millerin Christiane F.:sta, huumeilevasta psykoanalyysipotilaasta Alussa oli kasvatuksessa (saks. Am Anfang war Erziehung), jonka psyykestä löytyi muistaakseni ehkä miljoonaviisi päihdetaipumusta vahvistavaa syytä.
En tiedä ehkä ketään, joka olisi välttynyt siltä tärkeältä tiedolta ja totuudelta, että huume tappaa ja koukuttaa kaikissa muodoissaan, väistämättä ja poikkeuksetta. Gladwell kirjoittaa muuten Tipping Pointissa myös siitä, miten huumeilussa on siistiä se päteminen ja toisten yläpuolella oleminen, mikä paljolti muodostuu juuri kuolemallaleikkimisfiiliksestä sekä lainvastaisuudesta - molemmat valistuspropagandan aktiivisesti tuottamia ja vahvistamia mielikuvia.
No kuitenkin, V-lehden sensuroima artikkeli löytyy pdf:na täältä ja tekstinä täältä. Postaisin mielelläni vielä vähän pomminrakennusohjeita mutta tuollaisen sensuroitavan materiaalin lukeminen horjutti sielullista terveyttäni niin että en ehkä kykene.
torstaina, helmikuuta 22, 2007
huumeilijat ja huumesensuuri
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
3 kommenttia:
jep jep, kävin itse jättämässä eilen aamulla Hesarin keskustelupalstalle linkin tuohon pdf:ään ja hyvin korrektin kommentin siitä miten uskomaton luottamus lehdistöllä on lukijoidensa älykkyyteen ja kykyyn arvioida lukemaansa.
Proof-of-concept, kommentti jätettiin julkaisematta. :) Tosin oletin kirjoittaessani, että siitä oltaisiin vain editoitu linkki pois. Noh, ei aina voi voittaa.
Kyllähän hesari hiljattain sensuroi kaikki linkit youtuben veteraanivideoonkin. (Ks. keskustelu asiasta hs.fi:ssa.) Hurjaa kyllä.
On kyllä tajutonta, että keinotekoista eroa lääkkeisiin ja huumeisiin ylläpidetään mediankin voimin niin rajusti ja muutenkin surullista että ihmisten hyvinvointia potentiaalisesti lisäävienkin aineiden saamista säädellään niin rankasti (vaikka V-lehden artikkeli käsittelikin tätä viihdekäyttönäkökulmasta). En tietenkään haluaisi, että kaikki olisivat aina vaikeuksien tullen jossain somassa, mutta minusta olisi aika hyvä, että esimerkiksi erilaisissa stressi- ja masennustilanteissa ihmiset voisivat parantaa suorituskykyään jollain - nykyään lähinnä ADHD:hen tai narkolepsiaan, jos niihinkään, kirjoitetuilla - lääkkeillä. Arkirutiineista tipahtaminen kuitenkin vaikeuttaa kaikkea maailman toipumista ja minusta sellaista tulisi voida ehkäistä kaikin maailman keinoin.
Hii, mulla on niin estoja sanoa tällaista, koska tiedän että äitini, joka työkseen kirjoittaa lääkkeitä nuorisolle, on kovasti tätä vastaan (hiphei vaan äippä jos luet tätä, oot suloinen ja tykkään sinusta :P).
"En tietenkään tunne huumeilijoita mitenkään laumoittain, mutta en silti, sorry vaan, usko sekuntiakaan, että mikään huume kykenisi itsessään tuottamaan kenellekään kyvyttömyyttä nauttia elämästä"
Sinä ihana tyttö, joka ei usko myöskään ruuan vaikuttavan mitenkään vaikuttavan mielialaan. Kuulun hieman eri uskonlahkoon tässä asiassa, mutta minä olenkin niitä, jotka ajautuvat ärtyneeseen mielentilaan liiasta kahvin juomisesta ja masennukseen liiasta sokerin syömisestä.
Minusta on ihan järkeenkäypää että elimistöön ulkopuolelta tuoduilla aineilla voi yllättäen aiheuttaa elimistön omien mielihyvämekanismien surkastumisen. Kai kroppakin pyrkii tehokkuuden maksimointiin ja lakkaa näkemästä itsensä onnellistamisen vaivaa, jos ilo kannetaan kapseleissa tasaisin väliajoin suusta sisään?
On tietysti mahdollista, että geeniperimässäni on jokin tekijä, joka aiheuttaa kyvyttömyyttä nauttia elämästä, mutta mielestäni tietyt elimistön ulkopuoliset aineet voivat vielä huomattavasti pahentaa tilannetta.
Luin joskus jollain ympäristöterveyden kurssilla haitta-aineiden raja-arvoista. Raja-arvojen määrittäminen on vaikeaa, koska yksilöiden herkkyys eri aineille voi vaihdella 10000-kertaisesti. Se mikä yhdelle on nautintoaine tai lääke, voikin olla toiselle myrkkyä. Tai venäläistä sananlaskua mukaillen: "Se, mikä on venäläiselle hyväksi, tietää saksalaiselle kuolemaa."
Välittäjä
Lähetä kommentti