perjantaina, joulukuuta 01, 2006

Onnellista AIDS-päivää



Via Toista maata. Kesken jääneitä tarinoita nyt 34.1–47.1 miljoonaa (UNAIDS:AIDS Epidemic Update 2006 pdf).

En edelleenkään erityisemmin pidä siitä, miten faktaa, että miesten kanssa seksiä harrastavilla miehillä on suhteellisesti eniten HIV-tartuntoja, käsitellään. On tosi lystikästä, miten niin monessa paikassa onnistutaan kertomaan homoseksuaalisuuden AIDS-riskistä, yhdistämättä sitä mitenkään niihin kulttuurisiin tekijöihin, jotka vaikeuttavat homoseksuaalien turvallisten ja pysyvien seksisuhteiden muodostamista. Suurinta AIDS-riskiä aiheuttavat vaikeudet (joko päänsisäiset tai taloudelliset) huolehtia omasta terveydestään ja hyvinvoinnistaan sekä kyvyttömyys toisen ihmisen kanssa olemiseen ja nämä ominaisuudet vaan kulttuurisista syistä ovat yliedustettuina homoseksuaalien joukossa (en ihan täysin ole kieltänyt sitä mahdollisuutta, etteikö tässä olisi jotain suorempiakin meemikytköksiä, mutta jätän ottamatta kantaa ja sanon että vaan kulttuurisista syistä).

Toinen tartunnoissa yliedustettu ryhmä monin puolin maailmaa ovat erilaiset alkuperäiskansat. Esimerkiksi Kanadassa HIV-tartunnat ovat kolme kertaa yleisempiä alkuperäisväestön kuin ei-alkuperäisväestön (uuh, onko väestö-sanan merkityssisältö niin sama kuin ei-alkuperäisväestö, että erillistä sanaa ei-alkuperäisväestölle ei ole koettu oleelliseksi keksiä?) keskuudessa. Myös siirtolaiset ja maahanmuuttajat ovat merkittäviä riskiryhmiä. Ei ole vaikeaa hoksata elämäntilanteiden turvattomuuden ja sisällöttömyyden altistavan erilaisille riskeille, mutta eipä esimerkiksi missään maahanmuuttajakeskustelussa edelleenkään juuri puhuta turvallisuuden, tarpeellisuuden ja jatkuvuuden tunteiden vahvistamisesta.

Itse asiassa, nyt kun tarkemmin pohdin, niin kyllähän esimerkiksi (RED)TM-liikekin, josta bloggasin jo aikaisemmin, välttää puuttumasta mihinkään seksikulttuurin kehittämiskysymyksiin puhumalla vain jo tartunnan saaneiden lääkityksestä ja AIDS-orpojen koulutuksesta. Kelpaa katolisillekin.

AIDSin leviäminen on oire turvattomuuden, elämänhallinnan puutteen, merkityksettömyyden ja sisällöttömyyden tunteista, monin paikoin myös väkivallasta ja valinnanmahdollisuuksien puutteesta. Näitä ei paranneta lääkityksellä, sorry vaan Bono.

4 kommenttia:

å,å kirjoitti...

Olen nyt kyllä toista mieltä tästä asiasta, ainakin homojen suhteen. En millään jaksa uskoa, että homomiesten HIV-tartunnoissa olisi kyse jostakin abstraktista turvattomuuden tunteesta tai yleisen hyväksynnän puutteesta.

Eikö asialle olisi huomattavasti helpompi selitys se, että HIV leviää suojaamattomassa anaaliyhdynnässä merkittävästi suojaamatonta vaginayhdyntää helpommin? HIV-soppa on valmis, kun tähän lisätään vielä se, että homomiehet ovat seksuaalisen suuntaumisensa vuoksi jo valmiiksi yhteiskunnan normatiivisten rooliodotuksien ulkopuolella, ja voivat sen ansiosta muita helpommin harrastaa esimerkiksi irtosuhteita tai vaikkapa solmia vapaita parisuhteita, joissa kummatkin osapuolet ovat vapaita harrastamaan seksiä myös muiden kanssa.

Valtakulttuurin hyväksymien perhemallien ja rooliodotusten hylkääminen ei kuitenkaan itsessään ole se syy, joka HIV-tartunnat aiheuttaa. Myös monien lesbojen ja naispuolisten biseksuaalien elämään kuuluu paljon seksikumppaneita ja normeista poikkeavia ihmissuhdemalleja. Siitä huolimatta seksuaalivähemmistöihin kuuluvat naiset ovat aliedustettuina HIV-tilastoissa.

Mainitsemasi "homoseksuaalien turvalliset ja pysyvät seksisuhteet" kuulostavat ainakin minuun korvaani sellaiselta parisuhdekäsitykseltä, joka kumpuaa heteronormatiivisesta ydinperheajattelusta. Tämä ei kuitenkaan ole se, mitä kaikki ihmiset tavoittelevat. Kun seksuaalivähemmistöjä yritetään tietoisesti paimentaa johonkin yhteiskunnan hyväksymään "turvalliseen" parisuhdemalliin, vieraannutetaan sillä monia yhä kauemmas marginaaliin. Turvattomuuden tunne vain kasvaa, kun ympäristö vaatii jotakin, johon itse ei voi koskaan sopeutua.

HIV:ta voidaan torjua vain ehkäisyllä ja sen tärkeyttä korostavalla valistuksella, joka olisi vielä entistäkin paremmin saatava ns. "riskiryhmien" tietoisuuteen. Miten se tapahtuu, sitä on vaikea sanoa. Holtiton seksuaalikäyttäytyminen ihmisten kesken tulee kuitenkin jatkumaan yhtä kauan kuin koko ihmiskunnan tulevaisuuskin - siinä lienee jotain perusinhimillistä...

Qtea kirjoitti...

Olen silti sitä mieltä, että suojaamattomilla anaali- tai millä tahansa -yhdynnöillä on kyllä vahva kytkös epävarmuuden ja turvattomuuden tunteisiin.

Myönnän myös, että ainakin se "pysyvä" siinä ilmaisussani "homoseksuaalien turvalliset ja pysyvät seksisuhteet" on peräisin heteronormatiivisesta ydinperheajattelusta, pahoittelen, olen vaan siinä niin kiinni :). "Turvallinen" on kuitenkin sellainen määrite, jonka toivoisin kaikkiin seksisuhteisiin voitavan liittää.

Sanot näin: HIV:ta voidaan torjua vain ehkäisyllä ja sen tärkeyttä korostavalla valistuksella, joka olisi vielä entistäkin paremmin saatava ns. "riskiryhmien" tietoisuuteen. En ole yhtään eri mieltä ehkäisyn tärkeydestä, mutta tuo tietoisuuteen saattaminen ei kyllä riitä. Riskiryhiin kuuluvien yksilöiden elämäntilanteiden ja itsetunnon olisi oltava sellaisella tasolla, että ehkäisyvalistus tulisi vastaanotettavaksi. Kyky ottaa vastuuta itsestään ja vaatia huomiota myös kumppanilta ei ole mikään itsestäänselvyys, mutta kuitenkin välttämätön edellytys minkään ehkäisyvalistuksen "tehoamiselle".

En tietääkseni itse tunne ketään HIV-positiivista (ja muutenkin olen tosi syvällä heteronormatiivisessa ydinperhefantasiassa), joten kaikki tämä on tosi hypoteettista. Kuvittelen vaan, että monien HIV-tartuntojen taustalla on vähän samanlaista psykodynamiikkaa kuin vaikkapa perheväkivallan uhreilla, joista tunnemme vähän useampiakin esimerkkejä. Pointsi ei ole syyllistää ketään tai nähdä uhriutumista elämäntapavalintana, mutta kuitenkin ihmisten omat valmiudet puolustaa omia oikeuksiaan ja vaatia huomioiduksi tulemista vaikuttavat suoraan ihmisten terveyteen tosi monessa tapauksessa.

Suomessa on muuten tänä vuonna noin sata uutta todettua HIV-tartuntaa, ja yhteensäkin vain noin 2000, joten kovin lähelle kovin monta suomalaista tämä aihe ei osu. Kiitos pitkästä kommentistasi, tätä on kiinnostavaa pohtia.

Matti kirjoitti...

AIDS:in dynamiikka on länsimaissa (pitääkö sanoa länsimaisen ei-siirtolaisväestön) keskuudessa pitkälti eri asia kuin kolmannessa maailmassa. Länsimaissa AIDS koskettaa lähinnä sukupuolisia vähemmistöjä, jotka käyttäytyvät riskialttiisti. Tämä tarkoittaa niin homoja kuin prostituoitujen asiakkaitakin. Kolmannessa maailmassa ja siirtolaisten keskuudessa asiaan kyllä liittyy sukupuolten epätasa-arvo, tietämättömyys jne.

Qtea kirjoitti...

Joo Matti, HIV-tartunnanhankkijoiden keskimääräiset elämäntilanteet länsimaissa ja kehitysmaissa ovat toki erilaiset, mutta halusin löytää yhdistävää tekijää näistä, koska aivoni tykkäävät yksinkertaistuksista.

Kyllähän sekä länsimaissa että kehitysmaissa AIDSin tartunta edellyttää riskialtista käytöstä. Kehitysmaissa ympäristö vaan painostaa (köyhyys, epätasa-arvo jne.) yksilöä käyttäytymään riskialttiisti ja aktiivisesti tuottaa yksilölle sellaisia turvattomuuden ja itsemääräämisoikeuden puutteen kaltaisia kokemuksia, joita länsimaissa keskimäärin tuotetaan ihmisten omien päiden sisällä, monta astetta monimutkaisempien syy- ja seuraussuhteiden kautta.