en haluaisi syyllisyydessä rypeämistä

Maailma on tietenkin pahasti kesken ja parannettavaa on, mutta keinoista ei ehkä ihan yksimielisyyttä vielä ole löytynyt. Siihen saakka on siedettävä sitä, että ihmiset omia syyllisyyden- ja ties minkä tuntojen helpottamiseksi raatavat itsensä kipeiksi kestovaippojen ostamisillaan ja autoilua välttäessään. On aika surullista, että ihan fiksut, älykkäät ja viehättävät ihmiset käyttävät aika valtavasti resursseja omien valintojensa ympäristö- ja sosiaalisten vaikutuksien arviointiin sen sijaan että oikeasti käyttäisivät lahjojaan ja kykyjään laajemman ymmärryksen hankkimiseen tai johonkin oikeampaan vaikuttamiseen.

Tämä ongelmakenttä on viime aikoina täyttänyt tietoisuuteni melko jatkuvasti. On omituista miten ihmiset marginalisoivat itseään, motiivinaan maailman muuttaminen. Totta kai kuluttajaliike on oleellinen olla olemassa - ilman Reilun Kaupan olemassaoloa ilmiönä eivät varmaan Espanjan tomaattisiirtolaisetkaan olisi herättäneet kenenkään mielenkiintoa - mutta siltikin, ihmiset voisivat elää ja hyvinvoida vähän enemmän, jotta marginaalista voisi imeytyä valtavirtaan edes jotain vaikutteita joskus.

Ensi viikonloppuna ympäristöjärjestöt järjestävät taas lukioikäisille nuorille Ympäristötoimintapäivät. Nuoret siellä ovat aivan tajuttoman fiksuja ja ihania, mutta koska niiden päälimmäinen huoli on se, että mitä he itse voivat omassa arkipäivässään tehdä, ei niiden tajuntaan oikein mahdu mitään muuta. Toivoisin niin, että kaikki voisivat käyttää aikaansa ja energiaansa itselleen kiinnostavien asioiden puuhaamiseen, maailman paikoissa käymiseen ja erilaisten juttujen kokeilemiseen, jotta seuraavasta sukupolvesta tulisi paitsi vastuullisempi, myös kokeneempi, ymmärtäväisempi, suvaitsevaisempi ja ennakkoluulottomampi.

Pieneläinhoitajan, kouluavustajan, lääkärin, sosiologin, biologin ja kääntäjän ammatit ovat varmasti kivoja ja niiden harjoittamisen yhteydessä voi kokea paljon hyödyksi olemisen tunnetta, mutta niihin ajautuneet yksilöt ovat sitten kyllä melko todennäköisesti 40 tuntia viikossa poissa mistään sellaisesta oikeasta vaikuttamisesta, mihin kaikkia vähänkin globaalimmin ajattelemaan kykeneviä tyyppejä kuitenkin ehdottomasti tarvittaisiin. Haluaisin, että nämä kyvykkäät ja upeat nuoret haluaisivat presidentiksi ja rokkitähdeksi ja astronautiksi ja YK:n seuraavaksi pääsihteeriksi ja toimitusjohtajaksi ja päätoimittajaksi ja pankinjohtajaksi.

Ja Anna Politkovskajaksi.