Tänään Hesarin kulttuurisivuilla keskusteltu Tommi Hoikkalan ja Mikko Salasuon toimittama Prekaariruoska-julkaisu on mehukas. Julkaisu oikeuttaisi olemassaolonsa moninkertaisesti, jos kaikki kirjoittajat lukisivat toistensa artikkelit, niin jännittäviä ristiriitoja siinä on.
Helsingin EuroMayday-verkosto ja Megafoni-verkkolehti:
Perustulo ei passivoi ihmisiä vaan päinvastoin tukee ihmisten itsenäisyyttä ja yhteisöllistä osallistumista. Se mahdollistaa yhteistä hyvinvointia rakentavan työn ja toiminnan, joka ei ole riippuvaista yritysten lyhytnäköisistä vaatimuksista. Se vahvistaisi matalapalkkaisten työntekijöiden neuvotteluasemaa, toisi joustavan turvan joustavalle työvoimalle, helpottaisi itsellistä yritteliäisyyttä ja tukisi kolmannen sektorin elinvoimaisuutta.
Mitä perustulo mahdollistaisi näille Ulla-Maija Kovasen kuvaamille nuorille?
Joillakin nuorista on keskeytyneitä ammattikouluopintoja, mutta useimmilla peruskoulun jälkeiset opinnot rajoittuivat työvoimatoimiston lyhyisiin kursseihin. Kaikki ovat työttömiä.
Nuoret asuvat lähiöissä tai kylissä. Asunto on yhteinen kaverin kanssa, tai nuori asuu jomman kumman vanhemman luona tai lastenkodissa. Tutun lähiympäristön ulkopuolelle ei kavereidenkaan kanssa juurikaan lähdetä. Nuorilla ei ole varaa auton hankintaan ja julkisilla kulkuneuvoilla liikkuminen tuntuu hankalalta ja kalliilta. Lähimmissä kaupungeissa saatetaan joskus poiketa, jos kyyti järjestyy. Kaveripiiri koostuu toisista samanlaisista, suunnilleen samanikäisistä nuorista. Työelämästä ei ole kaveripiirissä kenelläkään kokemusta, muutama on saattanut olla jollakin työharjoittelujaksolla, mutta ne on yleensä koettu tylsiksi ja jätetty sen takia kesken. Kenelläkään kaveriporukassa ei ole tulevaisuuden suunnitelmia. Elämä on tässä ja nyt. Jengin kanssa hengaillaan kylällä, juodaan alkoholia, jos sitä sattuu olemaan, käydään samoissa tutuiksi tulleissa kaljabaareissa jos on rahaa. Huumeita saatetaan käyttää jos niitä on tarjolla. Pieniä rikoksiakin saatetaan tilaisuuden tullen tehdä. Velkoja syntyy kavereiden kesken. Niiden seurauksena välit ovat ajoittain kireät. Muutoin kavereiden välit ovat neutraalin etäiset. Mitään yhteistä tekemistä ei yleensä ole. Joskus tehdään yhdessä jotain musiikkiin liittyvää tai rassaillaan autoa, jos sellainen sattuu jollakulla olemaan.
Koska en saa kansalaistuloa niin tämäkin teksti jää kesken, aikaisin aamulla on oltava pätkätyöpätkässäni. Olisin vielä voinut sanoa jotain siitä, miten keskeisimmät yhteiskunnan ongelmat ovat aika toisenlaisia kuin ne, joihin perustulo edes voisi olla ratkaisu tai siitä, miten maailma muuttuu väistämättä, eikä mitään kokoelämäturvallisuutta oikeasti enää voida millään keinoin tuottaa, mutta en nyt tällä kertaa sitten sanokaan.
Tekstit
3 kommenttia:
Kiitos kiinnostavasta linkistä!
Toivottavasti ehdit joskus jatkaa esimerkiksi siitä, mitä ne keskeiset ongelmat sitten ovat. Vaikka perustulo ratkaisisi vain marginaaliongelmia, niin ei kai se haittaisi myöskään keskeisten ongelmien ratkaisemista, vai kuinka?
Olen surullinen puolestasi, että joudut tekemään työtä, jota et koe mielekkääksi. Toivottavasti rahoista edes jää jotain säästöön, niin että voit myöhemmin tehdä sellaista, mitä oikeasti haluat.
Hei suloinen, kerron toki kaikki keskeiset ongelmat joskus, vähän on vielä suuri yhtenäinen yhteiskunnan ja ihmisyyden selittävä teoria kesken. Perustulo voisi hyvinkin helposti haitata melko monien keskeisten ongelmien ratkaisemista, triviaalisti esimerkiksi syömällä koulutukseen tai kirjastolaitoksen ylläpitoon muutoin käytettävät varat.
Tuo heitto siitä, että joutuu tekemään työtä, jota ei koe mielekkääksi, on tosi hyvä, siitä on kiva jatkaa edellistä aihetta. Itse asiassa, en koe sitä kovin epämielekkääksi, mutta olen jo ehtinyt tehdä sitä niin paljon, että ihan joka aamu en suoranaisesti hingu sinne :P.
Minulla on sinulle myös meili kesken, toivottavasti saan sen joskus valmiiksi, toivontoivon.
"Perustulo voisi hyvinkin helposti haitata melko monien keskeisten ongelmien ratkaisemista, triviaalisti esimerkiksi syömällä koulutukseen tai kirjastolaitoksen ylläpitoon muutoin käytettävät varat."
Hullua tietenkin olisi, jos varat otettaisiin juuri sivistyksestä, mutta kyllä minusta jopa opintotukea voisi pienentää sillä tavalla, että rahat jaettaisiin tasan opiskelijoille ja niille, joilla ei nykyisin ole ollenkaan tuloja. Onhan esimerkiksi alkoholisteja kaikissa yhteiskuntaluokissa... varakkaat vain juovat piilossa kotonaan. Koulusysteemikin on aika kamalaa tuhlausta, kun monissa kouluissa opitaan vain huonoja tapoja, ja vielä yliopistossakin käytetään aikaa turhaan tankkaa ja oksenna -ulkolukuun, joka ei pitkällä tähtäimellä hyödytä ketään.
"olen jo ehtinyt tehdä sitä niin paljon, että ihan joka aamu en suoranaisesti hingu sinne"
Tarkoitinkin mielekkyydellä juuri sellaista henkilökohtaisen antoisuuden tunnetta - en yhteiskunnallista puolta. Näin muuten televisiosta vähän aikaa sitten katkelman haastattelusta, jossa joltain mieheltä (kai näyttelijältä) kysyttiin, mitä hän pelkää eniten. Hän vastasi minusta kiinnostavasti pelkäävänsä sitä, että hänelle annetaan sellaisia tehtäviä, joista hänen tiedetään suoriutuvan, eikä hän siten saa koetella rajojaan, vaikka elämä on lyhyt.
"Minulla on sinulle myös meili kesken, toivottavasti saan sen joskus valmiiksi, toivontoivon."
Voi hienoa, lähetä se sitten vaikka keskeneräisenä, ellet saa valmiiksi!
Lähetä kommentti