Hii, jos Freudia vastustettiin elinaikanaan, niin eipä hänellä juuri sen helpompaa olisi ollut nykymaailmassakaan. Aiheesta pitäisi ehdottomasti blogata huolellisemmin, mutta onpa kiinnostavaa seurata, mikä meuhka syntyy, kun lasten seksuaalisuudesta taas keskustellaan. Norjalainen lastentarhanopettaja ehdotti (norjankielinen alkuperäisteksti), että lasten seksuaalisuuteen tulee voida suhtautua vapaammin, ja ainakin Hesarin artikkelin kommenteissa sekä Takkiraudassa kuohuu rajuja Sodoma ja Gomorra -syytöksiä.
Lastenkasvatuskulttuurissa on tietenkin monia asioita, joita tulee kehittää, mutta yksi tärkeimmistä on luontevan ja helpon suhtautumisen opettaminen ruumiillisuuteen ja seksuaalisuuteen, hämmentämättä ja syyllistämättä. Tajuan pointin ja todellakin haluaisin säästää kaikki maailman lapset kukkahattukasvattajilta, jotka jatkuvasti viestivät lasten olevan rumia ja metelöiviä ja siveettömiä ja huonoja. Oon niin varma, että Alice Miller olisi samoilla linjoilla; hyväksytyksi tulemisen tunnetta ei voi evätä sen perusteella, että lapsi toteuttaa itseään tavoilla, jotka ovat aikuisten kulttuurissa ongelmallisia.
torstaina, lokakuuta 18, 2007
Lasten seksuaalisuus Norjassa
maanantaina, lokakuuta 15, 2007
Butter & Natürlichkeit
En niin siedä käsitteen "luonnollisuus" käyttämistä missään maailman mainonnassa, mutta maitoteollisuus ei näemmä pärjää ilman:
sunnuntai, lokakuuta 14, 2007
Onnistunut Megapolis2022, Roomasta tarkasteltuna
En ollut paikalla Megapoliksessa, mutta on ollut ihanaa kuulla mahtavista fiiliksistä sieltä. Tänään luimme Mian kanssa hämmentyneinä Hesarin näköislehteä, jossa Kaupunki-osiossa oli Megapolis huomioitu hyvinkin laajasti. Loistavaa, loistavaa, loistavaa! Oli kivaa kuulla, että puhujat olivat olleet hyviä ja yleisöä paljon, kun työtäkin on tehty ja vaivaa nähty. Kangastus.orgkin oli vetänyt jälleen hienon keikan, siitäkin jäin paitsi.
Olen Roomassa, Rooma kaunis, lämmin ja kerrostunut. Tajusin, että antiikkia sinänsä ei pidä ihannoida, kaikki ihannoitavat asiat ovat olleet vain pieniä fragmentteja koko sekavasta ja laajasta Rooman valtakunnasta, jossa sirkushuvit ja verenvuodatus olivat huomattavasti filosofiaa, moraalia, oikeutta, hyvyyttä, totuutta ja kauneutta enemmän esillä. Mutta, kyllähän Suomessakin katukuvan näkyvimmät viestit ovat iltapäivälehtien lööppejä tai kaupallisia mainoksia, vaikkakin meillä on kohtalaisesti toimivat demokratia, yliopistolaitos, koululaitos, hyvinvointi sekä tasa-arvo, joita hyvinkin voisi ihannoida vähintään yhtä paljon kuin antiikkia. Olemassaolevia ja todellisia asioita, nekin, vaikkakin vähän piilossa.
Ehkä joskus jos matkustan Ateenaan, etsin sieltä sitten uudestaan niitä hyviä ja puhtaita asioita, joita en täältä katolisen kirkon ryvettämästä Roomasta löytänyt. Sanon ryvettämästä, vaikka oikeasti tajuankin, minkälainen harppaus kohti sivistystä ja hyvinvointia katolisen kirkon valtaannousu lienee silloin aikoinaan ollut.
Henkilökohtaiset päästökiintiöt
Lyhyesti kommentoidakseni Dodon ehdotusta (jonka valmisteluun en henkilökohtaisesti ole sekaantunut) henkilökohtaisista päästökiintiöistä, voisin arvioida, että siinä on kaksi tärkeää pointtia.
- Paremman ymmärryksen saavuttaminen tuotteiden ja palveluiden hiilipitoisuudesta, ts. ilmastokuormituksesta
- Paremman ymmärryksen saavuttaminen yksilöiden henkilökohtaisista kokonaispäästöistä
Tuotantoon painottuva verotus on tietenkin keinona tehokas, mutta sokea; yksilöille ei muodostu ymmärrystä kokonaispäästömääristä, eri tuotteiden hinnanmuodostus vaan muuttuu entistä kompleksisemmaksi ja ennustamattomammaksi. Voin helposti kuvitella melko vaivattoman bonuskorttijärjestelmän, jossa tuotteiden ja palveluiden käytön mukaan vähennettäisiin henkilökohtaista päästökiintiötä, mutta yksityisyyskysymykset vaivaavat kyllä. Voisin olla hyvinkin kiinnostunut kuulemaan Petteri Järvisen näkemyksiä tästä.
Nikokin on hyvin kriittinen ja olen periaatteessa samaa mieltä ympäristöverojen erinomaisuudesta ja toimivuudesta. Vain veroihin perustuvan järjestelmän sokeus surettaa minua.
Lähettänyt Tea klo 17:13
Tunnisteet: Dodo, ilmasto, kuluttaminen, tulevaisuus, ympäristö
keskiviikkona, lokakuuta 10, 2007
Jaiku ♥ Google
Google osti Jaikun, kova juttu pienelle puljulle. Tulevaisuus voi tuoda Jaikulle mitä vain, ison helmoissa löytyy resursseja ja synergiaa. Periaatteessa en kyllä tykkää maailman kaikkien siistien juttujen valuvan samoihin käsiin, mutta tietenkin pienen on yksin vaikea ponnistaa, vaikka olisi kuinka raikas ja dynaaminen ja rohkea. Ja olen myös sitä mieltä, että Jaikun presence-featuret, jotka esimerkiksi Twitterista puuttuvat, tulevat saamaan merkittävämmmän roolin, vaikkakin ne toistaiseksi vielä ovatkin vähällä käytöllä. Google Phonen odotus tuntuu yhä jännittävämmältä.
Tietty viestinnän perusteet ovat jaikuilijoille ihan peruskauraa, mutta tän uutisen tiedotus on kyllä ihan priimasti hoidettu; laineet lyövät korkealle, kun blogeissa on tänään tämän perusteella havahduttu pohtimaan tulevaisuusskenaarioita sekä googlen, sosiaalisen median, että mikrobloggauksen kannalta, mutta myös niin usein kaikessa maailman tiedotuksessa laiminlyöty ryhmä, käyttäjät, on onnistuttu huomioimaan saman päivän aikana lähetetyllä sähköpostilla. Aiheeseen liittyvä Q&A-sivu.