Auf dem Weg zu mehr Sicherheit

Peter King, republikaanipuolueen kongressiedustaja, NY, via CNET:

WikiLeaks presents a clear and present danger to the national security of the United States. I strongly urge you to work within the Administration to use every offensive capability of the U.S. government to prevent further damaging releases by WikiLeaks.

Alex Stubb, ulkoasiainministeri:

Meillä ei ole vielä tietoa vuodettujen asiakirjojen sisällöistä. Odottavalla kannalla ollaan. Koko Wikileaks-ilmiö tuntuu minusta vastenmieliseltä. Jokaisella maalla on oikeus omiin, diplomaattisiin asiakirjoihinsa, joiden sisältö voi olla sensitiivistä ja tarkoitettu luottamukselliseksi. Kannatan avointa ulkopolitiikkaa, mutta tässä on kyse eri asiasta - laittomasta vuodosta, joka saattaa horjuttaa kansainvälisen politiikan vakautta.

Suomen kannalta en ole kovin huolissani. En usko, että vuodot vaikuttavat Suomen ja USA:n erinomaisiin suhteisiin. Täysin varmasti on mahdoton kuitenkaan sanoa mitään, sillä - kuten todettua - meillä ei ole asiakirjojen sisällöistä vielä tietoa.

Die Ausschaffungsinitiative:



NZZ Ausschaffungsinitiativen vastaisesta mielenosoituksesta:

Mehrere Hundert Demonstranten hatten sich um 20 Uhr am Zürcher Helvetiaplatz versammelt und zogen durch die Innenstadt in Richtung See. Einige Teilnehmende zündeten Knallkörper. Die Kundgebung verlief zunächst weitgehend friedlich.

Als es jedoch im Bereich Bellevue, Limmatquai und Bahnhofplatz zu vereinzelten Sachbeschädigungen kam, ging die Polizei mit Gummischrot und Tränengas gegen die Demonstranten vor und löste den Aufmarsch auf. Nähere Angaben zu entstandenen Schäden konnte die Polizei noch nicht machen.

Poikkeuksellisen hieno uutispäivä tänään. Kansalaisille ja kuluttajille eri puolilla maailmaa on jälleen myyty kasoittain oikeaa ymmärrystä siitä, mitä ovat kansallinen turvallisuus, uhka, vaara ja terrorismi. Olisipa nyt Yhdysvalloissakin nyt joku sopiva pieni (OBS pieni) protesti, josta voisi jälkeenpäin kertoa tarinaa, kuinka valtion vahva käsi on tukahduttanut vaarat ja suojellut kansalaisia. Sveitsissä osattiin tämäkin paremmin.

Lisäksi meille kertoo Helsingin Sanomat, kuinka "Maailmalla mainetta niittänyt iPad-tietokone saapuu huomenna erittäin todennäköisesti myyntiin myös Suomessa. Laitetta valmistava Apple tunnetaan tiukoista vaitiolovaatimuksistaan, eikä vahvistusta myynnin alkamiselle annettu tuotteita myyvien liikkeistä." Jälleen taitavasti neljäs valtiomahti brändiviestinnän välineenä. Vaitiolovaatimukset, kohina kulisseissa sekä printtimedialle syötetyt lupaukset uusista ansaintamalleista. Täydellistä.

Minulla ei ole aavistustakaan, mistä tuli ulkoasiainministerin heitto Suomen ja Yhdysvaltain välisistä suhteista. Voidaanko ajatella paljastuvan tietoja siitä, millä tavoilla Suomen voidaan ajatella uhanneen Yhdysvaltain kansallista turvallisuutta? En tajunnut mitään. Ymmärrän, että ulkopoliittisesti Yhdysvaltain silmissä huonoon valoon joutuminen on suurin mahdollinen uhka, mutta millä tavalla Wikileaks voisi olla riski siitä?

Toiset ovat tasa-arvoisempia

Tässä maassa ei oikein tiedä, että mitä riskejä ottaa, jos sanoo jotain homoista, mamuista, lapsista ja eläimistä. Silti toivoisin, että ei olisi tilanteita, joissa yksien ruumiillinen koskemattomuus olisi tärkeämpää kuin toisten. Hei niiden nimi on perusoikeudet.

Keskustelu Turussa lauantaina 20.11.2010 järjestetyn rasisminvastaisen mielenosoituksen seinältä.

Tasa-arvopalkinnot

Tämä on melko kehno puujalaksikin. Vaikeaa kuvitella, että tasa-arvon nimissä jaettava palkinto oikeasti esittävää tätä mekaanista laitetta, jonka on tarkoitus saattaa lantio heilumaan houkuttelevasti ja minimoida maakosketuksen pinta-ala, luoden illuusiota keveydestä.

Monelle muulle asialle punaiset korkokengät voisivat olla ihan oiva symboli, mutta kytköstä tasa-arvoon tai urheiluun en kyllä keksi.

Kuvassa tänäänkin jaettu Piikkarit-tasa-arvopalkinto. Niitä varmaan ministeriön harjoittelijat askartelevat kuumaliimalla. Onkohan seuraavan vuoden palkinnossa sitten saman parin oikea kenkä, vai mihinköhän se joutuu?

He saw it, he loved it, he ate it

“Once a little boy sent me a charming card with a little drawing on it. I loved it. I answer all my children’s letters — sometimes very hastily — but this one I lingered over. I sent him a card and I drew a picture of a Wild Thing on it. I wrote, “Dear Jim: I loved your card.” Then I got a letter back from his mother and she said, “Jim loved your card so much he ate it.” That to me was one of the highest compliments I’ve ever received. He didn’t care that it was an original Maurice Sendak drawing or anything. He saw it, he loved it, he ate it.”

Lainaus Maurice Sendak, via Catherine Campbell

Viehättävästi yhdet antavat palautetta osoittaakseen kaikkea kuviteltua roskaa, toiset tuottavat palautetta vahingossa ilmaistaessaan jotain olemassaolevia konkreettisia haluja toiveita odotuksia.

Isäsuhteista

Nykyaikana on mahtavaa, kun voi kaiken aikaa elää viestinnän ja keskustelun ympäröimänä ja on paljon välineitä, joista koko ajan voi seurata, mitä ihmisjoukkojen päässä liikkuu. En ole minään isänpäivänä koskaan aikaisemmin reaaliajassa saanut kuulla niin monen tuntemani ihmisen isänpäivänviettotraditioista.

Olen samaa mieltä siitä, että isyydestä puhutaan mediassa vähän kummallisesta näkökulmasta. Hämmästyttävää, miten isyydestä puhuttaessa puhutaan niin helposti kaikesta häiriökäyttäytymisestä ja oireiluista, kun teemoja olisi miljoonia muitakin.

On niin perusasia, että ihmissuhteiden onnistuminen riippuu yksilöiden omista psyykkisista valmiuksista. On siedettävä sekä tarvituksi tulemista että omaa tarvitsevuuttaan. On siedettävä omia epävarmuuden, kelpaamattomuuden ja riittämättömyyden tunteitaan ja on kyettävä irrottautumaan omien korvien välissä liikkuvissa jutuista ja viestimään toiselle ymmärtämistä ja samaistumista. Yksinkertaisia asioita, jotka usein onnistuvatkin, mutta suoritukset heikentyvät dramaattisesti stressin ja ahdistuksen vaikutuksesta. Olispa ihmisillä asiat paremmin niin niiden lapsillakin olisi.

On hurjaa huomata, miten omat psyykkiset valmiudet ovat niin suoraan opittu omilta vanhemmilta. Kaikissa niissä asioissa, joissa omat vanhempani ovat hyviä, olen itsekin taitava, ja kaikki ne alueet, joilla vanhempani ovat heikkoja, olen itsekin aivan avuton. Monet puutteet oppii kyllä kompensoimaan, mutta niistä on vaikea aidosti oppia eroon.

Minä olen oppinut oman kaikkein parhaan taitoni isältäni. Se on kyky virittyä muista ihmisistä ja ilmaista se. Minusta ihmiset ovat kauniita, hyviä ja taitavia, eikä kukaan oikeasti halua pahaa. Tyhmyys ja ilkeys ovat poikkeuksetta vaan jonkun korvienvälijutun projisaatioita tai puhtaita vahinkoja.

Minusta on ihan normaalia puhua isän kanssa puoli tuntia puhelimessa ja sanoa sen aikana viisi kertaa, että oot niin superihana tai oot niin supersöpö tai oot niin superhassu. Mun isä on.

Toteemit, tabut, symbolit ja loukkaaminen

Huumorintajuuni vetoaa suuresti tuore tarina siitä, kuinka Turun yliopiston ylioppilaskunnan vuosijuhlan mainosjulisteeseen valittussa kuvassa esiintyvä silinteripäinen herrasmies on sattumalta ollut suuren ja lainsäädännöllä suojellun henkilökultin kohde Kemal Atatürk.

Erityisen hauskaa on, miten normaalina ja itsestäänselvänä turkkilaiset vaihtarit pitävät tuontyyppisten symbolien (toteemien) kunnoittamista. Heidän ajatuksensa siitä, että jollakin suomalaisella kansallissankarilla, kuten Mannerheimilla, voisi olla vastaavaa symboliarvoa ja laaja oikeus koskemattomuuteen, tuntuu tosi huvittavalta.

Turkissa kuitenkin säädellään lailla Atatürkin mainetta niin, että rienaamisesta voi saada yhdestä kolmeen vuotta ja patsaiden tai kuvien häpäisystä yhdestä viiteen vuotta vankeutta. Kaikilla sosiaalisilla yhteisöillä on toki pyhät lehmänsä, mutta yksittäiseen henkilöön liittyen olisi vaikeaa kyllä Suomessa kuvitella mitään noin mittavaa.

Silinteripäinen herrasmies on kuitenkin silinteripäinen herrasmies, vaikka hän olisikin vähän tunnettujen toisten kansojen mikä tahansa sankari. Juhlittujen kansallissankarien tunnistamatta jääminen voi toki olla tuntunut sivistyksen ja intelligenssin edustajille kirpeältä, vaikkakaan valtiollisen vihan uhka ei olisikaan ollut suuri.

Nyt on minuu loukattu ku on huijattu et eläintuotanto ois jotenkin ympäristöystävällistä

• Maito ja terveys: Maito voitti ruokajuomien ympäristövertailun
• Valio: Valio jälleen Suomen eettisin ja vastuullisin yritys

On vaan asioita, joita en jaksa tajuta. Mitä tahansa puppua voidaan syöttää kuluttajille, jos on vaan riittävän vahvasti arvolatautuneet symbolit käytössä. Puhdas luonto, eläinten hyvinvointi, terveys, lapset, kaikki käytössä. Käsitteet voidaan muokata sisältämään ihan mitä vaan.

Maito ei tule yhtään sen ympäristöystävällisemmäksi, vaikka ympäristöhaitat jaettaisiin vitamiinien määrällä. Käytännössä käytetään mielivaltaisia kertoimia, sikäli kun hiilidioksiditonneja ja vesistöjen ravinnekuormitusta mitataan eri yksiköillä kuin vitamiinikonsentraatioita. Ei, oho, ympäristövertailussa mitattiin sittenkin vain hiilidioksidipäästöjä.

Ravintoainetiheys ei ehkä edes ole mielekäs indikaattori sellaisille ravintoaineille, joista ei ravinnossa ole pulaa. Ainakin on outoa, jos ravinto tulee ympäristöystävällisemmäksi sillä ansiolla, että se sisältää paljon jotain ravintoainetta, josta ei ole pulaa, ja joka voitaisiin tuottaa huomattavasti ympäristöystävällisemmin.

Anyway, tutkimuksessa on kuitenkin kylmää dataa kasvimaitojen ja lehmänmaidon ilmastovaikutuksista. Tuun todellakin hyödyntämään tätä pahuudenvastaisessa propagandassa.

• Lehmänmaito 99 GHG
  
• Soijamaito 30 GHG
  
• Kauramaito 21 GHG

Ihan kiinnostavaa myös, että neljästä tutkijasta kaksi on töissä Svensk mjölkilla: Annika Smedman, Anna-Karin Modin Edman ja kolmas on ainakin ollut: Helene Lindmark-Månsson.