Suomalaisten turkiskasvattajien puheenvuoro, joka kyseenalaistaa vastustajien motiiveja ja nostaa esiin tosiasioita alasta, julkaistaan useissa sanomalehdissä kahden viikon ajan. Eläinten hyvinvointi, joka tuottajalle on ykkösasia, ei niin sanottuja eläinaktivisteja kiinnosta, ilmoituksessa sanotaan.
Innostuin kovasti, olen aina niin halunnut kuulla, että mitä ne kuvittelevat eläintuotannon vastustajien päässä liikkuvan ja olisin toivonut, että nyt ne vähän olisivat kertoneet. No eivätpä päässeet kovin syvälle ainakaan Turun Sanomissa julkaistussa ilmoituksessaan (pdf):
Turkisten vastustajat sanovat usein toimivansa eläinten oikeuden ja hyvinvoinnin puolesta. Se ei ole totta.
Tosiasiassa heillä on vain yksi päämäärä: turkistuotannon lopettaminen. Ja se on vasta ensimmäinen askel tiellä kohti lopullista tavoitetta. Seuraavaksi he tahtovat kieltää sinulta maidon, lihan, villasukat, nahkakengät... Sanalla sanoen kaikkien tuotantoeläinten pidon ja eläinperäiset tuotteet.
Olisin ehkä hieman kaivannut analyysia siitä, että millä perustein eläinten oikeuden ja hyvinvoinnin edistämistavoitteet ovat ristiriidassa turkistuotannon lopettamistavoitteiden kanssa. Erityisen kiinnostavaa olisi kuulla, että millä motiiveilla eläintuotannon lopettaminen itsessään voisi olla jollekin mielekäs tavoite. Voisitte kyllä turkistuottajat joskus kertoa, jotta ei kaikkea aikaa tarvitsisi elää tässä epätietoisuudessa ja ymmärtämättömyydessä, en vaan käsitä.
Sitten en myöskään käsitä suurinta osaa turkistuottajien toimintaa paheksuvista lausunnoista (vaikka sinänsä arvostankin oikeita mielipiteitä, mutta tämä nyt oli niin pahasti väärin sammutettu):
Kenties turkistuottajat tuntevat muuta kotieläintuotantoa niin huonosti, etteivät tiedä lampaan luopuvan villoistaan ilman hengen menetystä. Koko ikänsä pienessä häkissä kurjissa oloissa viettänyt turkiseläin sen sijaan tapetaan tylysti kun sen turkki on valmis hyödynnettäväksi.
Villasukkatuotteissa tappamiseen liittyvä moraalinen kuormitus (tapettujen yksilöiden lukumäärä per villasukkapari) yleensä kohdistuu useampaan kuluttajaan kuin turkistuotteissa (tapettujen yksilöiden lukumäärä per turkistuote), mutta onko sille joku yläraja? Kuinka pieneksi pitää yksi turkki pilkkoa, jotta sen moraalinen selkäreppu vastaisi villasukkaparia, jogurttipurkkia tai munakasta? Ja saisiko sen kokoisesta riekaleesta tehtyä hanskoja tai avaimenperää? Elinminuuttejahan turkiseläimelle kertynee vähemmän kuin lampaalle, itse kyllä huomioisin näissä laskelmissa sellaisenkin.
Yhdellä ja samalla kaltevalla pinnallahan villasukat, hampurilaiset ja turkikset kuitenkin ovat ja sen hahmottaminen ("Seuraavaksi he tahtovat kieltää sinulta maidon, lihan, villasukat, nahkakengät...") osoittaa turkistuottajilta kyllä koko populaation mitassa aika harvinaista älykkyyttä. Heti ostaisin niiden tuotteita, jos vaan vähän enemmän tykkäisin riistosta ja tappamisesta, niin paljon arvostan tällaista havaintoa.
Haluaisin vielä lopuksi antaa paljon pisteitä turkistuottajien copywriterille, koska "tehdään, kuten aina ennenkin ollaan tehty" ja "tehdään, kuten kaikki muutkin" ovat aivan sairaan teräviä ja vetoavia viestejä. Logiikka, Humen giljotiinit ja muut ovat kuitenkin hörhöjen juttuja, joista laillisia elinkeinoja harjoittavien rehellisten ihmisten kannattaa pysyä erossa.
- HS:n artikkeli, haastateltuina mm. Turkiseläinten kasvattajien liiton toiminnanjohtaja Tuula Dahlman ja Animalian uusi toiminnanjohtaja Salla Tuomivaara
- FFS:n tiedote
- OE:n tiedote
Tekstit
2 kommenttia:
Kun linkkasit blogiini, niin kommentoinpa lyhyesti suoraan tänne tuota villan- ja turkistuotannon olennaista eroa.
Yhtä ainutta lammasta ei tapeta villan tuotannon takia. Lahtipenkkiin lammaskin joutunee villantuotannon loppuessa, mutta silloinkin sen lihat käytetään hyödyksi ihmisravintona. Ketun- ja minkinlihaa en tiedä kenenkään koskaan edes yrittäneen tarjota ihmisravinnoksi.
Sinänsä itselleni on kohtalaisen sama, vaikka kaikki eläinperäiset tuotteet kiellettäisiin. Kasviksistakin saa vallan mainiota ruokaa, jopa sen blogissani mainostetun kantarellirisoton voi vallan mainiosti valmistaa ilman pekoniakin ;-)
Teollisuus on vastuussa kaikista materiaalivirroistaan ja niiden hoitamiselle on erilliset tarkoin määritellyt prosessit. Lampaat on tapettava jossakin vaiheessa sellaista prosessia, joka on olemassa villan tuotannon takia, mutta on sitten lähinnä semanttinen kysymys, että tapetaanko niitä villan tuotannon takia. Sellaista teollisen mittakaavan villan tuotantoa nyt ei kuitenkaan ole olemassa, jonka yhteydessä lampaiden tappamisesta ei jotenkin huolehdittaisi. Sitä valvovat kiihkeästi sekä terveys- että ympäristöviranomaiset, joten en mitenkään nyt usko että missään prosessissa voitaisiin jättää lampaat tappamatta.
Minua ehkä vielä kiinnostaisi, että miten lihan ihmisravinnoksi käyttäminen liittyy mihinkään? Tai siis liittyy se sikäli, että sitä kautta saadaan moraalista kuormitusta kohdistettua laajempaan kuluttajajoukkoon, mutta en tiedä onko sillä merkitystä, kun kukaan ei ole määritellyt mitään selkeitä sietorajoja.
Lähetä kommentti