keskiviikkona, helmikuuta 25, 2009

pop-ikoniudesta

Olen henkilö, joka ei halua nähdä Madonnaa Suomessa (älä Madonna tuu surulliseksi jos luet tätä, voit silti mielellään vaikka tulla mun kaa Kirjakahvilaan kahville joskus, vaikka en olekaan kiinnostunut raahautumaan sun konserttiin).

Tähän liittyen, en tajua käsitettä pop-ikoni. Onko taustalla ajatus jonkun jumalallisen esittämisestä? Tai ylipäätään jonkun kulttuurisen merkitystihentymän esittämisestä? Ikoni kai viittaa aina johonkin representaatioon, niin että kuva itse on merkityksetön ja vain viittauksen kohteella on merkitystä.

Pitääkö pop-ikonien tietoisesti esittää jotain kulttuurista suurta tarinaa, vai muodostuvatko ne vain sellaisiksi? Hyvin suosittuja kulttuurisia tarinoita on esim. "ryysyistä rikkauksiin" ja "nuori ja vihainen" ja "kukaan ei ymmärrä minua ja instrumenttini on ainoa keinoni vuorovaikutukseen maailman kanssa". Lisäksi, nyt kun pop-ikonius itsessään on latautunut suurilla määrällä kaikkea kulttuurista merkitystä, niin olemme saaneet paljon kehäviittauksia: pop-ikoneja, jotka esittävät pop-ikoneja.

Suosittelen myös ortodokseille pikaisesti sellaisten ikonien käyttöönottamista, jotka esittävät ikoneja. Esimerkiksi kehyksiä, joiden sisällä on kehyksiä, joiden sisällä on kehyksiä, joiden sisällä on kehyksiä, joiden sisällä on jälleen kehyksiä.

Taidan ottaa pop-ikonin omassa uuskielessäni kiellettyjen sanojen listalle. Tähän mennessä listalla eivät vielä olekaan kuin "luonnollisuus", "luonnollinen" sekä "tavallinen" (lähinnä kontekstissa "tavallinen maito").

Ei kommentteja: