On ollut kivaa olla takaisin Suomessa, olen ollut jo kuukauden. Täällä sensuroidaan sananvapausaktivisteja, erotetaan ministerejä näiden huonon naismaun vuoksi, pankit näyttävät olevan ulkoistaneet it-osastonsa esikoululaisille ja kouluttaneet viestintäjohtajansa kirjekursseilla. Aika mesta paikka kyllä, tämä.
Kaikesta tästä huolimatta olen tosin kyllä nauttinut mahdollisuudesta ostaa kaupoista ksylitolpurkkaa, kardemummaa ja jopa ruokaa (=soijarouhetta, soijasuikaleita, kiinteää tofua, maustamatonta jogurttia). Mukavaa on myös se, että asunnoissa on ilmastointi, astiakaapit sekä tiskiharjoja, että polkupyörävarastoihin pääsee joutumatta kantamaan pyörää ja että asuntojen avaimet näyttävät uskottavilta.
Kuvassa Huittisten linja-autoasema.
Asun tässä kielessä ja kulttuurissa, tunnen itseni vammaiseksi ja estyneeksi niiden ulkopuolella. Onnellista olla täällä ja tietää, että ihmiset tarkoittavat, mitä sanovat, vaikka harvoin sanovatkin, mitä tarkoittavat.
4 kommenttia:
Mihin Suomessa aiot kaivaa pesäsi, Turkuunko taas (mielestäni se maalaispaikka oli parempi)? Voisimme keväällä E:n kanssa vierailla. Jos otat vastaan.
Peesaan eri toten jälkimmäistä lausetta.
Missä sinä muuten olit?
Matti: joo, Turkuun taas. Tervetuloa kylään!
Mrs Morbidi: Olin Sveitsissä talven.
ompas ollut varsin mukavaa saada sut taas takas tänne ihmeellisen jänskään maahan. turku tarvii aina hyviä tyyppejä piristämään harmaita päiviä. :)
Lähetä kommentti