torstaina, huhtikuuta 24, 2008

King-Kong-tyttöjen gendermanagementvalinnat

En olisi osannut arvata tätä ennalta, mutta sattumalta käteen osunut Virginie Despentesin (Pane Mua ja Kauniita asioita, ovatpa nekin aiemmin osuneet käteen) King-Kong-tyttö osasi verbalisoida monta sellaista asiaa, mitä en itse tähän mennessä ole osannut. Samaistuin kirjailijaan rajusti, vaikka muutoin vierastankin hänen ilmaisuaan ja kuvastoaan (ja teostensa ankeita-kankeita suomennoksia).

Olennaisin pointti on, että naiseus on nippu käyttäytymismalleja ja symboleita, eikä niistä voi valita yhtä valitsematta samalla myös kaikkia muita. Despentesin tavoin pidän naiseuden keskeisimpinä käyttäytymismalleina alistuvuutta ja epäitsenäisyyttä, ja niillä on taipumus aktivoitua välittömästi minkä tahansa muun naiseuteen liittyvän assosiaation yhteydessä. Mun mielestä Despentes selittää hyvin, miksi hame, korkokengät, pullan leipominen tai sukkahousut vaikeuttavat tervepäisen ja tasapainoisenkin yksilön kykyä toimia itsenäisesti ja tehdä päätöksiä.

Myös aggressiivisen tyttökulttuurin taustaa selitetään implisiittisesti. Itsenäisyyttä ja omaehtoista päätöksentekoa on vaikeaa integroida mihinkään olemassaolevaan kulttuuriseen naiseusmalliin, vaan roolissa pysyäkseen - ollakseen vajoamatta mihinkään olemassaolevaan rooliin - on ylinäyteltävä; ammuttava, varastettava, kirottava ja alistettava.

Oman henkilökohtaisen elämäni toimintakykyä maksimoivat gendermanagement-valinnat ovat kyllä olleet aika loistavat. Mulla henkilökohtaisesti on varaa aika suureenkin androgyyniyteen, koska olen onnistunut pariutumaan hahmon kanssa, joka on niin äärimaskuliini, että siinä rinnalla olen aina ihan riittävän feminiini. Eiväthän esimerkiksi koon 41 kengät absoluuttisesti ole kovin sirot tai pienet, mutta suhteessa eteisessä lojuviin koon 51 kenkiin ne ovat hyvinkin sirot.

7 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Heihei Tea,

mun pitää laittaa tuo lukulistalle kirjoittamasi perusteella, kiinnostavaa. Kunhan ensin jätän gradun ja maailma näyttää jälleen muitakin kasvoja kuin vain nämä ruudulle Times New Roman, fonttikoko 12, rivinväli 1,5 -määrein piirtyvät akateemiset kurttuotsaisuudet.

5lja

Anonyymi kirjoitti...

Joo, hyvä pointti tuo paritutumiskohteen oikea valinta. Toivottavasti nuoriso lukee tätä sun blogia:) -mrs morbidi

Qtea kirjoitti...

5lja, sorry, en pysty kyllä nyt päättelemään sun henkilöllisyyttä, mut tosi jeetä, jos King-Kong-tyttö tuntui kiinnostavalta. Siinä on siis tosi paljon pohdintaa hallinnan tunteesta, tarpeesta kokea hyväksyntää ja niiden välisestä ristiriidasta. Despentesin aikaisempi tuotanto aukeaa myös varmaan paljon kiinnostavammin, jos on lukenut tuon ensin. Rohkaisumielessä sanon myös, että se on helppolukuinen ja mukaansatempaava.

Mrs Morbidi, itse pidän itseäni vaarallisena kaikelle nuorisolle, vähän hämmentävää, että ajattelet noin :). Yleisemmällä tasolla: kyllähän seksuaalisen hyväksynnän saaminen parisuhteen sisällä vaikuttaa tosi paljon koko itsetuntoon ja toimintakykyyn laajasti elämän eri osa-alueilla. Tarve epäillä omaa onnistumistaan sukupuoliroolissaan jää melko pieneksi jos säännöllisesti voi kokea tulevansa halutuksi ja ihailluksi.

Imo meikkaaminen roskapussinviemismatkalla olisi aika selkeä merkki nimenomaan puutteellisesta hyväksynnän saamisesta tällaisilta alueilta, epävarmuudesta omaa onnistumistaan kohtaan sukupuoliroolissa. Osaan ajatella tätä lähinnä naisen näkökulmasta, mutta kyllähän näitä on miehisiäkin esimerkkejä - ehkä ensimmäisenä tulee mieleen pakonomainen tarve korjata rikkimenneitä asioita ja hallita tilannetta ilman ulkopuolisen avun kutsumista, vaikka omat kyvyt selvästikään eivät riittäisi.

Anonyymi kirjoitti...

minähän se vain, vii-silja. despentes meni varaukseen koska gradussa on jo 101 sivua (jee)

Qtea kirjoitti...

Oh Vii, en vaan tajunnut, että se olet sinä, kun en tajunnut, että sä olet keskellä graduprosessia myös. Eikä mulla tietty ollut älyä ratkoa sun nerokasta pseudonyymia, se on niin nokkela. Mutta onnea gradun kaikkien 101 sivun johdosta ja ihanaa että luet minua, minäkin sinua.

Veloena kirjoitti...

Jätän eriävän mielen pullan leipomisen suhteen - en näe siinä mitään epäitsenäistä ja alistuvaa, päinvastoin, rajun kokoisten kanelipuustien leipominen ja HILLITÖN syöminen on vähintään yhtä voimauttavaa kuin kiroileminen tai pyöränrenkaan vaihtaminen.

Toki jos siinä vain täyttäisi toisen odotukset ja itse närppisi pelkän linnunmurusen pysyäkseen ah, niin hoikkana, voisi vaikutus olla toisenlainen. ;)

Mut joo sukkahousut sietäisi polttaa. Paitsi kuviolliset ehkä ei. Niissä on enemmän lapseutta kuin naiseutta.

Veloena kirjoitti...

Äh, en osaa hoitaa asioitani kerralla. Piti sanomani vielä näet, että toinen gendermanagementratkaisu, joka saattaa onnistua, ja on itseni kohdalla toiminut paremmin kuin miehisen miehen rinnalla naiselliselta vaikuttaminen, on valita tarpeeksi feminiini mies. (Tai toinen nainen, mutta vain jos hän ei tahdo pysyä kaapissa.) Joskus musta tuntuu, että olen meillä se äijempi osapuoli, joskus ei. Joka tapauksessa, on selvää, ettei minulta odoteta mitään naisellisuutta. Se on hauskaa.