mikrolainojen kannattavuudesta

vanha tekstiluonnos, jonka postaan vaan viiveellä

Olin jokin aika sitten melko kiinnostavassa Zürichin yliopiston kehyjaoston (Kommission für Entwicklungsfragen) mikrolainatilaisuudessa . Huomionarvoista oli ensinnäkin valtava yleisömäärä, en voi kuvitella, että esimerkiksi TYY:n kehyjaoston tilaisuuksissa olisi noin paljon ihmisiä. Edes kehyviikon luentosarjoilla ei liene noin paljon yleisöä, vaikka niistä usein saa opintoviikkojakin. Väliajalla oli myös pieni Apéro, pieniä leivoksia, virvoitusjuomia ja kahvia. Vieraassa maassa tulee ihan kohtuuttomasti kiinnitettyä huomiota kaikkeen asiaankuulumattomaan ja vähemmän mihinkään sisällölliseen, niin aina.

Joka tapauksessa kykenin havannoimaan Frau taloustieteeen professori Katharina Michaelowan puheesta hänen vahvan näkemyksensä, että taloudelliseen kannattavuuteen pyrkivät mikrolainainstituutit usein luovat parempaa kehitystä kuin ensisijaisesti kohdealueen ihmisten elämänlaadun parantamiseen pyrkivät mikrolainainstituutit. En taaskaan kielipuolisuuttani uskaltanut huomauttaa, että merkittävä syy tälle lienee luonnollisesti se, että businesshengessä toimivat lainoittajat tietenkin hankkivat myös vähemmän riskialttiita, kehityskelpoisempia asiakkaita kuin charity-lainoittajat, joilla lienee tendenssi hakeutua kaikkiin kurjimpiin ympäristöihin, joissa ihmisillä on vähiten voimavaroja elämänlaatunsa kohentamiseen. Tietenkin, tällaiset ovat vaikeasti mitattavissa ja sumeita.


Kuitenkin, olen vahvasti siinä uskossa, että liiallinen rakkaus ja lämpö on yksilölle tuhoavaa ja syö tämän itsenäisyyttä. Näin maallikkona, kylmiltäni ja suorilta jaloilta olen valmis uskomaan, että businessorientoituneet lainoittajat kasvattavat lainoittajia taloudellisesti ja sosiaalisesti riippumattomammiksi pienyrittäjiksi kuin hyväntekeväisyysorientoituneemmat lainoittajat.