Jee, nyt voidaan jakaa nollalla, mutta tuubivideoiden linkittämisestä pitää vielä keskustella

Välillä luulisi, että tiede on jo keksinyt kaiken keksittävissä olevan, mutta vasta nyt on opittu jakamaan nollalla. Yhtä hämmentävältä mahtoi tuntua myös silloin, kun jossain vaiheessa hoksattiin, että voi olla myös kolmioita, joiden jokainen kulma on 90° tai että luvuilla voi olla negatiivisia neliöjuuria. Hauskaa kyllä, ehdottomasti, jännää seurata, että mitä kaikkia sovelluksia tuosta vielä keksitään.

Hesarin Uutispöytälaatikossa on tänään käyty megamielenkiintoista keskustelua journalismin etiikasta ja kansalaisjournalistien roolista. Tirkistelijöitä on halveksittu ja keltaiseen lehdistöön on tehty vahvasti eroa. Mahtavaa, pahuus piilee keltaisessa lehdistössä ja Hesarin lukijat voivat säilyttää itsensä puhtaina, kun yhteydet paheelliseen materiaaliin siivotaan poispoispois.

En ole journalisti enkä tunne vastuutani myöskään kansalaisjournalistina (tulin melkein eilen yllytetyksi paheelliseen elämään journalismin tähden - viettelijäni mielestä lukijat tulisi pelastaa Qtean värittömyydeltä ja ennalta-arvattavuudelta, mutta, ach, itsekkäänä sitten tulinkin pitäytyneeksi omassa mitäänsanomattomassa persoonassani), joten olen vakaasti sitä mieltä, että keltaisen lehdistön arvottomuus ei ole oikean elämän representoimisessa vaan pyrkimyksessä tyydyttää lukijoiden ennakko-odotukset ja pakottaa oikea elämä draaman muotoon, tulkitsematta, erittelemättä ja asioita yhdistelemättä.

Niillä kohdilla, missä oikea elämä muistuttaa draamaa, ei valkoisen lehdistön tarvitse esittää sitä epädramaattisempana vahvistaakseen omaa mielikuvaansa keltaisen lehdistön vastakohtana. Joka tapauksessa tuota Antti Paajoen kuvaamaa videota on katsottu jo lähes 200 000 kertaa ja se on suurelle osalle ihmisistä se pääasiallinen mielikuva tuosta tapahtumasta.

Lehden (siis sen Samizdat-konsernin julkaisun) reaktio tapahtuneeseen osuu minusta aika terävästi siihen seikkaan, että reagoimme vahvasti yksityisyyden loukkauksiin sellaisten yksilöiden kohdalla, jotka ovat itsemme kaltaisia. Ok, keskimääräinen bloggaaja tai bloginlukija ei ehkä ole ollut sota-aikaan vielä syntynytkään, mutta sotaveteraani-, hyvinvointivaltio- ja itsenäisyysmyytit ovat silti meille yhteisiä. Ketä muka kiinnostaisi meuhkata Groznyissa, Bagdadissa tai Gazassa panssarivaunun alle jääneen veteraanin yksityisyydensuojasta tai ylipäätänsä panssarivaunun alle jäämisestä? Verta ja suolenpätkiä voi näyttää niin paljon kun huvittaa, kunhan vaan kontekstista käy selvästi ilmi, että tilanteet ovat tapahtuneet vähintään viidentuhannen kilometrin etäisyydellä (idän suuntaan toki lyhyemmälläkin etäisyydellä). Kuvissa tulisi mielellään näkyä myös esimerkiksi rukousmattoja tai savimajoja, ne tekevät hyvän vaikutelman.

On myös kiinnostavaa, miten video koetaan intiimimmäksi välineeksi kuin kuva: epäterävää tuubivideota ei haluta linkittää, mutta paperilehdessä ollut kuvituskuva (Mari Pulkkinen / Lehtikuva) oli silti otettu paljon lähempää ja paljon rohkeammin.

Itseasiassa löysin toisenkin hyvän keskustelun, Tästä emme kirjoita koskaan, jossa todetaan, että asiallisen lehdistön ei tule uutisoida junan alle jäämisistä, jotta ei tarvitse ottaa kantaa itsemurhamahdollisuuteen. Keskustellaan myös siitä, että lisääkö itsemurhauutisointi itsemurhia, hmm, en ehkä sekaannu siihen juuri nyt.