keskiviikkona, lokakuuta 25, 2006

york-juttuja

En ehkä ikinä ole linkittänyt yhtä aika keskeistä tekstiä, jonka kautta itse jotenkin hoksasin tämän koko ympäristöongelmat ratkaistaan kaupungeissa -jutun. Olkaa hyvä: NYC is the Greenest City in America.

Yhdyskuntien ympäristövaikutukset jäävät yleensä pahasti näkymättömiin ja niistä on vaikea saada tietoa. Jätehuolto ja energiantuotanto tapahtuu jossain kaukana yhdyskunnista ja erilaiset materia- ja energiavirrat kulkevat suureksi osaksi rakennuksien sisällä, maan alla tai öisin. Wienin energialaitoksella on ollut harvinaisen rohkea lähestymistapa tähän ja he integroivat oman toimintansa vahvasti osaksi kaupunkilaisten elämää piirrättämällä voimalaitoksensa karkkiväreillä cernit-massasta. Ei ihan, mutta siltä se näyttää. Voimalaitos on tuotu lähelle keskustaa, eikä piilotettu puskiin, kuten tapana on.

Vähän samaa ajattelua on harjoitettu Nürnbergissa, missä lähelle kaupungin keskustaa (yritin katsoa kartasta, Hintere Marktstrasse ei näyttänyt olevan aivan älyttömän kaukana) on rakennettu moderni jätteenpolttolaitos. Paitsi että päästörajoituksiin näytetään pääsevän hyvällä marginaalilla, on myös laitoksen arkkitehtuuri aika vaikuttavaa. Keskimääräinen minkä-tahansa-polttolaitos ei normaalisti näytä tuolta ikinä ja jätteenpolttolaitokset kaikkein vähiten.

Hienoja esimerkkejä on myös Bogota, jonka rohkea liikennejärjestelmä olisi edistyksellinen jopa Euroopassa. Liikennejärjestelmän perusta on TransMilenio, pikabussijärjestelmä, jossa busseille on varattu omat erilliset kaistat ja bussiin astuminen tapahtuu erityisten laiturien kautta. Ehdottomasti kyllä kiinnostava tapa simuloida raideliikennettä (tai monia raideliikenteen ominaisuuksia) ilman raiteita.

Oikeastaan Bogota otti mallia Curitibasta, joka on Nikon suosikkiaihe ja asiantuntemuksen alue. Curitiba on demografinen omituisuus, koska niillä edellytyksillä, mitä sillä on, ei vaan pitäisi voida aikaansaada niin fiksuja ratkaisuja. (Niko, bloggaa tästä ja kerro, että miksi sun mielestä Curitibasta on tullut sellainen, koska newsletterissä vaan kyselit että miksimiksi. Kyllä sulla joku ajatus siitä on kuitenkin.)

Kaupunkien uudesta roolista globaalissa demokratiassa kertoo ehkä jotain jo sekin, miten Yhdysvalloissa muutamien suurten kaupunginjohtajat/pormestarit ottavat aktiivista roolia ilmastonmuutoksen torjumisessa, vaikkakin liittovaltiotasolta siihen ei tule velvoitetta. Globaali kaupunginjohtajien verkosto näyttää järjestäytyvän myös aika vauhdikkaasti.

Kaupunkiteema ei tunnu yhtään tyhjältä tai loppunpureskellulta, vieläkään. Hyviä esimerkkejä kaikenlaisista fiksuista käytännöistä olisi varmaan paljonkin. Tallinnan ystävyyskaupunki Portland on ollut edistyksellinen urbaanin elämänmuodon ja asukastiheyden edistämispyrkimyksissään ja varmaan moni muukin kaupunki aika monessakin muussa asiassa, mutta ne eivät ole asioita, joista mitenkään kovin helposti kuulisi missään. Luulen, että erilaisilla tahoilla on taipumus kyllä kerätä kaikenlaisia best practices -koosteita erilaisista asioista, mutta ei niitä kovin usein mihinkään jakoon kyllä tule. Kaikkia hyviä esimerkkejä minäkin keräisin niin mielelläni, mutta heikostipa niitä tulee vastaan.

Toivottavasti torstaina Aboa Vetuksessa sitten paljon.

1 kommentti:

tutetiti kirjoitti...

Tea, kyllä sun pitää kirjoittaa se Dodon aivot! Tässa jutussa varsinkin viittaus Yhdysvaltain kaupunkien ilmastotoimintaan on minusta keskeinen... ehkä sen pohjalta voisi kehitellä jotain?