On omituista, kun vielä hiljattain pantterikuvioisessa samettihaalareissa ja vaaleissa kiharoissa kirmannut pikkuveljeni lukee raskaampaa kirjallisuutta kuin minä. Hän on innostunut Waltarin romaaneista - kuulin äidiltäni, että hänellä on nyt, Sinuhen ja Mikael Karvajalan jälkeen, menossa Nuori Johannes. Myös Toni Morrisonin Jazzista hän piti. Olen häikäistynyt ja onnellinen siitä, että pikkuveljeni (ja toivottavasti nuoriso laajemminkin) edelleen tavoittaa kirjallisuudesta itsään kiinnostavia maailmoja.
tiistaina, syyskuuta 12, 2006
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti