onnea aavikoille ja Gadolinille

Onnea maailman ympäristöpäivän johdosta. Tällä kielialueella ei ehkä niin murehdita aavikoitumista, mutta YK:n ympäristöohjelma UNEP on valinnut sen tämän vuoden ympäristöpäivän teemaksi. Ilmastonmuutos aavikoittaa aavikoita entisestään, ja edelleen on tahoja, jotka haluavat lopettaa satsaukset uusiutuvaan energiaan sillä perusteella, että ihmisen vaikutuksesta ilmastoon ei ole varmuutta. Varovaisuusperiaatteen noudattaminen voi toki pyörittää taloutta aivan merkilliseen, sairaaseen suuntaan, mutta demokraattisessa maassa on talouden sopeuduttava muuttuvaan toimintaympäristöön, jos kansa toimintaympäristöä haluaa muuttaa.

Aavikoitumista nyt joka tapauksessa voi estää paitsi epäsuorasti säätämällä kulutustottumuksiaan vähemmän materiaintensiivisiksi myös edistämällä suoremmin aavikkojen laitamilla asuvien paikallisten ihmisten ymmärrystä ympäristöstään ja viemällä maankäyttöä kestävämpään suuntaan, kuten esimerkiksi Sinsibere-hankkeessa tehdään.

Tänään on myös suuren suomalaisen kemistin Johan Gadolinin syntymäpäivä. Hänellä oli vahvaa pedagogista näkemystä, koska professorina järjesti kemian opiskelijoille laboratorioharjoituksia, mikä siihen aikaan, 1700- ja 1800-lukujen taitteessa, oli kovinkin epätavallinen käytäntö. Hänen mukaansa on nimetty sekä alkuaine gadolinium (lyhennettynä Gd, ei Ga, joka tarkoittaa galliumia ja josta valmistetaan maailman tehokkaimmat aurinkokennot) että Åbo Akademin rakennus Gadolinia. Gadolinium on erittäin hyödyllinen mm. cd-levyjen valmistuksessa, mutta Gadolinian opiskelijaravintolan ruokalista ei tee vaikutusta vegaaniin.

edit: Aavikoitumisjuhlaa voi muuten jatkaa maailman aavikoitumisen ja kuivuuden vastaisena päivänä, 17. kesäkuuta. Kaikki YK:n kaikki tärkeät kansainväliset päivät löytyvät täältä. Mun mielestä nämä olisivat kyllä paljon parempia kun nämä helluntait ja vaput, mitä viime aikoina on vietetty. Olisi ihan hyvä, että maailman ympäristöpäivä olisi myös kansallinen liputuspäivä (puolitangossa voisi itse asiassa olla hyvä), ja vaikka Roska Päivässä-liike organisoisi kansan tekemään sentyyppisiä mitättömiä symbolisia asioita, mihin jopa ilmastoskeptisten selluprofessorienkin kyvyt riittäisivät.