Aula movement 2006

Toissapäivänä (elämä menee nukkumiseen, ei ikinä ehdi blogata) oli Aulan loistava Movement. Ainakin Exove, Yritysblogit, Bruno Giussani ja Tarina ovat ehtineet jo raportoimaan, illanvietosta Ahjossa on siis varmaankin selvitty hengissä.

Clay Shirkyn esittämät Sourceforge-esimerkit olivat hurjia. Suurimmalla osalla Sourceforgen projekteista ei ole lainkaan käyttäjiä huolimatta niihin laitetuista valtavista määristä työtunteja ja energiaa. Käsittämätön määrä ihmisiä väsää yksin kotonaan erilaisia, monissa tapauksissa ihan laadukkaitakin, projekteja puhtaasta tekemisen ilosta. On vaikeaa ennustaa, että mitkä näistä nousevat suosituiksi. Sourceforgen suosituimmalla projektilla, Gaimilla (jota itsekin käytän) on miljoonia käyttäjiä, mutta aivan yhtä hyvin huipulla voisi olla jokin toinen projekti. Toinen samankaltainen esimerkki liittyi käyttäjien muodostamiin ryhmiin. Meetup.comin suosituin ryhmä on Stay At Home Moms, jolla on yli 37 000 käyttäjää, mutta se voisi ihan yhtä hyvin voinut olla jokin toinenkin ryhmä. Trendien vainoaminen on yhä vaikeampaa, mutta vielä vaikeampaa on trendien synnyttäminen tai muokkaaminen.

Tämä on opensourcen keskeinen piirre: tuhansia ja tuhansia työtunteja menee hukkaan ja motivoituneet ihmiset jäävät ilman palautetta hyvin tehdystä työstä. Ihmiset, joilla on kyky aikaansaada asioita ja kehittää tuotteita eivät välttämättä kykene ymmärtämään kohderyhmiään (ellei kohderyhmä koostu hyvin samankaltaisista ihmisistä kuin kehittäjä itse) tai markkinoimaan tuotettaan. Lisäksi tuotteen kehittäjällä voi olla vahva oma visio tuotteesta ja sen olemuksesta ja sen myötä vastentahtoinen asenne tuotteen kehittämiseen ulkopuolisten (=potentiaalisten käyttäjien) toiveiden mukaiseksi.

Kuvio muistuttaa vähän vapaaehtoisorganisaation johtamista. Hyvät ja pätevät tyypit tekevät hyviä projekteja, mutta valitettavan usein valitettavan väärään aikaan tai valitettavan heikosti markkinoiden. Jokainen väsää omaa projektiaan, mutta ketään ei ole oikeutettua velvoittaa kehittämään taitojaan tai projektiaan sille tasolle, että tekeminen oikeasti vaikuttaisi johonkin. Tämä tuntuu kummalliselta maailmanparannusprojekteissa, joissa ihmisten luulisi olevan halukkaita optimoimaan tekemisensä positiiviset vaikutukset, mutta niin, oikeastihan ihmisille on tärkeämpää harrastaa jotakin omaa toimintaterapiaa kuin aikaansaada asioita, vaikka tietoisesti haluavatkin kuvitella tekevänsä kovinkin hyödyllistä maailmanparannustoimintaa. Altruismi on masokismin yksi ilmenemtämismuoto, samoin kun kaikenlainen asketismi ja usein veganismikin, kaikki maailmanparannusskenessä paljon näkyviä harrastuksia.

Movementissa oli myös aika hauska Nokian designkuninkaan Alistair Curtisin esitys, jossa hehkutettiin Nokiaa aika paljon, mutta keskeinen väite oli oikeasti hyvä: The future of all media is social. En ole yhtään eri mieltä. Ihmisen ehkä keskeisimpiä tarpeita on kokea hyväksytyksi tulemisen tunteita erilaisissa vertaisryhmissä ja saavuttaa hyvää vuorovaikutusta, kaiken maailman kuluttamisen on luontevaa tukea sitä tavoitetta.

Webin kautta tapahtuvassa vuorovaikutuksessa on lisäksi erittäin nautittava hallittavuuden piirre: aina voi itse valita, että ilmaiseeko muille olevansa läsnä ja tavoiteltavissa. Halutessaan voi olla yhteydessä milloin tahansa satoihin samaan aikaan tavoiteltavissa oleviksi itsensä ilmaisseihin ystäviinsä, kuten viimeinen puhuja, Joichi Ito, jonka kyvyt hallita viittäsataa kontaktiaan yhtäaikaisesti olivat todellakin hämmästyttävät. Coctailkutsujen aika on ohi.

Bloggaan myöhemmin erikseen Fonin Martin Varsavskysta, koska hauska ja humoristinen esityksensä kuitenkin oli aika basic Fon-konseptin esittely ja haluan varata erikseen aikaa ja energiaa Fonin hehkuttamiseen. Mainitsen vaan vielä lyhyesti, että nyt Suomeen saa ostaa Fon-routereita viidellä eurolla.