perjantaina, huhtikuuta 14, 2006

jonkun on oltava ensimmäinen

Tämänhetkisessä elämäntilanteessani tulen kuunnelleeksi radiota usein, varsinkin Radio Novan taajuuksia. Pfizerin Jonkun on oltava ensimmäinen-kampanjan radiomainokset hätkähdyttivät, kontrasti muuhun kuulosaasteeseen heitti kaikki aistit täyteen havaitsemisvalmiuteen. Kuulin saman päivän aikana sekä kertomuksen Rosa Parksista että Rachel Carsonista, heidän yhteyteensä toki "jonkun on oltava ensimmäinen"-slogan sopii loistavasti.

Järjestelmän epäkohtia vastaan taisteleminen nyt kuitenkin on vähän heikosti rinnastettavissa lääketutkimukseen. On ymmärrettävää, että halvat rinnakkaisvalmisteet syövät tutkimusmotivaatiota ja kuluttajien & kansalaisten (varmaan kyllä lähinnä ensinmainittujen) arvostuksen kohdistaminen niille, jolle arvostus kuuluu on ihan perusteltua (ja Pfizerin johdon psyykelle varmaan tosi hyväksi myös).

Kuitenkin tällä hetkellä lääkevalmistajat tekevät tulosta aika merkittävissä määrin elintasolääkkeillä: laihdutusvalmisteilla, verenpainetta ja kolestrolia alentavilla valmisteilla sekä erektiota parantavilla valmisteilla (Pfizer hallinnoi mm. Viagran lisenssiä sekä domainia erektiovarmuus.fi). Olen ehkä nyt poliittisesti korrekti ja jätän masennus-, uni- ja psykoosilääkkeet luokittelematta elintasolääkkeeksi, koska en uskalla julkisesti väittää, että että jollain toisella elintasolla voitaisiin erilaisiin mielenterveyden häiriöihin menestyksekkäästi käyttää muitakin hoitomuotoja sekä mahdollisesti myös luoda vähän vähemmän optimaalisia olosuhteita näiden sairauksien muodostumiselle. Wikipediassa ansiokkaasti listataan euromääräisen myyyntivolyymin perusteella vuoden 2004 myydyimmät lääkevalmisteet, ykkösenä kolestrolilääke ja kakkosena psykoosilääke.

Lääkemarkkinat ovat oikeasti aika pelottavat, ja lääkäreihin kohdistettu lääkemarkkinointi vielä pelottavampaa. Rosa Parksin ja Rachel Carsonin yhdistäminen sentyyppiseen tekemiseen on aika mautonta. En tiedä, missä määrin vaikuttava kampanja on muista, vähemmän aktivistihenkisistä kuluttajista, joiden päässä Parksilla ja Carsonilla ei ole mitään vahvaa valmista symboliarvoa, mutta minulle syntyi ainakin vahva motivaatio mennä etsimään kampanjan nettisivuja.

Olisin ollut oikeasti avoimin mielin kiinnostunut siitä, että miten Pfizer näkee tuotteidensa roolin elintason ja hyvinvoinnin parantamisessa sekä lisätietoja lääkevalmisteistaan. Petyin toteutukseen. Kuusi vuosikymmentä, joissa neljässä oli tarina jostain henkilöstä, joka oli ensimmäinen jossain ja siellä välissä lääkeaineiden nimiä, ilman lisätietoa lääkkeiden käyttökohteista tai merkityksestä. Tieto olisi kyllä saatavilla Pfizerin omilla sivuilla (reseptivalmisteet ja itsehoitolääkkeet), mutta webissä ei pidä olettaa kenenkään vaivautuvan. Pfizerin ensimmäisenä olemiset kuulostavat Guinnessin ennätysten kirjalta, jossa tehdään maailmanennätyksiä vaan maailmanennätyksen vuoksi, ilman mitään tarkennuksia siitä, että mikä on lääkkeen merkitys.

Laajempi kokoelma ensimmäisinä olijoita olisi ollut kiinnostava myös, varsinkin käytettävämmin toteutettuna. Vähän enemmän hyvin toimitettua taustatietoa ja sivustolla olisi voinut välittömästi olla useita satoja sivustolle palaavia kävijöitä, nyt idean kantavuus ja sisältö jäivät vähän laihaksi.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Brändilääketehtaat ovat pohjattoman pahoja, uskon, uskon.

Mutta se, että on yksi paha, ei tee toista hyväksi. Rinnakkaislääketehtailijoilta löytyy vielä vähemmän minkäännäköisiä resursseja tehdä nopeasti torjuvaa lääkettä tai rokotetta esimerkiksi jonkin etenevän tartuntataudin hillitsemiseksi.

Tähän loppuun sitten tämä innostava, meidät taudeilta pelastava rallatus:

Raatiooofaaarm !