sunnuntaina, syyskuuta 18, 2011

Kritiikki ja kaverit

Ihan sairaan rankkaa, kun ei varsinaisesti haluaisi identifioitua erityisesti mihinkään poliittiseen ryhmittymään, mutta silti tuntee tuntee sympatiaa tiettyjä ryhmittymiä kohtaan. Tulee itkettyä verta, kun hyvikset tekevät itsestään idiootin – samalla kun tulee läimittyä rankimmin niitä, jotka kuitenkin tuntuvat kaikkein vähiten pahiksilta.


Lopputulos on varmaan se, että ei voi oikein olla kavereita kenenkään kanssa. Olisi viisasta sietää ja olla kritiikittömämpi. Ylipäätään asioiden ääneensanominenhan on ihan idioottimaisen tyhmää.

Ei kommentteja: