One Teaspoon to be Taken at Bedtime

Tänään oli ilo lukea Hesarista, että Marika Maijala oli valittu kuvittamaan uusi Maija Poppasen käännös. Marika tekee supersöpöjä kuvia, mutta olisin kyllä toivonut Marikan Maijasta vähän graafisempaa. Nyörisaappaita, tiukkaa kiiltävää nutturaa ja huolitelluutta. Hollantilaisen puunuken fiilistä, niin kuin alkuperäisissä Mary Shepardin (E.H. Shepardin tytär, btw) töissä. Tämä Maija tuntuu sellaiselta Magdaleenalta, jolla on sukat makkaralla ja kutonen laulussa.

Nimien kääntäminen on vastenmielistä, tehdäänpä Janesta ja Michaelista sitten Anna ja Mikko tai Anja ja Veikko. Piirroselokuvissa se on lähes anteeksiannettavaa, koska nimet on saatava kuulostamaan ymmärrettäviltä käännettyinä ja kohderyhmätkin ovat pääsääntöisesti nuorempia. Lisäksi piirroselokuvissa hahmojen visuaalis-kineettinen asu on nonverbaalinen ja toimii kielestä riippumatta. Mutta kirjallisuus, sen voisi jättää tuhoamatta. Ymmärrän, että Jaana Kapari-Jatta on juhlittu ja palvottu kääntäjä, ja toki asioiden mukauttaminen ja paikallistaminen on tärkeää ja ihanaa, mutta ei nimiä silti tarvitsisi.

Ajattelen, että nimien säilyessä alkukielisinä myös muu konteksti tulee sijoitettua johonkin kulttuurisesti vieraaseen ja sitä ei tule väkisin luettua osana jotakin tuttua ja tunnettua, jolloin tulkinnat menevät helposti ohi. Ainakin mulle Jane ja Michael Banksin maailma, jossa ostettiin saagoa, lastenhoitajalla oli vapaata joka kolmas torstai-iltapäivä kahdesta viiteen ja Mr Banks kävi joka päivä pankissa tekemässä rahaa, on ihan eri, kuin omani, joka vilisee Annoja ja Mikkoja.

Viimeksi tänään nauroin hauskaa muistoa, joka on hyvä esimerkki siitä, miten paljon ennakko-odotukset voivat ohjata todellisuuden tulkintaa. Kerran olin menossa katsomaan näytelmää "nyky-yhteiskunnan raadollisuudesta", "yksinäisyydestä" ja "äiti-poika -suhteesta". Sitkeästi ajattelin, että kysymyksessä on varmasti jokin nerokas allegoria, ja pääsen ihan varmasti kohta kärryille. Lavalla sukkahousuihin ja peruukkeihin sonnustautuneet näyttelijät keskustelivat perimysriidoista ja mietin koko ajan, että milloin se äiti tulee lavalle ja kenen äiti se on. Harmittelin myös, että tulin niin myöhässä, etten ehtinyt selailla käsiohjelmaa, sen avulla olisi varmaankin ymmärtänyt enemmän. Väliajalla sitten kävi ilmi, että olin erehdyksessä mennyt väärään teatteriin ja päätynyt katsomaan Shakespearen näytelmää Richard III.