Suomen anniskelulainsäädännön ja siihen liittyvät voisi tuotteistaa turisteille elämysmatkaksi. Anniskelusäännökset voisi käännättää pikaisesti ainakin japaniksi, koreaksi ja englanniksi. Sosiaali- ja terveydenhuollon tuotevalvontakeskuksen (nykyisellään osa Valviraa, Sosiaali- ja terveysalan lupa ja valvontavirastoa) julkaisu Alkoholiasiat ravintolassa taitaa kertoa kansanluonteesta enemmän kuin Saarijärven Paavo ja Täällä pohjantähden alla yhteensä.
Tässä maassa on kiellettyä mm.
- Asettaa juomahinnastoa näkyviin niin, että se on luettavissa ikkunan läpi, mikäli listalla on myös väkevää alkoholia (yli 22 tilavuusprosenttia).
- Baarissa paikan päällä sekoitettua juomasekoitusta ei saa mainostaa, mutta valmiiksi pullotettuja juomasekoituksia saa.
- Alkoholiannokset on mitattava valtion hyväksymissä mitta-astioissa. Ainoana poikkeuksena on sallittu pöytäseurueelle tilatun viinipullon annostelu laseihin silmämääräisesti.
- Anniskelupaikka on vastuussa päihtyneiden asiakkaidensa hyvinvoinnista näiden poistuttua anniskelutiloista. Mikäli päihtynyt asiakas kävelee auton alle suoraan ravintolan ovesta poistuttuaan, voidaan ravintolaa syyttää heitteillepanosta.
- Ravintolan omistaja ei voi tarjota kanta-asiakkailleen esimerkiksi vuosittain omana syntymäpäivänään juomia, sillä ilmaistarjoilun on tapahduttava yllätyksellisesti vieraanvaraisuuseleenä. Siitä on kiellettyä mainita etukäteen esimerkiksi tekstiviestillä.
- Henkilökunnan asusteissa voi olla väkevien alkoholijuomien tunnuksia ja nimiä, mutta ravintola on vastuussa siitä, että näitä työasuja ei kulkeudu ravintolan ulkopuolelle.
- Mikäli yhden yrityksen omistuksessa on useampi kuin yksi anniskeluravintola, on kiellettyä tehdä siirtoja toisen ravintolan varastoista toiseen. Molempien ravintoloiden on tehtävä tilauksensa erikseen ja raportoitava myyntinsä erikseen neljännesvuosittain lääninhallitukselle.
- Pitopalveluyritykset eivät voi hankkia asiakkaalle alkoholijuomia, mutta mikäli asiakas itse hankkii juomat, on pitopalveluyrityksen sallittua tarjoilla niitä.
- Ruoanvalmistuksessa käytettävälle alkoholille on haettava erillinen lupa, jossa on esitettävä selvitys vuotuisista käyttömääristä sekä ruokaresepteistä, joissa alkoholia käytetään. Lupamaksun suuruus on 220 euroa ja sen lisäksi peritään vuotuinen valvontamaksu, jonka pienin määrä on 95 euroa.
Tämä on varmaan myös nähty järkeväksi tavaksi käyttää julkishallinnon resursseja ja luoda työpaikkoja.
Tekstit
5 kommenttia:
Voi juma. :( Uskomatonta HOLHOUSTA tosiaan! Nuo säännöt on helppo unohtaa, kunnes joku tosiaan kirjoittaa ne ja palauttaa muistiin.
Huooh. Musta parhaat palat oli tuo ruoanvalmistusalkoholista ja sen vaatimista resepteistä raportoiminen sekä tietysti valtion hyväksymät mitta-astiat, joka kuulostaa etäisesti katoliselta kirkolta. Herramunjee, kaupoissa myytävät tavalliset cl-mitathan nyt voivat vaikka heittää pari prosenttia... ;)
Jotenkin ei ihmetytä, että kun kaikkien näiden ohjeiden on lopulta onnistuttu saamaan viinaa pöytään, niin sitä sitten kipataan kanssa niin, ettei enää muisteta missä maassa ollaan.
Holhous on tavallaan kolikon kääntöpuoli yksilön (myös kuluttajan) oikeusturvan/ yksilöiden yhdenmukaisen kohtelun ("tasa-arvo") kanssa.
Yksityiskohtaiset ohjeet vaikuttavat helposti naurettavilta, mutta jos olet yrittäjä joka haluaa perustaa drinkkibaarin, haluat tietää monia yksityiskohtia anniskelusta.
Olen itse sitä mieltä, että välimerellinen malli olisi rennompi. Bileitä ei lopeteta kellon, vaan meiningin mukaan. Ravintoloitsija itse on paras arvioimaan asiakkaansa.
Tämä olisi kuitenkin huutavassa ristiriidassa sen puritaanisen idean kanssa, että valtion on jotenkin valvottava kansalaistensa terveyttä ja hyvettä.
Kyse ei ole vain viinasta, vaan siitä mikä valtion rooli on elämäntapojen kanssa.
Matti, mun mielestä on kyllä karmivaa pohtia, mitä taustaoletuksia tällaisten sääntöjen kirjoittajilla on oltava kansalaisten älykkyyteen ja itseitsestähuolehtimiskykyyn liittyen.
Lähetä kommentti