Tyhmäilyininä

En ole ollut kovin innokas kirjoittelija; henkilökohtaiset huonouden, epäpätevyyden ja toivottomuuden tunteet syövät motivaatiota itseilmaisulta. Ymmärrän maaseudun yksinäisyydessä ja merkityksettömyydessä asuvia yhä huonommin, kun itse kaipaisin vaan kaupunkiin, sosiaalisiin yhteisöihin, merkityksellisyyteen ja mahdollisuuksiin. Parisuhdekriisi on kestänyt yhtä kauan kuin parisuhde, ei kai liene mahdollista valita yhtä ilman toista.

Vää, on epäreilua, että on ihmisiä, jotka saavat elää sosiaalisesti homogeenisissä ympäristöissä, joissa käyttäytymismallit ja tavat hahmottaa maailmaa ovat yhteneväiset. Koen epäoikeutetusti tulevani luokitelluksi friikiksi, itsekkääksi ja elitistiksi. Yritän muistaa, että minulla on oikeus sekä yksilölliseen ajatteluun, yksilöllisiin valintoihin että oppimiini käyttäytymismalleihin, vaikka ne olisivatkin arkipäivän sosiaalisissa ympyröissäni heikosti edustettyina.

Kun sekä työni (luojan kiitos määräaikainen), opiskeluni (öh periaatteessa määräaikainen) että parisuhteeni (ei käsittääkseni määräaikainen) sitovat minut epätyydyttäviin sosiaalisiin ympäristöihin, tulen kohtuuttoman nälkäiseksi kaikille vertaisuuden ja normaaliuden kokemuksille. Uh, tapaisinpa edes viikottain jotakin ihmistä, joka lukisi kirjoja, tai joka olisi kiinnostunut erosta korrelaation ja kausaliteetin välillä ja ei esimerkiksi täten pitäisi euroon siirtymistä merkittävänä syynä kuluttajahintojen nousemiselle.

Pidän ihmisistä, joiden kanssa päivittäin/viikottain olen tekemisissä, mutta en jatkuvasti haluaisi kokea niin suurta toiseutta. Olen tietoisesti jäljittelemällä opetellut keskustelemaan työtovereideni kanssa esimerkiksi säästä, kuluttamisesta, asumisesta, parisuhteista ja mediasta. Pitää muistaa puhua yksityiskohdista merkityksellisinä ja selostaa tapahtumien kulkua ikään kuin ne olisivat ainutlaatuisia, aktiivisesti unohtaen, että ne toteuttavat jotakin yleisesti tunnettua mallia.

Esimerkiksi unirytmistä - nukkumisesta ja nukkumattomuudesta - kannattaa kertoa joka päivä erikseen yksityiskohtaisesti sänkyynmenokellonaikoineen, vaikka tarinassa on muuttujia vain vähän. Myös parisuhteiden sisällä tehdyistä kompromisseista ja joustoista kannattaa kertoa; millä prosessilla milloinkin on päästy siihen, että ollaankin valittu kahdesta kannatetusta päivällis- tai automallivaihtoehdoista jompikumpi. Myös thaimaanmatkat ovat jännittäviä, niitähän ei kukaan muu ole koskaan maailmassa ennen tehnyt ja rannallalojuminen, torillahuijaaminen sekä autonvuokraaminen ovat kaikki ainutkertaisia. Joskus voi tuoda oman panoksensa keskusteluun, jos vaikka joku sukulainen on myös huonouninen tai jos joku koulukaveri on vaikka myös käynyt thaimaassa, eikä sitä oltu ollenkaan huijattu torilla.

No, itsepä elämäni olen tehnyt ja antanut huonoudentunteideni pitää itseni erillään niistä sosiaalisista ympäristöistä, joissa oikeasti haluaisin olla. Haluaisin hyviä vertaisuuden ja kelpaavuuden kokemuksia, mutta en uskalla viedä itseäni tilanteisiin, joissa näitä muodostuisi.

Luultavasti tosi ihana viikonloppu edessä, toivottavasti vaan jaksan kestää itseäni ja unohtaa kaiken tän tyhmäilyn ihan heti nyt.