Lyhyesti kommentoidakseni Dodon ehdotusta (jonka valmisteluun en henkilökohtaisesti ole sekaantunut) henkilökohtaisista päästökiintiöistä, voisin arvioida, että siinä on kaksi tärkeää pointtia.
- Paremman ymmärryksen saavuttaminen tuotteiden ja palveluiden hiilipitoisuudesta, ts. ilmastokuormituksesta
- Paremman ymmärryksen saavuttaminen yksilöiden henkilökohtaisista kokonaispäästöistä
Tuotantoon painottuva verotus on tietenkin keinona tehokas, mutta sokea; yksilöille ei muodostu ymmärrystä kokonaispäästömääristä, eri tuotteiden hinnanmuodostus vaan muuttuu entistä kompleksisemmaksi ja ennustamattomammaksi. Voin helposti kuvitella melko vaivattoman bonuskorttijärjestelmän, jossa tuotteiden ja palveluiden käytön mukaan vähennettäisiin henkilökohtaista päästökiintiötä, mutta yksityisyyskysymykset vaivaavat kyllä. Voisin olla hyvinkin kiinnostunut kuulemaan Petteri Järvisen näkemyksiä tästä.
Nikokin on hyvin kriittinen ja olen periaatteessa samaa mieltä ympäristöverojen erinomaisuudesta ja toimivuudesta. Vain veroihin perustuvan järjestelmän sokeus surettaa minua.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti