lauantaina, toukokuuta 05, 2007

hiiristä, langattomuudesta, blogimiitistä ja diy-kuulokkeista

Minulle sopii hyvin olla samassa huoneessa elävän ja ehkä kuolleenkin hiiren kanssa, mutta ei kuolevan hiiren kanssa. Laitoin sellaisen pienen muovikorin hiirenräpsän päälle välttyäkseni kuulemasta sen mahdollista laukeamista ja hiiren viime hetkien vinkunaa siinä tapauksessa, että teloitus ei tapahdukaan silmänräpäyksessä. Yhdellä pienellä muovikorilla poistan maailmastani tappamisen ja väkivallan, kokeilkaa tekin, blink blink, näin vaan. Käytin Orthex-merkkistä vihreää koria, mutta jonkin muunkin merkkinen kori voi toimia.

Eilen sain Jonaksen (voisit poika btw postata sun blogiin joskus jotain) tietokoneen langattoman verkkokortin toimimaan, olin siitä ylpeä, sillä en mitenkään olisi uskonut kykeneväni sellaiseen. Löysin kuitenkin jonkun väsäämän valmiin moduulin, jonka sitten vaan pystytin. Minulla ei olisi muuten ollut rohkeutta yrittää mitään näin kunnianhimoista (pieni eläin, pienet aivot, jne), mutta Jonas oli kehunut sattumalta tällä viikolla tapaamalleen Välittäjälle mun kykyjä, joten oli ainakin uskottavasti yritettävä.

Torstaina menin suunnittelemattomasti blogimiittiin Nosturiin. Raahasin mukaani Nikon ja Välittäjän. Yritin myös Tärähtelijää, mutta se ei lähtenyt. Mikko oli yllätyksellisesti paikalla myös. Viivyin vain hetken, mutta ehdin jutella ihan vähän ainakin viehättävien Zepan, Satujattaren, Kulutusjuhlija-Juuson, MOS-Antin ja Äidin kanssa.

Postaan tähän vielä kuvan niistä Miehen aikoinaan väsäämistä kuulokkeista, joista ehkä vähän keskusteltiin. Kuulokkeisiin tarvittavat raaka-aineet ovat: 1 kpl kahdenistuttavia valkoisia kissankuppeja, 1 kpl kärpäslätkiä (yhdistämään kuulokkeita), 1 pari vanhoja sisäpuhelimia (kaiuttimet), 2 paria sukkahousuja (pehmusteet), 1 kpl rikkinäisiä nappikuulokkeita (johtoa ja plugi), muutama ruuvi ja vähän maalarinteippiä. Näitä ei tosin ole käytetty kuin yhden kerran, koska tilanteita, joissa samassa huoneessa on pakko katsoa kahta telkkaria kaksilla eri kuulokkeilla ei kuitenkaan satu kun kerran vuosisadassa. kotitekoiset kuulokkeet

2 kommenttia:

Sun äitis kirjoitti...

Tervehdys, tyttö kuusta ja kiitos (turhan lyhyeksi jääneestä) seurasta!

satujatar kirjoitti...

Olihan esoteerinen selitys, mutta livenä (tai siis kuvana) näkeminen helpottaa kuvitelmaa. Että joku voikin olla näppärä.

Kiitos viimeisestä. Toivottavasti ei jäänyt viimeiseksi tapaamiseksemme.