Finlexin käytettävyys, tipping point ja parhaat vieraat

Mahtavaa olla jälleen Bloggerissa. Yli viikkoon en ole päässyt tänne sisälle, koska langaton tukiasemani tarjosi sellaista nimipalvelinta, joka ei tiedä Bloggerista mitään, enkä millään itse ymmärtänyt, että mistä on kysymys.

Oikeusministeriö tiedottaa, että Finlex-säädöskokoelmaa voi nyt käyttää Microsoft Wordin kautta.

Uudenlainen lakitietojen etsintä on mahdollista ns. oheistietohaun avulla. Oheistietohaussa Word-tekstinkäsittelyohjelman reunaan tulee erillinen hakulomake. Finlexin oheistietohaku mahdollistaa suomalaisten lakitekstien etsimisen siten, että käyttäjä ei joudu siirtymään erikseen Finlex-palvelun verkkosivuille.

Uuh, oliko tämä todellakin kaikkein kiireellisin kaikista kehitettävistä asioista, jos tähän mennessä Finlex ei ole saanut aikaan edes hakukenttää palvelunsa etusivulle? Myös Firefox-haku-plugin-palikka tai mahdollisuus ladata säädöskokoelma raakatekstinä omalle tietokoneelle olisi voinut olla ihan rautaa - mutta MS Word -oheistietohaku? Erityisen omituista tämä on siksi, että OM on julkishallinnon tahoista edistyneimpiä OpenOfficen käyttäjiä. Miksi Microsoftin asiakkaat ovat se kohderyhmä, joiden osalta käytettävyyttä ollaan erityisesti kiinnostuneita parantamaan?

On siistiä kun voi aina valittaa muodosta ja olla puuttumatta sisältöön, se olisi kuitenkin vaan vaikeaa ja hankalaa, eivätkä aivot riittäisi. Hyvähyvä.

Rekisteröidyin juuri kotikokki.netiin, voin sitten naputtaa kaikki org-päivien ruoat sinne (ilmoitan sitten kun olen valmis). Kotikokki.net on ihkua yhteiskunnallista yrittämistä, kotiruokakulttuurin edistämistä ja uusavuttomuuden kitkemistä vapaaehtoisvoimin, taustalla kolmen innokkaan nuoren miehen tiimi, kaikki ihan megarekrytoitavia, hmm hmm hmm.

Olen vieläkin vaan lukenut Jonaksen mulle pakkolainaamaa Tipping Pointia (huolestuttavaa että joulunakaan ei ole ikinä aikaa lukea). Siellä puhutaan pääasiassa siis sellaisesta, että miksi jotkut viestit ja ilmiöt jäävät elämään ja miksi jotkut eivät jää, jotkut viestit ovat liimautuvampia, stickympia, kuin toiset. Oli kiva havainto, että Marinadi on juuri sellainen connector, kuin mistä Tippingissä puhutaan, sellainen, joka on yhteydessä tosi moneen ihmiseen ja jonka tekemillä ja sanomilla asioilla on oikeasti vaikutus toisiin ihmisiin. Jos Veloena olisi mainstreampimpi (tai vähemmän tietoinen omasta erilaisuudestaan :P) niin Veloena olisi myös, ehdottomasti.

Hii, tykkään tänään niin kaikesta. Meillä on ollut kivoja vieraita, sen tietää siitä, että normaalit nukkumaanmenoajat ylitettiin viidellä tunnilla. Jos on tyhmiä vieraita, niin ehtii aina ajoissa nukkumaan, kivojen vieraiden kanssa ei koskaan. Aika parasta.

Q raikui myös

Toisin kuin Eufemia, olen varma, että naapurimme rakastavat meitä huolimatta siitä, että meitä ei ollutkaan ihan hirveän monta. Ilo ja riemu ovat aina rakastettavia ja kannatettavia asioita, naapureillekin, uskon tähän vahvasti. Skypellä on estoja tehdä SkypeCastia Ubuntulle, emmekä siksi päässeet heti mukaan. (Kannattaako mistään betaversioista muutenkaan ikinä tehdä vakaita versioita, koska se beta kuitenkin näyttää niin hyvältä kirjoitettuna logon yhteydessä?)

Täällä oli bloggaajista ainoastaan Pauliina, jonka tapasin ensi kertaa toissapäivänä Veloenan synttäreillä ja joka olikin ihastuttava. Lainasin hänelle kirjan, jonka kaikkein epätodennäköisimmin olisin kuvitellut hänen haluavan lainaan. Kirja ei tosin ole omani, vaan kuuluu sille tytölle, jota tapasin Välittäjän kanssa sunnuntaina Hakaniemen torin kulmassa, joten lainasin tietenkin ilolla. Lisäksi täällä oli yksi vihreäkorvainen kielenhuoltaja, yksi tanssitaitoinen, yksi kompostiasiantuntija, yksi veganismista aina hämmentyvä ja yksi pelottavasti vanhempiensa kanssa samalle alalle päätynyt. Helppoa, koska ei ole ketään linkitettäviä.

Pöydälle jääneen ruoan määrä ei niin huolestuta, mutta tiskin määrä on tappava. Täällä vallitsee lähes Alaska (so. tila, jossa puhtaita astioita on jäljellä niin vähän, että teetä on juotava munakupista). Vieraani olivat perehtyneet syvällisesti Elimäen tarkoitukseen.

Voin vielä kertoa jouluiseksi energiansäästövinkiksi, että ostakaa led-valosarjoja, jos ostatte. Turun Clas Ohlsson myi minulle nelimetrisen led-valosarjan muistaakseni ~13 eurolla, elinikää ainakin 100 000 tuntia ja energiankulutus vähän (en muista miten vähän, mutta siis vähän) watteja. Pakkauksessa mukana kolme eri värinvaihtosarjaa (sellaisia kivoja värillisiä hattuja noiden lamppujen päälle). Sopivat erityisen hyvin kiinanruusuun, mutta kuusikin kelvannee.

Ydinonnettomuusunista, yksilöllisyydestä ja web-ilmiöistä

Osaisiko joku useista eilen tapaamistani henkilöistä selittää, mitkä päivän keskustelut mahdollisesti tuottivat aivoilleni virikkeitä näyttää minulle ydinonnettomuus-unen? Unessani räjähti ydinvoimalakäyttöön muutettu Imatran kylpylä. Vastarannalla tehtiin uuden ydinvoimalan perustamista valmistelevia kaivauksia ja olin niitä siellä ihmettelemässä. Kun sitten näin vastarannalla kylpylä-ydinvoimalan yhtäkkiä sulavan ja romahtavan (joo, ei se ihan räjähdys ollut), juoksin nopeasti entisen asuntomme (jonka lähiympäristössä tämä kaikki siis tapahtui) pyörävarastoon ja kääriydyin siellä kumimattoon, minkä ansiosta sitten pelastuin. Kumimaton sisällä kirjoitin sitten epätoivoisia ja pateettisia jäähyväiskirjeitä kaikille rakkailleni, mutta huomattuani hetken kuluttua olevani vielä hengissä päätin lähteä junalla Helsinkiin. Kaikki makasivat junassa liikkumattomina ja ikkunoista näkyi ydintalvi. Helsingissä totesin fiksuimmaksi jäädä esittämään kuollutta pimeään tuloon asti, koska vihamieliset helsinkiläiset halusivat ampua kaikki junalla tulevat säteilevät. Pimeän tulon odottelun kohdalla uni kävi niin tylsäksi että en jaksanut enää katsoa sitä ja heräsin.

Mitäköhän minun aivoissani oikein tapahtuu? Pitäisiköhän muodostaa joku oikea ydinvoimakanta joskus?

Minusta oli aika hauska kuulla, että TIME-lehden vuoden henkilöksi on valittu on sinä ja kaikki yksilöt. Terävää ja niin kauniisti sopusoinnussa sen kanssa, että vuoden keksinnöksi oli aikaisemmin valittu YouTube. Wikipedia kertoo aikaisempina vuosina valitut.

YouTuben tuottamia megayksilöitä ovat mm. Barats and Bereta, BowieChick, Brookers, The Bus Uncle, Erik Mongrain, Geriatric1927, Juan Mann, LisaNova, lonelygirl15, Olde English, Renetto ja smosh. Jotkut näistä ovat todella inhimillisiä ja ihania, en usko, että paraskaan dramaturgi olisi osannut keksiä näitä kaikkia. Lonelygirl15:n tietenkin, mutta kuka olisi voinut kuvitella, että geriatric 1927 (tuubiprofiili) olisi uponnut yleisöön? En vaan voi kuvitella, että kukaan suurta viraali-ilmiötä ideoiva käsikirjoittaja ehdottaa ohjaajalle, että "Hei, nyt keksin! Tehdään 50 viiden-kymmenen minuutin mittaista videota, jossa 80-vuotias sotaveteraani istuu nojatuolissa kuulokkeet päässä ja kertoo hitaalla ja rauhallisella äänellään nuoruusmuistojaan!" Geriatric1927:lla, oikealta nimeltään Peterillä, on fanisivu, jossa voi kuunnella Peter-laulua I Can Tell A Story. Peter on oikeasti todella sympaattisen oloinen.

Wikipedian tarjoamaan listaan Internet-ilmiöistä voisi hukkua vaikka viikoiksi.

Kristiina Koivunen ja Turkki

Oho, image.fin Heikki Valkama kirjoitti, että kurditutkija Kristiina Koivunen on viety Turkissa kuulusteltavaksi. Hurjaa, vielä tänä aamuna Kristiina oli päivittänyt blogiaan, ja nyt tavoittamattomissa.

Uuh, uppouduin lukemaan blogin arkistoja ja Kristiinan väitöskirjaa (pdf), kunnes sitten Liken Iida Siimes kommentoikin Imagen blogiin, että Kristiina on löytynyt.

Kristiinan väitöskirjan sisäkannesta:

The right to healthy living is an essential and non-transferrable basic human right which is guaranteed by our constitution. The utilisation of our health care services by every citizen when he/she needs them, the elimination of regional inequalities, and recognising and raising the health level of our people are some of our basic aims. Through the establishment and management of health information as required, health care services can be directed and monitored in line with our aims. (Dr. H. Ibrahim Öksöy, Minister of Health, 1995)

The reason for diseases is poverty, but not only poverty; it is simply the policy of the Turkish state to destroy a nation. Not only to go and shoot and kill them - there are also other methods. (a Kurdish woman)

Tällaista tutkimusta ei voi tehdä joutumatta pohtimaan perusteellisesti tutkimuksen tavoitteita ja oikeutettavuutta ja tämä pohdinta on monella tavoin hyvin kiinnostavaa. Kristiina kirjoittaa, että hänen haastateltavansa kokivat turhautumista siihen, että hän ei tuonut heille lääkkeitä, terveydenhuoltoa ja hyvinvointia, mitä hänen länsimaalaisena oletetaan voivan tehdä. Tutkijan asema ei ole ollut helppo.

Nyt Kristiina on Turkissa pidätettynä, kunnes karkotetaan takaisin Suomeen sunnuntaina. Aika avointa ja EU-kelpoista toimintaa Turkilta kyllä. Rakas ystäväni Välittäjä on vähän samalla tavalla huolissaan Venäjästä kuin Kristiina Turkista. Aika pelottavaa, että niin lähellä, henkisesti niin monella tavalla Euroopassa on kaikkia näin ikäviä tilanteita.

yhteiskunnallinen yrittäjyys org-päivillä

Aika megamahtavan viikonlopun aikana on tullut pohdittua yhteiskunnallista yrittäjyyttä, innovaatioiden syntyä ja organisaation mahdollisuuksia vahvistaa ideoiden kehittymistä toiminnaksi. Ehkä hieman harmittaa, että ihan lopullisia ratkaisuja tai selkeitä uusia lähestymistapoja ei löytynyt, mutta monta askelta tuli kuitenkin otettua eteenpäin. Jotkut asiat löytyvät vasta tekemisen kautta.

Myös saunakeskustelut eläintarhoista, sukkahousuleikit ja elokuvaelämys (trailerit), onnistuneet ruoat, ulkopuoliset alustajat (kaksi hyvin erilaista esimerkkiä siitä, että millä rakenteilla ja mistä lähtökohdista yleishyödyllistä toimintaa voidaan tuottaa) sekä improvisaatio- ja ryhmätyöharjoitukset olivat tosi elämyksellisiä.

Sunnuntait ovat yleensä ankeita ja tieto tulevasta viikosta rasittaa aamusta asti. Eipä tällä kertaa, orgviikonlopun jälkeen voisi olla energiaa ja intoa taas ihan mihin vaan. Olin offline lähes kaksi ja puoli vuorokautta eikä se tuottanut juuri minkäänlaista tuskaa. Niin upeita ihmisiä kyllä.

Jee, nyt voidaan jakaa nollalla, mutta tuubivideoiden linkittämisestä pitää vielä keskustella

Välillä luulisi, että tiede on jo keksinyt kaiken keksittävissä olevan, mutta vasta nyt on opittu jakamaan nollalla. Yhtä hämmentävältä mahtoi tuntua myös silloin, kun jossain vaiheessa hoksattiin, että voi olla myös kolmioita, joiden jokainen kulma on 90° tai että luvuilla voi olla negatiivisia neliöjuuria. Hauskaa kyllä, ehdottomasti, jännää seurata, että mitä kaikkia sovelluksia tuosta vielä keksitään.

Hesarin Uutispöytälaatikossa on tänään käyty megamielenkiintoista keskustelua journalismin etiikasta ja kansalaisjournalistien roolista. Tirkistelijöitä on halveksittu ja keltaiseen lehdistöön on tehty vahvasti eroa. Mahtavaa, pahuus piilee keltaisessa lehdistössä ja Hesarin lukijat voivat säilyttää itsensä puhtaina, kun yhteydet paheelliseen materiaaliin siivotaan poispoispois.

En ole journalisti enkä tunne vastuutani myöskään kansalaisjournalistina (tulin melkein eilen yllytetyksi paheelliseen elämään journalismin tähden - viettelijäni mielestä lukijat tulisi pelastaa Qtean värittömyydeltä ja ennalta-arvattavuudelta, mutta, ach, itsekkäänä sitten tulinkin pitäytyneeksi omassa mitäänsanomattomassa persoonassani), joten olen vakaasti sitä mieltä, että keltaisen lehdistön arvottomuus ei ole oikean elämän representoimisessa vaan pyrkimyksessä tyydyttää lukijoiden ennakko-odotukset ja pakottaa oikea elämä draaman muotoon, tulkitsematta, erittelemättä ja asioita yhdistelemättä.

Niillä kohdilla, missä oikea elämä muistuttaa draamaa, ei valkoisen lehdistön tarvitse esittää sitä epädramaattisempana vahvistaakseen omaa mielikuvaansa keltaisen lehdistön vastakohtana. Joka tapauksessa tuota Antti Paajoen kuvaamaa videota on katsottu jo lähes 200 000 kertaa ja se on suurelle osalle ihmisistä se pääasiallinen mielikuva tuosta tapahtumasta.

Lehden (siis sen Samizdat-konsernin julkaisun) reaktio tapahtuneeseen osuu minusta aika terävästi siihen seikkaan, että reagoimme vahvasti yksityisyyden loukkauksiin sellaisten yksilöiden kohdalla, jotka ovat itsemme kaltaisia. Ok, keskimääräinen bloggaaja tai bloginlukija ei ehkä ole ollut sota-aikaan vielä syntynytkään, mutta sotaveteraani-, hyvinvointivaltio- ja itsenäisyysmyytit ovat silti meille yhteisiä. Ketä muka kiinnostaisi meuhkata Groznyissa, Bagdadissa tai Gazassa panssarivaunun alle jääneen veteraanin yksityisyydensuojasta tai ylipäätänsä panssarivaunun alle jäämisestä? Verta ja suolenpätkiä voi näyttää niin paljon kun huvittaa, kunhan vaan kontekstista käy selvästi ilmi, että tilanteet ovat tapahtuneet vähintään viidentuhannen kilometrin etäisyydellä (idän suuntaan toki lyhyemmälläkin etäisyydellä). Kuvissa tulisi mielellään näkyä myös esimerkiksi rukousmattoja tai savimajoja, ne tekevät hyvän vaikutelman.

On myös kiinnostavaa, miten video koetaan intiimimmäksi välineeksi kuin kuva: epäterävää tuubivideota ei haluta linkittää, mutta paperilehdessä ollut kuvituskuva (Mari Pulkkinen / Lehtikuva) oli silti otettu paljon lähempää ja paljon rohkeammin.

Itseasiassa löysin toisenkin hyvän keskustelun, Tästä emme kirjoita koskaan, jossa todetaan, että asiallisen lehdistön ei tule uutisoida junan alle jäämisistä, jotta ei tarvitse ottaa kantaa itsemurhamahdollisuuteen. Keskustellaan myös siitä, että lisääkö itsemurhauutisointi itsemurhia, hmm, en ehkä sekaannu siihen juuri nyt.

Skypejoululauluja Qssa!

Eufemian luona Helsingissä tapahtuvan lisäksi Skype-joululaulantaa on myös Turussa. Kutsun kaikki Qhun, tiistaina 19. joulukuuta klo 18 alkaen. Tervetuloa!

Kysy Qn tarkemmat koordinaatit meilitse tai millä vaan ulottuvillasi olevalla välineellä.

Onnellista AIDS-päivää

Via Toista maata. Kesken jääneitä tarinoita nyt 34.1–47.1 miljoonaa (UNAIDS:AIDS Epidemic Update 2006 pdf).

En edelleenkään erityisemmin pidä siitä, miten faktaa, että miesten kanssa seksiä harrastavilla miehillä on suhteellisesti eniten HIV-tartuntoja, käsitellään. On tosi lystikästä, miten niin monessa paikassa onnistutaan kertomaan homoseksuaalisuuden AIDS-riskistä, yhdistämättä sitä mitenkään niihin kulttuurisiin tekijöihin, jotka vaikeuttavat homoseksuaalien turvallisten ja pysyvien seksisuhteiden muodostamista. Suurinta AIDS-riskiä aiheuttavat vaikeudet (joko päänsisäiset tai taloudelliset) huolehtia omasta terveydestään ja hyvinvoinnistaan sekä kyvyttömyys toisen ihmisen kanssa olemiseen ja nämä ominaisuudet vaan kulttuurisista syistä ovat yliedustettuina homoseksuaalien joukossa (en ihan täysin ole kieltänyt sitä mahdollisuutta, etteikö tässä olisi jotain suorempiakin meemikytköksiä, mutta jätän ottamatta kantaa ja sanon että vaan kulttuurisista syistä).

Toinen tartunnoissa yliedustettu ryhmä monin puolin maailmaa ovat erilaiset alkuperäiskansat. Esimerkiksi Kanadassa HIV-tartunnat ovat kolme kertaa yleisempiä alkuperäisväestön kuin ei-alkuperäisväestön (uuh, onko väestö-sanan merkityssisältö niin sama kuin ei-alkuperäisväestö, että erillistä sanaa ei-alkuperäisväestölle ei ole koettu oleelliseksi keksiä?) keskuudessa. Myös siirtolaiset ja maahanmuuttajat ovat merkittäviä riskiryhmiä. Ei ole vaikeaa hoksata elämäntilanteiden turvattomuuden ja sisällöttömyyden altistavan erilaisille riskeille, mutta eipä esimerkiksi missään maahanmuuttajakeskustelussa edelleenkään juuri puhuta turvallisuuden, tarpeellisuuden ja jatkuvuuden tunteiden vahvistamisesta.

Itse asiassa, nyt kun tarkemmin pohdin, niin kyllähän esimerkiksi (RED)_TM-liikekin, josta bloggasin jo aikaisemmin, välttää puuttumasta mihinkään seksikulttuurin kehittämiskysymyksiin puhumalla vain jo tartunnan saaneiden lääkityksestä ja AIDS-orpojen koulutuksesta. Kelpaa katolisillekin.

AIDSin leviäminen on oire turvattomuuden, elämänhallinnan puutteen, merkityksettömyyden ja sisällöttömyyden tunteista, monin paikoin myös väkivallasta ja valinnanmahdollisuuksien puutteesta. Näitä ei paranneta lääkityksellä, sorry vaan Bono.