Washingtoniin fiksupyörät

Washingtoniin tulee fiksupyöriä vähän vastaaavasti kun Pariisissa on vapauspyöriä. Konsepti on tosin hieman erilainen ja sitouttavampi perustuessaan jäsenyyksiin, eikä tuntivuokriin kuten Pariisissa. Toivon konseptille menestystä, tällaisesta urbanisoimiskehityksestä pidän.

Kuva afagen@Flickr.

Olympiaoksennus

Jälleen näinäkin päivinä olen ollut niin hämmentynyt siitä miten käsittämättömässä maailmassa elän. Suunnilleen ymmärrän, että vuonna 1936, kun maailmassa ei vielä oltu nähty atomipommia eikä keskitysleiriä eikä ainakana levitetty sitä internetitse kaikkien verkkokalvoille, voitiin antaa olympialaiset natseille, mutta en tajua, että miten ne nyt voivat olla Pekingissä, ja miten se on kaikille tosi okei. En tajua tätä urheilun ja politiikan erottamista: voiko muka ihan kenen tahansa kädestä syödä?

Olisi niin siistiä jos joku urheiluvälinevalmistaja olisi isosti vetäytynyt näistä kisoista. Joku lapsityövoimasotkuissa ryvettynyt ja maineenpuhdistusta himoava, esimerkiksi Nike (Niken kuvahan on olympiamitaleissakin). Tämä olisi toki vähän vaarallista markkinointia, mutta edellytykset olisivat juuri nyt aivan kosmisen hyvät, sillä Niken mainokset on jo peitetty viattomanpuhtaalla valkoisella Adidaksen sponsorisopimuksen suojelemiseksi. Ennen-jälkeen-kuva pekingiläiselta metroasemalta varastettu The 700 levelilta.



On tietenkin hyvä, että on olemassa urheilua, koska ilman sitä olisi vaikea keksiä turvallisia sijaistoimintoja (lainsäädäntökin harmillisesti rajoittaa esim. palkkatyön teettämistä) aggressiolle ja muulle häiriökäyttäytymiselle, joka muutoin voisi suuntautua väkivallantekojen ja aseellisten konfliktien harrastamiseen. Myöskään urheilun eksistentiaaliongelmia ehkäisevää vaikutusta joutilaassa luokassa ei tule väheksyä.

Koen kevyttä syyllisyyttä siitä, että en ole kiinnostunut yhteiskunnallisesti näin arvokkaasta asiasta ja toivon myös että sirkushuveihin osallistumattomuuteni ei lietso yhteiskunnallista epävakautta; se ei ollenkaan ole tarkoitukseni.

Kouluopetuksen merkityksen liioittelemisesta

Hesari uutisoi tutkimuksesta, jonka mukaan lukiolaisten ymmärrys politiikasta on parempi kuin ammattikoululaisten. Artikkelissa puhutaan moneen otteeseen yhteiskuntaopetuksesta kouluissa, ikään kun sillä olisi ratkaiseva rooli ymmärryksen muodostumisen kannalta. Olen vakuuttunut siitä, että samanlaiset tulokset saataisiin, vaikka sama testi olisi tehty samalle ryhmälle yhdeksännellä luokalla ennen jatko-opintovalintojen tekemistä, ennen kuin toinen ryhmä olisi sekuntiakaan päässyt nauttimaan sitä lukion erinomaista yhteiskuntatiedon opetusta. Kiinnostus ja edellytykset tarkastella yhteiskunnallisia ja sosiaalisia rakenteita analyyttisesti muodostuu kuitenkin kai huomattavasti varhaisemmassa vaiheessa ja se korreloi luultavasti vahvasti lukioonmenohalujenkanssa.

Tarkoitukseni ei ole osoittaa epäluottamusta lukio-opetusta kohtaan, mutta sen rooli yhteiskunnallisen kiinnostuksen muodostumisessa ei vaan voi olla niin ratkaiseva kuin mitä tässä taas halutaan väittää. On kai myös yleisesti hyväksytty fakta, että eliittilukioiden opetuksen laadulla ei juurikaan ole merkitystä hyvien yo-kirjoitustulosten saavuttamisessa, vaan ratkaisevampi on eliittilukiomaineen houkuttelema laadukkaampi oppilasaines, tässä mekanismi on samankaltainen. Myös eliittilukiossa muodostuvien sosiaalisten verkostojen laadulla lienee merkityksensä.

No, oppilasaines ja lukio-opetus ihansamamulle, oikeasti haluan kirjoittaa tuota seuraavaa olympiapostausta, vaikka tietenkin taas häpeän pateettisuuttani.