Poliittiset nuorisojärjestöt ja nuorisolle tyrkytettävät ideologiat

Poliittiset nuorisojärjestöt ovat jälleen saaneet toiminta-avustukset Turussa vanhan mallin mukaisesti. Turun Sanomat: "Sdp:n osuus puolueiden keskinäisestä potista on siis noin 32 prosenttia, kokoomuksen 31, vasemmistoliiton 19, keskustan kahdeksan, Rkp:n seitsemän ja vihreiden kolme prosenttia."

Poliittiset nuorisojärjestöt saavat jo itsessään minut voimaan pahoin, mutta vastenmielisintä on tosiaan tuo, että näissä ei näyttäisi olevan neuvotteluvaraa, vaikka poliittiset voimasuhteet kaupungissa muuttuisivatkin. Poliittista nuorisotoimintaa tuetaan suhteessa epäpoliittiseen nuorisotoimintaan paljon – 60% kaupungin nuorisojärjestöavustuksista menee poliittisille järjestöille.

Laadukasta nuorisotoimintaa pitää ja kannattaa tuottaa, mutta poliittista toimintaa tai ideologisen sisällön välittämistä nuorisolle ei tule maksattaa kaupungilla. Varsinkaan kun varojen jaossa puolueiden kesken ei näytä olevan valinnanvaraa tai vaihtoehtoja. Näkisin mielelläni tilanteen, jossa poliittiset (ja muut ideologiset, esim. uskonnollisesti sitoutuneet) nuorisojärjestöt saisivat rahoituksensa puoluetuen (tai muun kattojärjestön) kautta, jolloin valtio ei aktiivisesti tukisi ideologisen sisällön tyrkyttämistä lapsille ja nuorille.

Kirjojen vuokraus

Ai niin, ilmoittaisin vielä halukkuuteni rikkoa lakeja ja tarjota kaikki Librarythingiin listatut kirjani vuokralle (en ole riittävän reipas listatakseni niitä suoraan Bookabookassa). Toivottavasti tämä nyt ei ole laillista.

Vapaat kansalaiset, demokratian heikot kohdat ja lumedemokratia

Olin tänään kuuntelemassa presidentti Toomas Hendrik Ilveksen puhetta Turun yliopiston Educariumissa. Niin viehättävää, että on olemassa luottamusta herättäviä vanhempia valtiomiehiä, jotka puhuvat demokratiasta, sananvapaudesta ja identiteetistä samalla kun koko olemus tihkuu eurooppalaista kulttuurihistoriaa. Luontevat viittaukset mm. Kunderaan, Miłosziin, Kafkaan, Mozartiin ja Platoniin sekä puheen joukossa vilahtelevat latinan-, ranskan- ja saksankieliset fraasit väkisinkin tuottavat mielikuvaa vahvasta yhteydestä niihin yhteisiin eurooppalaisiin arvoihin, joiden varaan nykyiset demokratiat kaikissa eri variaatioissaan rakentuvat.

Nautin suunnattomasti myös siitä helppoudesta ja eleettömyydestä, millä totalitarismia nimitetään totalitarismiksi, tarvitsematta etsiä mitään korrekteja kiertoilmaisuja. Ei sen edes tarvitse olla retoriikkaa tai ulkopolitiikkaa, vaan toteama, jolle on perusteltuja argumentteja. En keksi Suomesta yhtään poliitikkoa tai virkamiestä, joka muistaisi edes ajoittain kantaa huolta demokratian tilasta (jotkin maahanmuuton rajoittamista kannattavat ja/tai feminismia vastustavat tahot itse asiassa ajoittain löytävät ihan hyviä demokratian tilaan liittyviä pointteja), mutta Ilves taannoin itsenäisyyspäivän puheessaan talouskriisista puhuessaan otti esille seikan, että demokratia on kriisien ensimmäinen uhri ja kriisit antavat aina populismille jalansijaa.

(Retorisesti: Mitä olisi esim. A. Hitler ollut ilman 30-luvun lamaa?)

Milloin on Suomessa kuultu presidentin tai ministerin näin selkeästi tunnistavan ja tuovan esiin demokratian arkoja paikkoja? Edes äänestysaktiivisuuden laskusta keskustellessa ei onnistuta sanomaan ääneen, mikä merkitys äänestämisellä on demokraattiselle yhteiskunnalle, vaan vedotaan velvollisuuksiin. Olen nyt ehkä hieman lumoutunut pari päivää sitten lukemastani Lumedemokratiasta (torrent), mutta luottamus suomalaisen politiikan kykyyn tunnistaa demokratian heikkoja kohtia tai motivaatioon demokratian tukemiseen on kyllä juuri nyt hieman heikko.

Lumedemokratia tuli myös viehättävästi sivuutetuksi Hesarissa muistutuksella reaalipolitiikan ja idealismin eroista. En ole missään nähnyt tämän kirjan perusteella syntyneen merkittävää keskustelua tämänhetkisestä poliittisesta kulttuurista tai parlamentarististen periaatteiden toteutumisesta, mikä kuitenkin kai olisi aika ydintä. Myöskään maaseudun lopettamisesta ei vielä ole nähty keskustelua, mikä tietenkin henkilökohtaisesti surettaa minua suuresti.

Kiduttamattomuus, kiusaamattomuus, vapaus ja muu kiltteys, johon parlamentarismi ja demokratia palautuvat, ovat kyllä suosikkiasioitani. Miten mukavaa huomata, että tuo tänään nähty presidenttikin on samojen asioiden ystävä.

ihmisenkokoisuus

Helsingin Sanomat: Kiinassa vieraileva pääministeri Matti Vanhanen (kesk) kehui asumisen puutarhakaupunkimallia luennossaan Pekingin Tsinghuan yliopistossa. Vanhanen sanoi suosivansa hajautettua kehitystä aluesuunnittelussa ja ihmiskokoisia aluerakenteita, joissa mahdollisimman moni voi päivittäin liikkua pyörällä ja kävellen.

Toivottavasti tälle tajutaan edes nauraa. Matille ei tietenkään pitkänä miehenä ole ongelma päivittäin pyöräillä ja kävellä Nurmijärveltä eduskuntaan, valtioneuvostoon tai Helsinki-Vantaan lentoasemalle, mutta tavallisille nurmijärveläisille päivittäinen asiointi kävellen tai pyöräilen lienee kuitenkin hieman vaivalloista.

Onneksi tehottomuus työllistää ja tyhmyyskin tuo poliittista valtaa. Aika ovelasti valittu tuo tyhmien äänestäjien kohderyhmä, pisteet Matille.

Vanhasen Kiinassa pitämä puhe Valtioneuvoston sivuilla

holhous

Suomen anniskelulainsäädännön ja siihen liittyvät voisi tuotteistaa turisteille elämysmatkaksi. Anniskelusäännökset voisi käännättää pikaisesti ainakin japaniksi, koreaksi ja englanniksi. Sosiaali- ja terveydenhuollon tuotevalvontakeskuksen (nykyisellään osa Valviraa, Sosiaali- ja terveysalan lupa ja valvontavirastoa) julkaisu Alkoholiasiat ravintolassa taitaa kertoa kansanluonteesta enemmän kuin Saarijärven Paavo ja Täällä pohjantähden alla yhteensä.

Tässä maassa on kiellettyä mm.

• Asettaa juomahinnastoa näkyviin niin, että se on luettavissa ikkunan läpi, mikäli listalla on myös väkevää alkoholia (yli 22 tilavuusprosenttia).
  
• Baarissa paikan päällä sekoitettua juomasekoitusta ei saa mainostaa, mutta valmiiksi pullotettuja juomasekoituksia saa.
  
• Alkoholiannokset on mitattava valtion hyväksymissä mitta-astioissa. Ainoana poikkeuksena on sallittu pöytäseurueelle tilatun viinipullon annostelu laseihin silmämääräisesti.
  
• Anniskelupaikka on vastuussa päihtyneiden asiakkaidensa hyvinvoinnista näiden poistuttua anniskelutiloista. Mikäli päihtynyt asiakas kävelee auton alle suoraan ravintolan ovesta poistuttuaan, voidaan ravintolaa syyttää heitteillepanosta.
  
• Ravintolan omistaja ei voi tarjota kanta-asiakkailleen esimerkiksi vuosittain omana syntymäpäivänään juomia, sillä ilmaistarjoilun on tapahduttava yllätyksellisesti vieraanvaraisuuseleenä. Siitä on kiellettyä mainita etukäteen esimerkiksi tekstiviestillä.
  
• Henkilökunnan asusteissa voi olla väkevien alkoholijuomien tunnuksia ja nimiä, mutta ravintola on vastuussa siitä, että näitä työasuja ei kulkeudu ravintolan ulkopuolelle.
  
• Mikäli yhden yrityksen omistuksessa on useampi kuin yksi anniskeluravintola, on kiellettyä tehdä siirtoja toisen ravintolan varastoista toiseen. Molempien ravintoloiden on tehtävä tilauksensa erikseen ja raportoitava myyntinsä erikseen neljännesvuosittain lääninhallitukselle.
  
• Pitopalveluyritykset eivät voi hankkia asiakkaalle alkoholijuomia, mutta mikäli asiakas itse hankkii juomat, on pitopalveluyrityksen sallittua tarjoilla niitä.
  
• Ruoanvalmistuksessa käytettävälle alkoholille on haettava erillinen lupa, jossa on esitettävä selvitys vuotuisista käyttömääristä sekä ruokaresepteistä, joissa alkoholia käytetään. Lupamaksun suuruus on 220 euroa ja sen lisäksi peritään vuotuinen valvontamaksu, jonka pienin määrä on 95 euroa.

Tämä on varmaan myös nähty järkeväksi tavaksi käyttää julkishallinnon resursseja ja luoda työpaikkoja.