Sotilasvallankaappauksista vielä

Vähän vaikeaa kuvitella että joku armeija voi tosissaan ajatella että vallankaappauksen tekeminen on nerokas idea sellaisessa tilanteessa, jossa akuutisti on suoritettava kaikenlaisia sotilaallisia operaatioita. Resursseja menee 1) hallinnon pyörittämiseen 2) hallinto-organisaation ja -käytäntöjen rakentamiseen 3) kaikenlaiseen vallankaappausviestintään 4) sotkuihin ulkovaltojen kanssa ja sitten vielä pitäisi käydä sitä sotaakin. Voi tyhmät sotilaat. Erityisesti vielä kehitysavun varassa olevissa maissa kannattaisi säilyttää välit kansainväliseen yhteisöön, jotta tiukoissa paikoissa olisi mahdollisuutta saada tukea ja apua.

Ei liene kovin paljon kosketusta todelliseen maailmaan, jos joku lupaa järjestää demokraattiset vaalit heti kunhan "tilanne" on ohi. Ja vielä että jotkut vastaanottavat näitä lupauksia hurraten. Mikään maailman elämänkokemus ei vahvista sitä, että etnisten ryhmien itsenäistymispyrkimykset voisivat tulla hoidetuksi jossakin määriteltävissä olevassa ajassa. Ihan hyvin voi varautua vuosiin, vuosikymmeniin tai vuosisatoihin.

Noin niinkuin länsimaisen oikeuskäsityksen näkökulmasta on äärimmäisen kummallista vielä sekin, että vallankaappauksen tapahtuessa aletaan kirjoittamaan uutta perustuslakia. Ja että kansa nielee kaiken, kun jaetaan vähän lupauksia kapinallisten kukistamisesta.

Nyt sotilaat ovat kansainvälisen yhteisön painostuksesta myöntäneet, että taisi tulla haukattua vähän liian iso pala ja väliaikainen siviilihallitus ryhtyy hoitamaan maata kohti demokraattisia vaaleja ja saa kansainväliseltä yhteisöltä tukea kapinallisten rauhoittamiseksi. 

Kurjaa, että eri etniset ryhmät ovat kai onnistuneet rinnakkaiselämään rauhallisesti hyvin pitkään, mutta  kaiken epäselvissä tilanteissa tapahtuneen ryöstelyn ja rikkomisen ja raiskaamisen jälkeen voi olla huomattavasti vaikeampaa.