Alla tiders vackraste prinsessa

Pohjoismaat ovat niin ylivoimaisia helppoudessa ja tasa-arvoisuudessa. Ja kuningashuoneinstituution sovittaminen siihen kauniiseen samalle viivalle asettavaan ja kaikkiasyleilevään sosiaalidemokratiaan on vaan niin sykähdyttävää. Miten jotkut prinsessat voivatkin olla niin megataviksia?

Sietämättömän epäreilua että niin söpöt joutuvat ilman omaa valintaansa luovuttamaan koko elämänsä ja yksityisyytensä ja tunneilmauksensa kaikille ja menettämään niin paljon tavallisista jutuista.

Ihanaa miten kiltti ja hyväntahtoinen joku voi olla, huolimatta siitä, että rooli on väkisinkin äärimmäisen ahdas ja raskas. Itketti nähdä niin kaunis ja niin onnellinen prinsessa.

Kritiikki ja kaverit

Ihan sairaan rankkaa, kun ei varsinaisesti haluaisi identifioitua erityisesti mihinkään poliittiseen ryhmittymään, mutta silti tuntee tuntee sympatiaa tiettyjä ryhmittymiä kohtaan. Tulee itkettyä verta, kun hyvikset tekevät itsestään idiootin – samalla kun tulee läimittyä rankimmin niitä, jotka kuitenkin tuntuvat kaikkein vähiten pahiksilta.

Lopputulos on varmaan se, että ei voi oikein olla kavereita kenenkään kanssa. Olisi viisasta sietää ja olla kritiikittömämpi. Ylipäätään asioiden ääneensanominenhan on ihan idioottimaisen tyhmää.