the onion

Tämä on ehkä tosi nerokas julkaisu: The Onion. Näiden juttujen voisi melkein kuvitella olevan kirjoitettu ihan tosissaan, enkä oikeasti ihan aina tiedä: New 'Anti-Abortion Pill' Kills Mother, Leaves Fetus Alive, 48-Hour Internet Outage Plunges Nation Into Productivity, Veteran Cop Gets Along Great With Rookie Partner, Chinese Employers To Grant 15-Minute Maternity Break. Sipuli kuoriutuu hienosti kerros kerrokselta ja sarkasmi on vain harvoin häiritsevän alleviivaavaa. Kuvamateriaali on vakuuttavaa, ja taittokin on ammattimainen. Poimin tätä lehteä yhden numeron mukaani Bluestockingsista.

turkulaiset ravintolannimeämiskäytännöt

Aina on tiedetty, että Turussa osataan nimetä ravintoloita ja kapakoita. Päiväkoti, Apteekki, Pankki, Koulu ja Vessa ovat hyvin tunnettuja, mutta viikko sitten sitten löytyi myös Navetta. Ehdottoman hyvä lisä tähän sarjaan.

tärkeää parsakaalitietoa

Vuoden vihannes on alunperin italialainen, mutta erinomaisesti Suomeen sopeutunut parsakaali. En osaa tehdä siitä juuri mitään sellaista, mitä ei myös voisi tehdä erinomaisesti ilman. Kuvia parsakaalista tiedotusvälineiden käyttöön - ihan ilman naamioita.

metsäteollisuus, investoijat ja kehitys

En nyt tietenkään ole ikinä johtanut mitään suurta metsäteollisuus- enkä mitään muutakaan yritystä, mutta en silti kuvittele, että se olisi ihan niin helppoa, kuin minkälaiseksi Paperiliitto sen esittää. Minusta on aivan luonnollista, että tulossa oleviin tilanteisiin reagoidaan ajoissa, eikä vasta silloin kun on jo liian myöhäistä. Vaikka opintoraha-eläjänä olenkin ymmärtämätön sen suhteen, mitä pääomasijoittaja kaikilla osinkotuotoillaan tekee, pidän silti yrityksen normaalitilana sitä, missä tuotetaan voittoa ja jaetaan osinkoa. Investoijille pitää olla kiltti, jotta ne kokisivat vahvoja turvallisuudentunteita ja pitäisivät rahat kiinni yhtiössä, muuten ei mistään tule mitään. Siksi on ennakoitava tulevaisuutta ja tehtävä irtisanomiset jo ennen kun investoijien turvallisuudentunne heikkenee.

Metsäteollisuuden Anne Brunila on kyllä hyvä hahmo luomaan turvallisuudentunteita, vaikuttamaan metsäteollisuuden toimintaympäristöön sekä popularisoimaan asioita. Brunila on ehkä miljardi kertaa edustavampi, sanavalmiimpi ja älykkäämpi kuin Paperiliiton Jouko Ahonen, jonka kaikki lausunnot sekä esiintymiset saavat minut lähinnä ulvomaan myötähäpeästä.

En kyllä yhtään ymmärtänyt, että minkälaiset isänmaalliset sijoittajat haluaisivat ostaa Voikkaan tehtaan. Minkälainen sijoittaja haluaa omistaa yhden yksittäisen ja irrallisen tehtaan näillä markkinoilla, joilla logistiikkaketjun tehokkuus, toimitusvarmuus ja laatu ratkaisevat, kun kilpailijoilla on jo koon puolesta reilusti paremmat mahdollisuudet keskitettyyn tuotantoon ja logistiikkaan. Epäilen, että yhdellä yksittäisellä yksiköllä ei ole mahdollista pärjätä, ellei jossain ole myös yhtä isänmaallisia, sympaattisia ja pitkämielisiä asiakkaita, kuin nämä Jouko Ahosen keksimät isänmaalliset sijoittajat ovat. Epäilen vahvasti.

Suomen paperi- ja metalliteollisuus sekä niiden historia ovat juuri nyt minulle loputtoman kiinnostavia, kun yritän hahmottaa mahdollisia tulevaisuuksia maailman kehittyville valtioille. Sotakorvauksien maksamisvelvollisuus ohjasi teollista kehitystä vahvasti, mutta siinä sivussa myös hyvinvointiyhteiskunnalle välttämättömän infrastruktuurin rakentamista tie-, rautatie- ja puhelinverkostoineen sekä työvoiman terveyttä edistävine terveydenhuoltojärjestelmineen.

Maailman hyvät asiat on rakennettu unelmien ja illuusioiden voimalla enemmän kuin minkään muun. En voi kuvitella, että uusiutuvaan energiaan perustuvaa maailmantaloutta aikaansaataisiin ilman samanlaista innostusta kuin mitä oli sodanjälkeisessä Suomessa tai amerikansiirtolaisten mielissä Libertyn soihdun tullessa näkyviin viikkojen merenkäynnin jälkeen. Hitto, ainakin yhtä epätodennäköistä kuin minkään paperiteollisuuden säilyminen tässä maassa.

lukutaitoa bollymusikaaleilla

Kielen oppiminen on aina tuskaista. Intialainen Brij Kothari, joka Yhdysvalloissa opiskellessaan tarvitsi jatkuvasti espanjan kielen taitoa pyrkikin seuraamaan mahdollisimman paljon espanjankielisia tv-ohjelmia. Pian hanta turhauttivat englanninkieliset tekstitykset ja han totesi, etta kielenoppimisen kannalta olisi parempi, jos tekstitys olisi espanjaksi.

Tama yksinkertainen ja kaytannon tilanteessa noussut idea jalostui myohemmin laajaksi lukutaitoa edistavaksi hankkeeksi, kun Kothari keksi, etta Intiassa ihmisten puutteellista lukutaitoa voisi merkittavasti edistaa lisaamalla hindinkielinen tekstitys televisiossa naytettaviin megasuosittuihin Bollywoodmusikaaleihin.

Paitsi etta hankkeella oli suorat vaikutuksensa ihmisten lukutaitoon, se myos nosti ohjelman katsojalukuja niin merkittavasti, etta hanketta voitiin jatkaa kaupallisen rahoituksen turvin. Juuri tamantyyppisia, itse itseaan kantavia ja osaksi paikallista kulttuuria juurtuvia hankkeita mina haluaisin olla tekemassa.

kehitys kehittyy, un-kuvat ja chevy tahoe

Aika turhauttavaa, etta kehitys ei ikina oikein kehity mihinkaan, koska oljyntuottajamaista on niin kivaa tuottaa oljya. Saudi-Arabia on ollut aika aanekas painottaessaan sita, etta maailma tulee olemaan viela pitkaan fossiilisten varassa ja siksi puhtaan hiilen teknologiaa pitaa kehittaa. Niilla ole aivoja tajuta, etta oikeisiin asioihin pitaa keskittya jos haluaa oikeita asioita saada aikaan. Maailma pitaa saada kokonaan uusiutuvien varaan mielellaan viimeistaan 2040, miksi ihmeessa kehittaisimme mitaan sellaista, minka ei pidakaan kantaa tuon pidemmalle? Vahintaan yhta ajantasaista toimintaa kuin nama modeemikaappaussaadokset. Modeemikaappauslaki saadaan pystyyn ehka joskus taman vuoden aikana, kun kukaan ei varmasti enaa kayta mitaan laissa tarkoitetun modeemin kaltaistakaan. Tosi nopeaa ja alykasta toimintaa.

Flickr tarjoaa muuten aika upean setin kuvia tasta YK:n paamajasta, jonka kellarista tata kirjoittelen.

Jos en ole tajunnut ikina linkata, niin kerron teille, etta Chevroletilla/General Motorsilla oli tassa joskus hiljattain loistava idea osallistaa kuluttajia Tahoe-nimisen maasturimallin markkinointityohonsa. En tieda, etta saivatko ne siita projektista irti mitaan sellaisia mita toivoivat saavansa, mutta kuluttajat innostuivat aiheesta oikein kovasti. Loistavia adbusterhenkisia tuloksia loytyy netista aika monesta paikasta, mutta linkkaanpa teidat tanne.

katujen olohuoneistamisesta ja palkkakustannuksista

New Yorkissa on ihanaa se, miten ihmiset asuvat kadulla. En uskalla kuvitellakaan, mita Manhattanilla ovat asuntojen neliohinnat, mutta voin kuvitella, etta ylimaaraisesta tilasta ei huvita maksaa, kun kadut elavat ja tapahtuvat koko ajan. Ihmisia on jatkuvasti liikkeella, on kasittamatonta, miten karsivallisesti kaikki puuhaavat omia asioitaan hairiintymatta muista. Puistoissa joogataan ja jumpataan, ihmiset tapaavat toisiaan ja selittavat asioitaan taysin muista valittamatta.

Paivan suurin havainto oli, etta oikeasti niin laaja katujen kayttaminen olohuoneena ei olisi mahdollista, elleivat palveluhenkiloston palkkakulut taalla olisivat niin olemattomat, etta kaikenlaiset nakymattomat viihtyvyytta lisaavat tekijat tulevat hoidettua napparasti. Sen lisaksi, etta kadut tulevat lakaistua ja roskat kerattya, on myos ravintoloissa ja baareissa runsaasti henkilokuntaa hymyilemassa ja heittamassa lappaa. Tyoelaman huonontumisen lyhyt historia ei ole taalla viela oikein alkanutkaan, vaikka toki alhaisten palkkatulojen aiheuttamat sosiaaliset ongelmat huolta tuottavatkin. Joka kerta vartijan, kauppaostosten pakkaajan tai hissinappulan painajan nahdessani mielessa vilkkuu Barbara Ehrenreichin Nalkapalkalla.

Villi, villi, villi maailma uuh. Huomenna vapaapaiva, aika jeeta.

opettelen YKta

Maailmassa riittaa aina opittavaa. Juuri nyt opettelen kansainvalista diplomatiaa ja erityisesti YK:ta, tuntuu hallitsemattomalta. Suoritan opintojani New Yorkissa, bloggaan taalla YK:n paamajassa tallaisella yleisella rikkiskandisella tietokoneella (koska en edelleenkaan ole kyennyt ostamaan lapparia, koska ideologisista syista en halua markkinoiden parhaita koneita ja muut ovat minulle liian huonoja). Aivan kohtapian alkaa taas sessio teollisesta kehityksesta, skippasin sen aamupaivasta osan, koska halusin olla mukana ICLEIN Kaupunki ja ilmasto-tapahtumassa. Iclei-tyypit pitavat myos CSD-blogia, joka on aika ansiokas. Taytyy etsia niita tyyppeja ja kehua niita, hitto miten edistyksellista. Eilen Jeffrey Sachs kaski ihmisia bloggaamaan vuosituhattavoitteista, sekin oli aika edistyksellista. Bloggaan niista ehdottomasti erikseen viela mutta kiidan nyt teolliseen kehittymiseen.

elämien hyviä hetkiä

Kaikkien ihmisten kaikkiin elämiin mahtuu niin paljon upeita päiviä, tänään on ollut ainakin yksi minulle, toivottavasti monelle muullekin. On ihanaa voida ilahduttaa ihania ystäviä kaikkien kukkakauppojen varmasti kaikkein kauneimmalla syntymäpäiväkukalla, ihanaa tutustua uusiin ihaniin ja aivan tajutonta kellua Absurdanian äärestä toiseen.

On myös ihanaa kantaa elämässään ja olemuksessaan merkkejä näistä kaikista ihmisistä ja hetkistä. Määritän itseni uudestaan ja uudestaan joka kerta, kun reflektoin itseäni muiden silmistä; voinko todellakinko tulla koetuksi tuolla, tällä ja sillä tavoin.

Elämässä voi tehdä paljon hyödyllistä ja järkevää, mutta hyväksytyksi tulemisen ja tyydyttävään vuorovaikutukseen hakeutumisen tarpeet ovat kuitenkin tarpeista voittamattomimpia. Unohdan tämän nyt, huomenna olen tehokas ja aikaansaava taas maailman pelastamisen sekä henkilökohtaisen menestyksen nimissä.

parisuhteisiin kannattaa panostaa

Olen todennut, että parisuhteen vallitseva tila on erittäin keskeinen elämänhallinnan ja hyvinvoinnin osatekijä. Panostin parisuhteeseeni harrastamalla yhteisiä liikuntaharrastuksia ja kahdenkeskisiä hetkiä kylpylälomalla, suosittelen ehdottomasti. Uusien lajien kokeileminen, heittäytyminen yhteiseen, turvalliseen seikkailuun sekä rentoutumishetket jälkeenpäin tekevät niin-niin hyvää. Arjessa on taas vähän ihanampaa.

aaltoja, hip!

Voisin tykätä aika kovasti siitä, että meriveden liikehdinnällä tuotettaisiin aika paljon enemmän sähköä maailmassa kuin mitä sillä tähän mennessä ikinä ollaan tuotettu. Tekniikka ja Talous ilahdutti kertomalla, että Saksaan parhaillaan rakennetaan ensimmäistä aaltovoimalaa. World Energy Council on kai pitkään nähnyt aaltoenergiassa potentiaalia ja olen oikeasti vähän ihmetellyt, että miksi tähän ei maailmalla olla lyöty ihan massiivisesti T&K-rahoitusta ja tehty tekniikkaa loppuun asti valmiiksi. Suomen kannalta tämä nyt on epäoleellista, mutta meuhkaan tästä asiasta mielelläni silti.

Treehugger.com tarjoaa aaltovoimaloista ihan viehättäviä kuvia, tuon näköisiä ne siis ovat, vau. European Wave Energy Research Network EWERNillä ei näytä raa'ahkojen nettisivujensa perusteella menevän kauhean vahvasti, mutta toivon, että niillä olisi resursseja tutkimukseen enemmän kuin tiedottamiseen.

Saksaan rakennettavan voimalan toteuttaa Voithin, joka tunnetaan paremmin ehkä paperikoneistaan, Metson keskeisenä kilpailijana, tytäryhtiön Voith Siemens Hydro Powerin tytäryhtiö Wavegen. Voimalan nimi on hellyyttävästi LIMPET, Land Installed Marine Powered Energy Transformer. Otin selville, Limpet tarkoittaa englanniksi sellaista limaista ja kierteisissä koteloissa asuvaa merieläintä, joka liimautuu kaikkiin kivisiin pintoihin, aika supersympaattista.

Limpetin nimellisteho tulee olemaan 500kW, mikä jää kyllä reippaasti keskimääräisen tuulivoimalan nimellistehosta, mutta olisiko Limpet kuitenkin vähän riippumattomampi tuuliolosuhteista? Kehityskapasiteettia tekniikalla kuitenkin varmaan on, jännityksellä odotamme, minkälaisia aaltovoimaloita meillä on viiden ja kymmenen vuoden kuluttua. Vuorovesivoima on sitten vielä erikseen, toivottavasti siitäkin kuullaan lisää pian.

Tykkään Mentalwearista ja Mentalwearkin tykkää aalloista.

Aaltoja, vittu:

Tässä kesäpaita kaikille surffareille ja aaltojen ystäville. Sopii myös mielialan aaltoilusta kärsiville henkilöille. Esmes yks Sirpa kärsii kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä ja pitää tätä paitaa iloiten. Se menee kauppaan tää päällä ja myyjät on ihan että "mitä tossa lukee?" ja Sirpa on aika kypsänä mutta tavallaan leuhkana kun saa tällä tavalla huomiota. Ei Sirpa kellekään mitään vastaa, ei se jaksa välittää muista kun mieli käy ylikierroksilla. Se vaan ostelee ja vie Lidliin tyhjiä jaffapullojaan. Miksei niitä saa palauttaa muualle? Ja miks jäniksen monikkomuoto ei ole "puvut" ja mihin menee poistetut tekstiviestit, minkä takia hammastahnateollisuudella menee niin hyvin, miksi ei ole mansikkasipsejä, sellasia se Sirpa miettii.

jonkun on oltava ensimmäinen

Tämänhetkisessä elämäntilanteessani tulen kuunnelleeksi radiota usein, varsinkin Radio Novan taajuuksia. Pfizerin Jonkun on oltava ensimmäinen-kampanjan radiomainokset hätkähdyttivät, kontrasti muuhun kuulosaasteeseen heitti kaikki aistit täyteen havaitsemisvalmiuteen. Kuulin saman päivän aikana sekä kertomuksen Rosa Parksista että Rachel Carsonista, heidän yhteyteensä toki "jonkun on oltava ensimmäinen"-slogan sopii loistavasti.

Järjestelmän epäkohtia vastaan taisteleminen nyt kuitenkin on vähän heikosti rinnastettavissa lääketutkimukseen. On ymmärrettävää, että halvat rinnakkaisvalmisteet syövät tutkimusmotivaatiota ja kuluttajien & kansalaisten (varmaan kyllä lähinnä ensinmainittujen) arvostuksen kohdistaminen niille, jolle arvostus kuuluu on ihan perusteltua (ja Pfizerin johdon psyykelle varmaan tosi hyväksi myös).

Kuitenkin tällä hetkellä lääkevalmistajat tekevät tulosta aika merkittävissä määrin elintasolääkkeillä: laihdutusvalmisteilla, verenpainetta ja kolestrolia alentavilla valmisteilla sekä erektiota parantavilla valmisteilla (Pfizer hallinnoi mm. Viagran lisenssiä sekä domainia erektiovarmuus.fi). Olen ehkä nyt poliittisesti korrekti ja jätän masennus-, uni- ja psykoosilääkkeet luokittelematta elintasolääkkeeksi, koska en uskalla julkisesti väittää, että että jollain toisella elintasolla voitaisiin erilaisiin mielenterveyden häiriöihin menestyksekkäästi käyttää muitakin hoitomuotoja sekä mahdollisesti myös luoda vähän vähemmän optimaalisia olosuhteita näiden sairauksien muodostumiselle. Wikipediassa ansiokkaasti listataan euromääräisen myyyntivolyymin perusteella vuoden 2004 myydyimmät lääkevalmisteet, ykkösenä kolestrolilääke ja kakkosena psykoosilääke.

Lääkemarkkinat ovat oikeasti aika pelottavat, ja lääkäreihin kohdistettu lääkemarkkinointi vielä pelottavampaa. Rosa Parksin ja Rachel Carsonin yhdistäminen sentyyppiseen tekemiseen on aika mautonta. En tiedä, missä määrin vaikuttava kampanja on muista, vähemmän aktivistihenkisistä kuluttajista, joiden päässä Parksilla ja Carsonilla ei ole mitään vahvaa valmista symboliarvoa, mutta minulle syntyi ainakin vahva motivaatio mennä etsimään kampanjan nettisivuja.

Olisin ollut oikeasti avoimin mielin kiinnostunut siitä, että miten Pfizer näkee tuotteidensa roolin elintason ja hyvinvoinnin parantamisessa sekä lisätietoja lääkevalmisteistaan. Petyin toteutukseen. Kuusi vuosikymmentä, joissa neljässä oli tarina jostain henkilöstä, joka oli ensimmäinen jossain ja siellä välissä lääkeaineiden nimiä, ilman lisätietoa lääkkeiden käyttökohteista tai merkityksestä. Tieto olisi kyllä saatavilla Pfizerin omilla sivuilla (reseptivalmisteet ja itsehoitolääkkeet), mutta webissä ei pidä olettaa kenenkään vaivautuvan. Pfizerin ensimmäisenä olemiset kuulostavat Guinnessin ennätysten kirjalta, jossa tehdään maailmanennätyksiä vaan maailmanennätyksen vuoksi, ilman mitään tarkennuksia siitä, että mikä on lääkkeen merkitys.

Laajempi kokoelma ensimmäisinä olijoita olisi ollut kiinnostava myös, varsinkin käytettävämmin toteutettuna. Vähän enemmän hyvin toimitettua taustatietoa ja sivustolla olisi voinut välittömästi olla useita satoja sivustolle palaavia kävijöitä, nyt idean kantavuus ja sisältö jäivät vähän laihaksi.

deutscher frauenrat & zwangprostitution

Mun mielestä aika hyvä veto Deutscher Frauenratilta yhdistää pakkoprostituutiokampanjansa jalkapallon MM-kisoihin. Ajatus siitä, miten reilusta urheiluhengestä nauttimaan tulleet hassuihin hattuihin ja kasvomaalauksiin pukeutuneet katsojat kanavoivat tunteitaan neljän seinän sisällä eläviin prostituoituihin tuntuu aika jäätävältä. Kontrasti on tehokas.

Kampanja on suoraselkäinen:

Prostitution soll nicht verboten werden, sondern Frauen, die dazu gezwungen werden, müssen geschützt werden.

. En muista oikeastaan ikinä nähneeni minkään suuren naisjärjestön prostituutioon liittyvää kampanjaa (no ok, ei myöskään ole ollut mikään erityinen kiinnostuksen kohdekaan ikinä), jossa ei olisi hyödynnetty pakkoprostituutiota argumenttina koko prostituutiobisnestä kohtaan ja yleisemminkin vältytty projisoimasta kaikkea maailman pahuutta prostituoituihin.

Vertailun vuoksi linkki Suomen eduskunnassa 7. helmikuuta käytyyn keskusteluun seksin ostokiellosta, aivan eri meininki, rumaa omien päänsisäisten demonien projisoimista täysin mihinkään liittymättömästi.

asennetta

Lainaus Ubuntun bugilistauksista, bugi #1:

Microsoft has a majority market share in the new desktop PC marketplace. This is a bug, which Ubuntu is designed to fix.

Hii, hyvää ja esimerkillistä asennetta, oikeasti on niin maailman käsittämättömintä, miten XP:ta on myyty raudan mukana, jo silloin, kun kytkykauppalainsäädäntökään ei vielä tässä maassa ollut voimassa.

muotoilulla olisi mahdollisuuksia

Aika huikaisevaa ajatella, miten paljon raskaassa teollisuudessa, mikä kuitenkin ehdottomasti on tämän maan eräs vahvoista lajeista, on potentiaalia kehittää liiketoimintaa paremman designin ja palvelujen tiukemman tuotteistamisen kautta. Metso on ehkä tajunnut tästä asiasta jo jotakin, teollinen muotoilija Risto Väätäsen 2003 saama Kaj Franckin muotoilupalkinto oli aika älyttömän kaukonäköisen strategisen ajattelun tulos.

Missäköhän muut teollisuusyritykset ovat menossa tämän suhteen? Muotoilun vuosi 2005 oli aika kova ponnistus muotoilualan toimijoilta, mutta miten paljon muotoiluajattelua onnistuttiin viemään perinteisten, kuluttajille suunnattujen käyttöesineiden valmistukseen liittyvien alojen ulkopuolelle? Miksei Nokia ole jo tajunnut ostaa Paola Suhosta? Eikö Ahlstromille tekisi nannaa voida tarjota asiakkailleen vielä astetta valmiimpia pakkausmateriaaleihin liittyvä designratkaisuja? Ja jeesus, eivätkö Stora ja UPM ole kiinnostuneita etsimään uusia käyttökohteita paperille, kun paperiton toimisto uhkaa ja uhkaa aina vaan? Eikö kaikilla huonekalumessuilla ole aina jokin paperista valmistettu designtuoli, eikö tämä muka oikeasti ole mikään mahdollisuus kellekään?

pravda, easyjet ja dimedia

Uuh, tästä on tulossa joku WOM-blogi kohta, mutta linkitän vielä Voihan Venäjä-blogin uutisen siitä, miten Pravdan sivut olivat suljettu (Moskova.infossa myös kuvakaappauksia) Venäjän turvallisuuspalvelu FSB:n pyynnöstä. Kysymyksessä on joko ruma sananvapausloukkaus tai nerokas WOM-kampanja, joka tapauksessa kiinnostavaa.

Toinen asia, mikä tuli mieleen (ja jonka varmaan olen lukenut jostain viime viikon Kauppalehdestä), oli halpalentoyhtiön EasyJetin vastaisku kilpailijansa British Airwaysin lanseeraamalle Go-halpalentoketjulle. EasyJetin tyypit bookkasivat puoli Rooman lentoa Go:lta, pukivat kesken kaiken Easy-oranssiset asut päällensä ja markkinoivat EasyJetin lentoja Go:n matkustajille. Heidän kerrotaan myös antaneen haastatteluja tiedotusvälineille koneen takaosasta, mutta tarina ei kerro, oliko heillä omat journalistit mukana, oliko heillä jotain lentokonekäyttöisiä langattoman viestinnän välineitä mukanaan vai annettiinko haastattelut vasta perillä Roomassa. Rohkeaa ja raakaa peliä kuitenkin.

En melkein voisi keksiä aivottomampaa toteutusta pääsiäisloma-aktiviteettien aikataululle kuin mitä Ikaalisten kylpylä on keksinyt. Uuh, flashia, vaakavieritystä ja tappavan pientä tekstiä maailman kirjavimmalla pohjalla. Tämän erinomaisuuden on toteuttanut Dimedia, paljon onnea.

terävä tolvana nosteelle

Nosteella on ihan pätevänoloisia juttuja, mutta räväkimmät ulostulot tuntuvat vähän latteilta. Turkisvienti-kampanja Sissimarkkinointi-kirjan myynnin edistämiseksi tuntui väljähtäneeltä ja keinotekoiselta. Alkuperäisessä APN:n ideassa tavoitteilla ja toteutuksella oli sentään jokin yhteys, kampanjan tuottamat kotieläimiin liittyvät tunnereaktiot olivat helposti siirrettävissä eläinsuojelurikoksiin Aasiassa - mutta yhteys johonkin markkinointikirjaan, no way, päällimmäisiä tunteita ovat lähinnä irrallisuus, hajanaisuus ja pettymys.

Kampanjassa synnytettiin tavoitetta ajatellen väärä tunnereaktio. Se, että kampanja ei tarjoa kuluttajille mahdollisuutta toimia kohtaamansa vääryyden puolesta (eläinsuojelurikoksethan ovat ihan todellisuutta), tuottaa pettymyksen ja rikkoo tunnelman. Noste kyllä mainitsee erääksi tavoitteekseen herättää keskustelua tärkeästä aiheesta, mutta se, että tärkeää aihetta käytetään hyväksi jonkun täysin eri asian markkinoimiseksi ei todellakaan tuota mielikuvaa kovin kunniottavasta suhtautumisesta tärkeään aiheeseen.

Olisi kyllä ollut mehukasta saada haastatteluja niiltä muutamilta halukkailta koiranmyyjiltä, jotka todellakin ottivat yhteyttä Nosteeseen. Tämän maan lehdistö olisi kyllä nauttinut niiden ristiinnaulitsemisesta.

Tämä aihe on ehkä loppuunraadeltu jo, eikä siitä nyt mitenkään ollut tarkoitus puhuakaan, vaan Nosteen uudesta tempauksesta. Eilisessä Uratiessä oli työpaikkailmoituksien joukossa tämä ilmoitus: Oletko terävä tolvana (nettisivuilla mehukas typo: tevärä tolvana).

Kampanjassa haetaan tyyppejä assistoimaan hakukonemarkkinointiguru Risto Poutiaista tämän kirjoittaessa kirjan. Kirjoittaminen suoritetaan Kampin keskuksessa, aikaa on käytettävissä 30 tuntia, kustantajana Talentum. En ehkä tajunnut, mutta toivon itseäni valistettavan: Kenelle tämä kampanja on suunnattu? Kuinka monta terävää tolvanaa tehtävään ilmoittautuu?

Kärsitäänköhän Nosteessa vielä siitä Opetusministeriön Noste-ohjelmasta? Huolestuttavaa, onkohan näillä tyypeillä joku tällainen Much Ado About Nothing-tyyppinen ongelma? Palstamillimetrejä ja pikseleitä heihin tuhlaavaisesti käytetään, mutta tuottaako se kellekään oikeasti luottamusta tuohon firmaan, motivoiko se ketään ostamaan heidän tuotteitaan, elleivät ne ikinä itsekään onnistu tuomaan tuotteitaan tai osaamistaan esille kaiken sekametelin keskeltä?

habbowood 2006

Uusi Markkinointi & Mainonta kertoi, että tämän vuoden Habbowood käynnistyi eilen. Kysymys on lyhyesti siis siitä, että Sulakkeen Habbohotellin (joka sai viime vuonna Pääsiäissaaripalkinnonkin immateriaalisemman kulutuskulttuurin edistämisestä) yhteydessä tapahtuvasta kampanjasta, jossa osallistetaan nuoret tekemään omia elokuvia valmiilla Habbopalikoilla. Loistava, loistava, loistava idea. Hahmot, tilat ja esineet sekä keskeisimmät animaatiot ja vuorovaikutussysteemit ovat jo valmiita ja olemassa, nyt osallistetaan nuoret tuottamaan sisältöä, tappavan näppärää.

Markkinointi ja Mainonta kertoo myös, että viime vuonna kampanjassa tuotettiin16 maassa yli 430 000 lyhytelokuvaa, odotan kiinnostuksella, miten paljon niitä tänä vuonna syntyy. Tällä hetkellä Google tarjoaa 931 osumaa hakusanalla Habbowood, oletan, että vuoden 2006 loppuun mennessä niitä löytyy vähintään kymmenkertaisesti. Elokuvan tekijöille tarjotaan myös varsin rapean oloisia ohjeita guerrilla-markkinointiin.

"Välitä sanaa kaikkien kavereidesi keskuudessa kaikilla mahdollisilla tavoilla, sähköpostitse, mesessä, tekstareilla, irl yms."

Kohderyhmän kielestä ja toiminnasta tiedetään selvästi jotakin, tätä voidaan kutsua melkein jo kohderyhmäviestinnäksi.

Habbowoodin on toteuttanut Valve (joka pitää etusivullaan lehmää, onko sellainen muka lehmästä kivaa?). Esimerkkejä viime vuonna tuotetuista elokuvista: Habbo On Hiding, Finders Keepers.

nikon kisatusmaximus-kisa

Hitto vie, nyt kyllä kannustetaan Niko voittoon kisatusmaximus-kisassa. Tämä on nopea meemi ja koskee kaikkia nikosymppareita: linkittäkää Nikon kisatusmaximus-sivua niin paljon kun vaan ikinä, kisa ratkeaa ylihuomenna!

subjektiiviset kokemukset kuitenkin ratkaisevat

Todellisuus ei vaikuta ihmisten tekemisiin, vaan tapa kokea todellisuus. Subjektiiviset kokemukset ratkaisevat. YTM:eys ei luultavastikaan korreloi suoraan minkään fyysisen ominaisuuden kanssa, vaan ainoastaan myönteisen kokemuksen omasta fyysisyydestä (mikä tosin jossain määrin voi korreloida joidenkin todellistenkin fyysisten ominaisuuksien kanssa).

Tähän vähän viittasi myös eräs tutkimus, jossa myös kerrottiin, että myönteinen kehonkuva johtaa varsin erilaiseen käytökseen miesten ja naisten keskuudessa. Miehet, joilla on positiivinen mielikuva fyysiseen olemukseensa liittyen, parittelevat useampien kumppaneiden kanssa vähemmällä ehkäisyllä, kun taas vastaavasti myönteisesti fyysisyyteensä suhtautuvat naiset käyttävät enemmän ehkäisyä ja vähemmän eri seksikumppaneita. Käytös on toki erilaista, mutta molemmissa ryhmissä se nyt kuitenkin vastaa sukupuolisterotypioihin liittyviä oletusarvoja.

Jos olisin rohkea, niin päättelisin tästä, että hyvä kehonkuva liittyy yksilötasolla keskeisesti siihen, että yksilö tunnistaa itsessään ryhmänsä (tässä siis sukupuoli) tyypilliset piirteet ja on tyytyväinen itseensä hyvänä ryhmänsä edustajana, mutta ehkä en päättele mitään millään perusteella ja olen tätä mieltä ihan vaan mistään riippumatta ja henkilökohtaisesti itse.