Olen uudestaan keskellä lukemisen oppimisen kokemusta. Olen ollut Kreikassa kaksi viikkoa ja haluaisin tunnustaa, että ei kyllä liiku aivoissa mitään muuta kuin kreikkalaiset aakkoset. Käsittämättömän stimuloivaa olla ympäristössä, jossa kaikkialla on kreikankielisiä tekstejä. Aivot ei jaksa olla kiinnostuneet mistään muusta kuin kirjaimien ja foneemien yhdistämisestä.
Haluan toistoa toistoa toistoa treeniä treeniä treeniä. Koko ajan kehittyy ja tulee sujuvammaksi, kaikenlaiset tyylitellyt kirjasintyypit tuottavat vaikeuksia, mutta varsinkin helpot suuraakkoset menevät kevyesti.
Ylivoimaisesti vaikeimmat hahmottaa ovat aakkoset, jotka äännetään vokaaleina, mutta jotka muistuttavat roomalaisten aakkosten konsonantteja, tai käänteisesti. Esimerkiksi eetat H ja η, gemena-sigma σ ja monissa kirjasintyypeissä versaali-theeta Θ tuottavat vaikeuksia. Jostain muinaisista aivokerrostumista löytyneet esikouluikäisenä opitut kyrilliset aakkoset tuntuisivat tukevan versaali-beetan B, versaali-deltan Δ ja versaali-piin Π hahmottamista, mutta tuhoavan tehokkaasti esim. versaali-eetan H hahmottamisen.
Olen erityisen hyvin oppinut sanat AΠERΓIA, lakko, ja ΤPAΠEΣA, pankki. Suuraakkosilla. Toisen liisteröidyistä punamustista julisteista ja toisen kultakirjaimista marmoriseinissä. Ja lisäksi ENOIKIAZETAI, "vuokralle annetaan".
Hurjaa seurata kaikilla metatasoilla ja miettiä kaikkea hahmontunnistusta. Pidemmät kuin 7 aakkosen sanat ovat supervaikeita, pitää aloittaa sana alusta ja lukea monta kertaa. Onneksi voi luottaa siihen, että aivot tekee uusia kytköksiä ja että kognitiot sujuvoituu joka toistolla. Rankkaa silti. En voi tajuta miten ihmeessä ne urheat pikku ekaluokkalaiset selviää tästä.
Tietty itse en osaa kieltä, niin käsitteen ja foneettisen asun kytkös on olematon eikä ole paljon mitään minkä päälle kirjoitusasun liimaisi.
Haluan toistoa toistoa toistoa treeniä treeniä treeniä. Koko ajan kehittyy ja tulee sujuvammaksi, kaikenlaiset tyylitellyt kirjasintyypit tuottavat vaikeuksia, mutta varsinkin helpot suuraakkoset menevät kevyesti.
Ylivoimaisesti vaikeimmat hahmottaa ovat aakkoset, jotka äännetään vokaaleina, mutta jotka muistuttavat roomalaisten aakkosten konsonantteja, tai käänteisesti. Esimerkiksi eetat H ja η, gemena-sigma σ ja monissa kirjasintyypeissä versaali-theeta Θ tuottavat vaikeuksia. Jostain muinaisista aivokerrostumista löytyneet esikouluikäisenä opitut kyrilliset aakkoset tuntuisivat tukevan versaali-beetan B, versaali-deltan Δ ja versaali-piin Π hahmottamista, mutta tuhoavan tehokkaasti esim. versaali-eetan H hahmottamisen.
Olen erityisen hyvin oppinut sanat AΠERΓIA, lakko, ja ΤPAΠEΣA, pankki. Suuraakkosilla. Toisen liisteröidyistä punamustista julisteista ja toisen kultakirjaimista marmoriseinissä. Ja lisäksi ENOIKIAZETAI, "vuokralle annetaan".
Hurjaa seurata kaikilla metatasoilla ja miettiä kaikkea hahmontunnistusta. Pidemmät kuin 7 aakkosen sanat ovat supervaikeita, pitää aloittaa sana alusta ja lukea monta kertaa. Onneksi voi luottaa siihen, että aivot tekee uusia kytköksiä ja että kognitiot sujuvoituu joka toistolla. Rankkaa silti. En voi tajuta miten ihmeessä ne urheat pikku ekaluokkalaiset selviää tästä.
Tietty itse en osaa kieltä, niin käsitteen ja foneettisen asun kytkös on olematon eikä ole paljon mitään minkä päälle kirjoitusasun liimaisi.
Tekstit
